Herättelyä.

Hehe hups. Uuden-Seelannin seikkailujen kakkos-osa uupuu vielä, mutta ei huolta se on kyllä tulossa heti kun tässä kerkeän.

Pientä välipäivittelyä, että seuraava reissu on jo varattuna! Ihan mahtavaa.
Tiedossa on semmoinen erittäin pikainen seikkailu, jonka aikana olisi tarkoitus keretä käymään englannissa, skotlannissa, pohjois-irlannissa, irlannissa ja walesissa. Jotta käsite "pikainen seikkailu" olisi kaikille yhtä selkeä, niin voinen paljastaa että reissuun on varattu aikaa vaatimattomat 5 päivää. Tarkoitus kun oli alunperin vain visitoida englanti ja ehkä tehdä pieni päiväreissu skottien puolelle. Syytän reissutoveria tästä villiintyneestä suunnitelmasta.

Ei sillä, tulee olemaan mahtavaa aloittaa vuosi 2013 ulkomailla.

Reissutoveri 2013. Se valkonen.

Uusi-Seelanti osa 1.

Torstai 12.7.2012

Saavuttiin Christchurchin kentälle siinä joskus 7am (KYLMÄ !!), riennettiin meijän motelliin kuorsaamaan alle kahdeksi tunniksi kun huone piti luovuttaa kymmeneltä. Saatiin onneksi viipyä siellä yhteentoista saakka kunnes meitä tultiin häätämään. Oli lievästi sanottuna väsynyt olo. Hieno alku meidän reissulle !

Motellin omistajalta saatiin kyyti autovuokraamoon, mistä oltiin varattu meille tän saaren kiertämiseen semmoinen asuntoauto. Tämmönen firma oli kyseessä: Britz ja autona tuolta löytyvä Elite campervan.

Vuokraamo oli ihan lentokentän huudeilla ja äkkiä me oltiinkin jo siellä hoitamassa paperijuttuja ja kattomassa jotain typerää videota, että miten se auto toimii. Lisäksi näytettiin ketjujen kiinnitys renkaisiin, jos teillä lunta. Kuulosti näin suomalaiselle aika absurdilta semmoiset valtavat kettingit, mutta eikai siinä mitään.

Hetkessä meille jo ojennettiin avaimet käteen ja mä hyppäsin ratin taakse. Ei mikään loistavin idea, koska enhän mä ollut ajanut sitten suomesta lähdettyäni ollenkaan, saati sitten väärällä puolella tietä ! Eikä asiaa auttanut se, että meijän pieni menopeli oli vain sen 7,20 metriä pitkä. Lisäksi se pieni sivuseikka, että unimäärä oli jäänyt aika.. vähiin.

Hyvät lähtökohdat, mutta jotenkin selvisin matkaan ja ajoin sen hetken kunnes olin aika vakuuttunut siitä, että yliajan vielä jonkun varomattoman kulkijan tai vähintäänkin aiheutan ketjukolarin. Näinpä Kye hyppäsi rattiin ja päästiin rentoutuneesti matkaan kohti kauppaa.

Kauppaa etsiessä ehdittiin vähän kuikuilla ympärillemme, että miltä tää hassu saari nyt oikein näyttää. Kylmähän siellä oli, mutta ei sentään mitään pakkaslukemia. Lisäksi ainakin Christchurch oli tasainen lätty ja aika tylsännäköinen paikka. Uusi-Seelanti ei siis ainakaan vielä onnistunut säväyttämään.

Oma nassu kiinnosti alkumatkasta maisemia enempi.

Kauppa löydettin hetken etsimisen jälkeen ja mä jäin parkkivahdiksi siksi aikaa kun Kye kirmasi ostoksille. Ei siis ollut minkäännäköistä parkkitilaa meijän kodille, joten jouduttiin jättämään se melkeinpä keskelle kaikkea, hups.

Kaupalta naputettiin navigaattoriin (ihan pakollinen vehje) seuraavaksi määränpääksi Kaikoura Coast, johon kilometrejä about 789. Tarkoitus oli kuitenkin löytää matkan varrelta jokin parkki missä yövytään ja siitä jatketaan seuraavana päivänä sitten sinne Kaikouran puolelle. Kaikkien kehumana paikkana ajateltiin mennä sinne vielä valoisaan aikaan eikä järkeä kaahata talla pohjassa katsomaan pimeyttä.

Kuitenkin. Matkan alussa ei tullut mitään henkeäsalpaavia maisemia vastaan, enimmäkseen tasaista maata ja lampaita.

Tämmösissä maisemissa kuljettiin alkuun.

Pysähdyttiin sitten semmoseen paikkaan yöksi kuin Waipapa Bay. Toisella puolella oli lumihuippuisia vuoria ja toisella meri. Aika hienoa..!

Illan komiikan aiheutti "kadonnut pöytä" jonka ettimisessä Kye menetti hermot sillä aikaa ku mä nauraa röhötin sen typeryydelle. Se ehti jopa siinä kiihkotilassaan soittamaan Britzille ja haukkumaan siellä mokomat kun oli tolla tavalla unohtanu meijän pöydän. Noh... Pöytähän sitten löytyi sieltä missä sen pitikin olla ja Kye sai hetken sitten nöyristellä sen purkausta. Typerä. Päästiin sitte kuitenkin syömään pöydän ääreen ja elämä hymyili.

Perjantai 13.7.12


Kye sai aamulla joltain mammalta vinkin jostain jännittävän kuuloisesta paikasta, mikä oltiin jo eilen kylläkin ohitettu, mutta päätettiin palata takaisin. Mulle riitti sanat vesiputous ja hyljevauvat ja johan me oltiinkin äkkiä matkalla.

Hypättiin autosta ulos semmosessa paikassa kun Ohau Point (Seal colony), suunnattiin polulle ja seurattiin jotain puroa vai mikä se nyt onkaan nimeltään se vesi mikä laskee vesiputoukselta mereen (mä oon oikeesti ihan viisas). Pienen aamukävelyn jälkeen päästiin perille ja siellä meitä odotti maailman paras asia. Nimittäin 94859 kappaletta ihan täysin villejä vauvahylkeitä leikkimässä vesiputouksen alapuolella siinä lammikossa. Ihan mieletöntä. Ne kuulema loikkii aina merestä tonne temmeltämään siksi aikaa kun niiden vanhemmat lähtee metsästämään ruokaa. Pikkukaverit on turvassa pedoilta ja näin.

Seurattiin hassujen palleroiden menoa jonkun aikaa, kunnes lähettiin valumaan alas takasin autolle. Pysähdyttiin kuitenkin matkalla kun siinä purojutussa uiskenteli kaks ipanaa ja päästiin ihan niiden viereen. Niitä ei haitannu meijän tuijottelut yhtään vaan esiinty ihan innoissaan. Oli siis ihan kosketusetäisyydellä ja siitä kertonee se, että mä melkeen putosin sinne uimaan niiden seuraan kun toinen kaveri yhtäkkiä hyppäs mun naamalle !

Olin ihan keskittynyt seuraamaan toista pikkusta ja olin polvillani siinä veden ääressä ku yhtäkkiä toinen hyppää siitä oikeesti ihan mun naamalle. Hyvä ettei nenät koskettanu. Pelästyin nii et melkeen horjahdin iteki veteen.. Ton jälkeen pysyin vähän etäämmällä. Voin laittaa hyljevauvoista videota tänne jos jotain kiinnostaa nähdä !

Maailman parhaan aamun jälkeen mentiin autoon safkaamaan ja sitten suunnattiin Kaikouran kautta Pictoniin. Kaikouran rannikko oli ihan mielettömän upea ! Alkoi se henki vihdoin salpautua. Lisäksi vielä ne kaikki hylkeet köllöttelemässä tien varrella... Eeeei aivan liian ihanaa !

Kaikoura Coast.

Ehdottomasti yksi niistä asioista mitä jokaisen tulisi nähdä. Itse en ainakaan onnistunut saamaan kuviin sitä kaikkea kauneutta ja se on ihan mahdotonta selittää. Pitää itse kokea. Ihan mahtavuutta.

Picton oli aika lame ja siellä satoi. Lisäksi paikalliset fish n chipsit oli huonoimmat ikinä. Yäk. Käytiin tuolla kuitenkin semmosessa paikassa kun Ecoworld Aquarium ja oisi voinu jättää menemättä. Tämmösestä (linkki) paikasta kyse. Oltiin ruokinta-aikaan paikalla ja noh.. Tylsää. Ainoa kiva juttu oli jonkun hassun ja vanhan liskon paijaaminen (Emmi 21vee).

Sateinen Picton.

Pictonista valittiin reitiksi Queen Charlotte Drive (linkki). Eli semmonen ihan mieletön maisemareitti aina Havelockiin asti. Voin kertoa, että siellä ei pahemmin suoraa tietä löydy. Mutkitteleva kun mikä, mutta niin oli hienokin. Taisin karjua muutamaan otteeseen "PYSÄYTÄ !! KUVIA !!" matkan aikana. Tai jos olin itse ratissa (kyllä, alkukankeuden jälkeen mäkin jopa ajoin) niin pysäyttelin varmaan kahden sekunnin välein ottamaan kuvia. Hups.

QCD ja hienot maisemat.

Meidän matka ei kuitenkaan pysähtynyt Havelockiin vaan ajettiin suoraan Nelsoniin (Picton-Nelson 861km). Matkalla pysähdyttiin seikkailemaan Pelorus bridgen alapuolelle ja oli aika kiva mesta ihan turkoosilla vedellä ja yks The Hobbit -leffan kuvauspaikoista:
"The Pelorus River will feature in a scene from The Hobbit: An
Unexpected Journey showing barrels plunging down the river during a
perilous journey undertaken by Bilbo Baggins and the dwarves."
Hah. Been there !

Pelorus River.

Koko matkan Nelsoniin oli hurjan tuulinen ja meijän koti oli aika huojuvainen. Ei kuitenkaan haitannut menoa ja Nelsonissa palkittiin meijän MÄKKÄRILLÄ ! Ihanaa ihanaa nomnomnom !

Kye teki jonku mahtavimman parkkeerauksen samalla kun läjä uteliaita tätejä ja setiä näytti mäkkärin ikkunasta peukkua ja nauro meille... Mokomat. Meillä suju ihan hyvin.

Me ei pysähdytty vielä edes Nelsoniin vaan uhmattiin pimeyttä ja kylmyyttä ja inhaa ilmaa hurruttelemalla Richmondiin missä vihdoin auto parkkiin.

Lauantai 14.7.12


Ei ollu mikään hieno alotus päivälle, koska Kye oli päättänyt sairastua. Flunssa iski, mutta onneks mä olin varautunut kaikkeen ja lääkelaukku piti herran tolkuissaan. Ilmakin oli inha, kylmä ja satoi vaan.

Sanottiin siinä sitten heipat richmondille ja lähettiin Machisoniin. Siellä lounaaks ehkä paras idea ikinä: Ranei ja kaakaota. Oli ihan hurjan hyvä kaakao. Oikeesti.

Tuolta lähettiin sitten matkaan kohti Buller George Swingbridge. Olin saanut jostain turistilipukkeesta päähäni, että pitää mennä ylittämään "Uuden-Seelannin pisin riippusilta" ja mehän mentiin vaikka vettä satokin kaatamalla. Ajomatka oli lyhyt ja sitte me oltiinkin jo maksamassa meijän hulluttelusta huimat 5 NZD per naama.

Meijän ilmeet oli hyvät kun päästiin sillalle. Semmoinen niin turvattoman näköinen viritelmä hulluna kuohuvan kosken yläpuolella. Eeeehhh... En ollut yhtään vakuuttunut sillan rautalankaviritelmien kyvystä pitää mut hengissä, mutta pitihän sitä nyt yli mennä. Se oli liukas ja hutera ja huojuva, mutta kauheen hauskaa oli taas !

BG swingbridge.

Ylipäästyämme tehtiin vielä sateessa joku vartin kävelylenkki jossain pusikossa, minkä olisin voinu jättää välistä koska mähän tein taktisen pyllähdyksen kun mutavyöry lähti alta. Hups. Onneks oltiin jo valmiiks litimärkiä.

Kävelyn jälkeen uudestaan sillan yli ja nyt se tuntu jo vähän turvallisemmalta. En vaikka pissannu housuun.

Sitten sitten hypättiin autoon ja matkattiin kohti westport. Ajettiin mm semmosen jännän jutun ali ku Hawks Crack tms. Eli kallion läpi menevä tie. Aika huisin näkönen kun kiitos sateen vesi valu jokapuolelta ympäri kun hurruteltiin läpi. Muutenkin koko reitti oli täynnä pieniä vesiputouksia, jotka yleensä tulivat vielä suoraan mutkittelevalle tielle. Hassua.

Meijän seuraava stoppi oli Punakaikissa, missä mentiin vaan suoraan leiriytymään ennen seuraavan päivän visiittiä Pancake rockille ja blowholeseille. Kye teki vieläki kuolemaa ni ei lähetty kaatosateeseen seikkailemaan.

Reitin varrella hihitystä aiheutti varotuskolmio pingviineistä tiellä.

Sunnuntai 15.7.12


Vielä tihkutti aamusella vettä, mutta eikun matkaan vaan ! Käytiin sitten ihmettelemässä jotain kivijuttuja ja oli aika jännää. Kuvaamisen jälkeen kuitenkin takasin autoon ja nokka kohti Hokitikaa.

Pancake rocks.

Hokitikassa me visitoitiin semmonen hurjan jännä paikka kun National Kiwi Centre. Tahottiin nimittäin nähä niitä hassuja pitkänokkasia kanoja.

Siellä jotenkin eksyttiin kuitenkin myös ruokkimaan ankeriaita ja tulipa niitä myös paijattua. Kaikkea sitä. Ne tuntui hassulta. Ihan kun ois hyytelöä koskenut, vaikka ne näyttää limasilta ällötyksiltä.

Näitä me ruokittiin.

Sitten nähtiin kanssa jotain kaloja etc ja päästiin seuraamaan Kiwin seikkailuja. Nähtiin tosiaan vaan yks Kiwi, mut se oli ihan menossa ja tuli tökkimään nenullaan maata ihan meijän eteen. Oli kyl hölmön näköinen kaveri.

Kiwipaikasta käveltiin hakemaan Fish n Chips ja valuttiin autoon safkaamaan. Oli hurjan hyvää.

Hokitika ja joku siltahässäkkä.

Sitten päivän loppurutistuksena ajo Franz Josefille minne leiriydyttiin. Oli kylmä ja lisäksi tuuli puhalsi niin voimakkaasti, että koko auto vaan heilui ja huojui (autovuokraamon tyyppi oli tosiaan varoitellut, että joskus tuuli
on puhaltanut camppereita kumoon...).

Brainstorm

Ive planned to write this post for ages but never had the rite mood of actually doing it - except now. And cos of some really weird reason Ill share this with everyone who can understand my english. So get ready to cross ur eyes and fall asleep. Here we go.

On my last weeks in Australia I really missed home. You know. My dog, my mates, family. I even missed Finland and all the finnish ppl with their ignorance. I missed absolutely everything. And planned all the awesome stuff I would do when heading back. Ha Ha Ha. Please. What was I thinking ?

I have now been back in Finland for what.. 3 months now ? Even more ? No clue. Doesnt really matter. All I know that coming back wasnt that great that I had in mind.

The first weeks were awesome. It was so good to be back. I had great time and really enjoyed everything. It seemed that everyone had missed me and I had missed eveyone.
But now.. ehh.

I realized that most of my days aint filled with crazy adventures and weird people anymore. Instead they are filled with.. nothingness. All my mates are busy with their school and work and who am I to blame them. I have nothing to do during the days. No studying (Thank god for that) no real work and defs no money. Feels pretty good.
I dont know if you can bore urself to death but Im pretty sure we will soon get to find out cos rite now Im the biggest no-lifer I know.
Life ? What is it ? Yup never heard of.

Im already making new plans. Plans that just keep changing every day. The biggest problem seems to be that I have no idea what i want. Everything was so much easier when there was just that one little plan and yeah you got that one rite. It was the trip to Australia. And even thought the plan kinda changed when I got there it didnt matter cos back then I only had that one plan.
Okay yea I did plan to go there with a mate and ended up traveling alone. And yes I was supposed to stay for only 3 months. Ended up staying for 9 months instead. And yea plenty of the stuff kinda ended up differently. But I didnt mind. It was just part of the adventure and I was rocking it.

Of course there were times when I felt lonely and bored and got sick of the rain (seriously what was going on with the rain ?) or whatever. It wasnt always exactly super-awesome to travel alone and to be honest it can be pretty shitty sometimes but luckily most of the times it is still the best thing ever.

I thought that after spending a lil bit time abroad I would know what I wanna do with my life. Kinda waited for the vision where Dumledore comes to tell me I need to save the world or some shyt.
Sadly that didnt happen.

Instead Im planning my next trip to Oz and a lil trip around the world. I have no idea how Im gonna make it all happen but after all my dreams seems to have a wicked way of coming true so I guess all I need to do is stop whining. I hate whining. I hate people that whine. I cant stand it. And now Im doing it. Hate it. Gotta stop.

I have no idea how to make this crazy puzzle in my head into one clear picture but Ill just keep being awesome. I suck with planning but what comes to being awesome.. I am the greatest.
Obviously.

Okay now I have to admit that this post has no idea. Didnt quite come out like I had it in my mind but hey that happens.
Especially when its 3am. And cos of that I will not be bothered to read this through and correct all the misspelt stuff (there must be heaps). And Im sorry that prolly none of the sentences make any sense to anyone. My brains are already asleep and getting ready to wake up 4.30am on monday morning cos this lazy ass is going to work. So I will spend my sunday in bed checking flights to Australia.

Oh did I forgot to mention Ill be heading back if even once everything goes according to the plan ?

No matter what this girl loves her life. But she also likes to complain.

Väliaikatietoja.

Hei sori kaikki kun blogi on vähän päässyt hiljenemään. Tarkotus olisi saada Uuden-Seelannin jutut kasattua tässä joku kaunis päivä, mutta jotenkin se alottaminen on taas ihan hirveän vaikeeta. Koitan nyt ryhdistäytyä lähiaikoina. Tiivistetysti mielettömän hieno reissu upeilla maisemilla ja vähän jopa hulluilla seikkailuilla (mm. hullu huumediileri). Kamera ainakin täyttyi kuvista heh.

Jossainpäin Uutta-Seelantia.

Terkkuja tosiaan täältä ah-niin-ihanasta-espoosta ja melkeen 2kk oon täällä jo jumittanut. Mitään ihmeitä en ole tehnyt ja elämä on aika pitkälti palannut samoille raiteille missä sitä mentiin ennen reissuun lähtöä. Aussiherran kanssa suhde on vielä hengissä vaikka vähän heikompiakin kausia on ollut. Pitää vaan tottua tähän erossa olemiseen ja siihen että välimatkaa onkin yhtäkkiä näin kamalasti. Toisaalta mulla on suunnitelmissa suunnata takaisin byronille tossa marraskuussa noin kuukaudeksi. Jouluksi kotiin.

Uuden-Seelannin matkatoveri.

Mites muut suunnitelmat.. Noh alunperin suunnittelin lähteväni matkaan marraskuun sijaan vasta tammi-helmikuussa ja oisin viettänyt synttärit jälleen maailmalla (eräs tietty aussiherra olisi kuskannut mut juhlimaan Fidjille...), mutta veikkaisin että lähtö siirtynee ensi syksyyn, jolloin nappaan käyttöön 2. vuoden viisumin ja vietän taas pidemmän ajanjakson reissussa. Suuntana tällä kertaa länsi.

Ei tällä kertaa muuta. Koitetaan kaikki pärjäillä täällä Suomen vesisateessa. On muuten hassua, miten nopeasti sitä palasi taas tähän normielämään reissaamisen jälkeen. Parit ekat viikot kärsin suomimasennuksesta, mutta ei täällä nyt niin kaameeta olekaan. Plussaa vielä siitä, että mun suosikkityyppi Byronin Arts Factorystä sattuu asumaan lähitienoilla ja ollaan päästy jälleen rehaamaan yhdessä. Jee Mirella <3
Ihanaa kun joku ymmärtää täysin kaikki aussihehkutukset.. Heh.

Jälleennäkeminen Helsingin auringossa !

Hjuva suomi !

Last days in Australia.

Dead Roo.

Lauantai 7.7.12

Kävin taas tuhlailemassa ja niin ne vimpat rahat menikin tuliaisiin. Alkaisin tässä luettelemaan kaikkia ostoksia, mutta koska rakkaimmat pallerot joutuu vielä odottelemaan pakettejaan (kyllä, ne on vielä tänään 5.9 Kyen kämpillä) ainakin sen 3kk niin pidetään kaverit jännityksessä.

Shoppailun jälkeen valuin hostelliin ja meijän dormiin olikin ilmestynyt uus asukki. Ette ikinä arvaa minkä maalanen. En kerro. Ei ainakaan saksalainen.
Juttelin sen kaa siinä sitte jotain ja päädyttiin lähtee parille hostellin omaan dokausluolaan. Siellä lyöttäydyttiin muiden kämppisten seuraan ja lisäks tutustuin johonkin irkkuun.

Joskus loppuillasta Kye soitteli ja siinä se aika sitte menikin sen kanssa jutellessa kunnes valuin tyytyväisenä nukkumaan.
On mulla rankka elämä.

Bowen.

Sunnuntai 8.7.12

Olin ajoissa kerrankin liikkeellä ja kävin ostamassa vielä vikat tuliaiset. Itelleni ostin puhkuun credittiä ja kävin vodafonen liikkeessä tenttaamassa niitä että kai se sitte toimii uudessa seelannissaki ku ei mun muuten mitään credittiä kannata hankkia. Kuulema pitäs pelittää. Great.
Kävin kans kyselee Chill backpackeristä et paljon ne velottaa tulostamisesta ku halusin lentoliput paperille. Oli joku käsittämätön hinta ni päätin et meen sit vaa suosiol seur. päivänä kirjastoon tulostaa.

Sitte mä valuinki hostellille herkuttelee sipsuilla ja tuijotin vähän Aleksanteria. Siis sitä leffaa.

Leffailun jälkeen päivittelin blogia ja juttelin Kyen kaa mut puhelu katkes taas nopee ni jäi vähän lyhyeks. Kirjotin siis loppuun ja valuin keittiöön safkaamaan.

Huoneessa sitten saksalainen kämppis itkeä vetisteli hulluna kun oli kuullu isoisänsä tekevän kuolemaa tms. Annoin muiden lohduttaa ja katosin vikkelästi peiton alle piiloon.

Cairns - St. Paddys Day with goon n Ppop.

Maanantai 9.7.12

Wuhuu aikanen herätys koska check out.
Olin kerranki aikaseen liikkeellä ja lakanat ja avaimen palautettua valuin keittiöön jumittamaan kun junan lähtöön oli pari tuntia aikaa. Olin siis tosiaan miittaamassa Kyen junalla ja oli tarkotus siitä jatkaa yhessä matkaa kohti byronia.
Lähinki hyvissä ajoin asemalle vaan huomatakseni et pakko lähtee kävelee takasin ku olin unohtanu mun musiikkisoittimen hostelliin... JES.

Helvetin hiostava ilma ja matkalla alkokin sitten myös sataa. Tunsin oloni voittajaks kun menin respasta kysyy et onks soitinta näkyny ku olin unohtanu sen siihe huudeille. Ei kuulema ja sit pengoinki taas kamat läpi eikä löytyny. Kirosin siinä sitte ja olin just heittäny kamat taas kantoon ku respasta yks tyyppi riens mun luo kiikuttaen soitinta. Ihanaa jes !

Hostellilta taas se tutuks tullu tarpominen asemalle missä kysyin kahelta eri tyypiltä et missä mun pitää olla kun haluun tohon junaan ja et missä se oikee laituri on. Heh. Ihmettelin kovasti ku olin ainoo siel laiturilla mut kelasin et koska mut oltiin sinne neuvottu ni ehkä oon jotenki ihmeellisesti ainoo matkustaja. Heh ei sentään. Kye soitti myöhemmin et missä heletissä mä oikeen olen ja hipsinki sitte oikeeseen paikkaan hups. Vastassa mua odotti joku karva-apina, jota en meinannu tunnistaa. Revenny paita ja villiintyny parta.. Jep. Duunilook.

Hypättiin sitte vihdoin joskus oikeeseen junaan, hurruteltiin rubinaan missä Kyen auto odotti ja sit käytiin matkalla safkaamassa fish n chips. Omnom. En voi ymmärtää miten en muuttunut järkyttäväks tankiks tuolla... Hah.

Lopulta oltiin joskus iltasella kotona mis sitte vaan chillattiin ja katottiin vähän kamoja uuteen seelantiin.

Biddaddaba

Tiistai 10.7.12.

Kye kävi aamusella kuskaamassa siskonsa Melinan lekurille ku se oli hurjan kipeenä. Mä kieltäydyin lähtemään mukaan etten saa tartuntaa ja sen sijaan jäin kotiin pakkailemaan. Pakkasin siis kaks isoa laatikkoa täyteen tavaraa mitä en halunnut raahata uuteen seelantiin eli enimmäkseen jotain paperijuttuja ja vaatteita ja tuliaiset ja ridakengät ja näin.

Kyen tullessa olinki jo ehtiny ihan tylsistyä ja ku se yritti pakata ni mä ehkä ihan vähän häiritsin sitä kaatamalla sen koko ajan painiotteella lattialle. Sit juoksin ympyrää sen tavaroiden kanssa ja syötin hupparin hihat koiralle. Aadeehoodee iski.

Sit revinki toisen ylös ku halusin lähtee ulos kävelylle. Piti saada tehtyy jotain ku koko päivä oli menny sisällä. Käveltii sit biitsin huudeille johki leikkipuistoon mis Kye opetti mulle itsepuolustusta. Se oli hauskaa.

Lopulta valuttiin kämpille ja kaaduttiin tellyn eteen kattomaan jenkkien The voice.

Lil accidents in Bdab

Keskiviikko 11.7.12

Viimesimmätkin kamat rinkan syvyyksiin ja sitten olikin aika sanoa byronin kodille heipat. Hypättiin autoon ja lähettiin hurruttamaan kohti Tweed head missä käytiin ostamassa mulle uus 8gb muistikortti kameraan ja tietenkin poikettiin vielä mäkkärissä ostamassa tän reissun vikat nuksut.

Sitten hurruteltiin rubinaan ja hypättiin junaan joka kyyditsi meijät brissyn lentokentälle.

Kentällä käytiin tekemässä check in ja olin aika ilonen että olin tulostanut mun lentoliput. En nimittäin muuten olisi päässyt matkaamaan uuteen seelantiin. Koska pelkkä yhdensuuntanen ja ilmeisesti olin epäilyttävän näkönen. Kai ne luuli että mä oisin sinne salaisesti muuttanut.

Sit ne normi turvatarkastukset ja nää ja eikun odottamaan koneen lähtöä !

Ja sitten me odotettiinkin. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Yhessä vaiheessa infottiin että lähtö myöhästyy tunnilla. Sitten päästiin koneeseen asti. Siellä istuttiin  ja ihmeteltiin kun kone vaan seiso eikä mitään lähtövalmisteluja tehty. Lopulta tuli kuulutus että tekninen vika (ylläri...) ja saattaa olla ettei päästä lähtemään. Hieno homma !

Valuttiin sitte ulos koneesta, saatiin jotain 8dollarin arvosia ruokalipukkeita yks per naama (paitsi me saatiin niitä vissiin 5 kun joku tätihenkilö anto meille vielä kolme omaansa. Jipii !

Odoteltiin sitten lentokentällä lisäkuulutusta että päästäänkö me mihinkään vaiko ei ja lopulta tuli tieto, että kone vaihtuu mut lähtö myöhästyy noin 6h. Awesome.

Mentiin sit vaa sohville makoilemaan, tuhlattiin lipukkeet ruokaan ja loput meniki suklaaseen. Heh.

Onneks kentältä löyty ihan mukavat sohvat ja mä jopa nukahdin sinne. Heh.

Ton meijän pienoisen odottelun jälkeen kone tuli paikalle ja alettiin taas valumaan sisään. Paikoilla jännitettiin että päästäänkö nyt vihdoin matkaan ja päästiinhän me.
Ilmasta tuijottelin vielä haikeena taakse jääviä aussilan valoja.

Matka kohti uutta seelantia alkoi.

Scuba diving in Cairns.

Today's special moments are tomorrow's memories.

Maanantai 25.6.12

Kye häippäs aamusella ja mä jäin nukkumaan. Nenäsumutteen keksijälle iso kiitos mun ilmateiden avaamisesta.

Mun päivä meniki sit sängyssä maatessa ja Himymiä tuijotellessa. Olo oli aika kaamee ja olin ilonen etten lähteny kipeilemään hostelliin.

Kye soitteli iltasella et oli päässy leiriin hengissä. Hieno saavutus.

Biddaddaba

Tiistai 26.6.12

Edelleen kipeenä koomaamista. Illemmal Melina tuli jonku frendinsä kans paikalle ja istuin sit niiden kans iltaa jonku aikaa kunnes palasin vällyjen alle.


Keskiviikko 27.6.12

Jo parempi fiilis ni päätinki lähtee aamusella Byronille. Julie työskentelee siellä ni pummin siltä kyydin samalla ku se menee töihin. Oli ok ja joskus kybän tienoilla olinki taas tutuilla kaduilla.
Vettä tuli kaatamalla, mut ei haitannu ku katoksien alla pääsee nii näppärästi kulkemaan kastumatta.

Visitoin myös mun vakkaripaikan, eli byronin peterpansin. Istuin jonku aikaa koneella selailemassa lentoja kotisuomeen. Sit Melina soitti et ne oli sen eilisen frendin kaa tulos kans byronille et saan niilt kyydin takas kotio. Hienoa. Hipsin sit hakee mulle subwayn patskun ja piti kans käydä vilkasemassa byronille ilmestyny Aldi, josta mukaan tarttu vähän suklaata ja jukurttia. Olihan jo aikaki saada Woolworthsille kilpailua ja Aldi on mukavan halpa.

Melina sit jo soittiki et on Aldin ulkopuolella ja miitattiin ja sit mentii hakee niille hampparit ja hypättii autoon ja ajettii vähänmatkan päähän mis auto parkkiin ja ruuat esiin.

Safkaamisen jälkeen kohti kotia, mis jatkoin tutuks tullutta koomaamista ja hengasin jonku aikaa ton kaksikon kanssa.



Torstai 28.6.12

Kooma kotona. Vettä tuli taas kaatamalla ni ei paljoo tehny mieli liikkua.

Kye soitti taas iltasella ja sielläki kaukana tuli kuulemma vettä.

Biddaddaba

Perjantai 29.6.12

Julien kanssa matkattiin ettimään mulle jotain paksumpia pääntsejä nz varten. Kierrettiin vissiin kaheksan eri käytettyjen vaatteiden kauppaa, mut ei nii mitää lämpimiä vaatteita jäljellä. Kyeki soitti jossain välissä ja tilas jonku paksumman paidan, mut sori ei ollu.

Sen sijaan ostin mulle neljällä dollarilla farkkuliivin ja julie löys farkut myöskin neljällä dollarilla. Hyvä tytöt.

Sit poikettiin vielä ostamassa KANA mukaan ja sämpylöitä minkä päälle sen KANAN voi laittaa. Lisäks ihana Julie osti mulle maailman isoimman ja päheimmän suklaamuffinsin. Suklaakuorrutus, Suklaapaloja, Kermavaahtoa, Mansikoita...

Kotiin päästyä pelleilin jonku aikaa taas hassuimman piskin kanssa, mussutin erittäin nautinnollisesti parhaimman suklaamuffinsin ja oisin voinu vetää heti perään toisenki. HERKKUA.

Sit kirjan lukemista, Master Chef, Kanavoikkari.


Lauantai 30.6.12

Lähin Julien mukaan kaupoille ostaa ruokaa ja tarvoin menemään mun koroilla, mikä sai Julien näyttää aika minimaaliselta mun rinnalla haha. Olen pitkä !

Kaupoilt pakkasin pyyhkeen mun hippilaukkuun ja suuntasin biitsille ku sade oli vihdoin väistyny auringon tieltä. Ahh.

Vajaa 2h meni auringosta nauttien kunnes vesi alko nousemaan ja ku se melkeen saavutti mun pyyhkeen ni päätin poistua paikalta. Noin reilu 15min myöhemmin saavuin kotio, hilpasin suihkuun ja pyörin ympyrää. Illemmal istuttii Julien kans ulkoverennal siemailemas viiniä ja juttelemas niitä näitä. Enimmäkseen miehistä.

Satuin kans mainitsee mun suunnitelmast ottaa tatuointi korvan taakse ja et harkitsin meneväni hakkauttamaan sen brisbanessa ennen lähtöö nz. Mama sit ilmotti et ei käy päinsä et jos mä oon aivan vakuuttunu että sen leiman hankin ni hän soittaa Kyen systerille Violetille (joka on tatuoitu ihan päätä myöden) ja kysyy siltä et ketä se suosittelee. Mua ei kuulema oltu päästämässä jolleki ketä nää ei tunne ja tiedä varmasti luotettavaks ja hyväks. Ei valittamista.

Soitti sitte Violetille, sai tyypin nimen ja sano soittavansa huomenna mulle aikaa jos mä nyt ihan oon tosissaan 100 rosenttisen varma.


Sunnuntai 1.7.12

Matkasin taas heräämisrumban jälkeen biitsille ja siellä koomasinki sit jonku aikaa.

Kotosalla päivitin blogitekstejä ja etin mulle kuvan kamrusta mimmosen haluun kurkkimaan korvan takaa.

Julie soitti myöhemmin tatuointimestaan ja saatiin aika maanantaille kymmeneks.

Biddaddaba

Maanantai 2.7.12

ONNEE ISI 52VEE !!

Aamusella herätys ja eiku autoon ja Julie kuskas mut Lennox Head mistä löyty sellai paikka ku Rock of Ages ja tyyppinä Tom Burrey, joka Violetin hyvä frendi ja Julieki tuns. Tosi mukava heppu.

Näytin sit kuvan kamrusta et tän haluun ja Tom pyys palaamaan josksu 20min päästä ni piirtää kuvan ja laittaa kaiken valmiiks. Me mentii sit maman kaa käppäilee ympäriinsä ja oli ihan heleeeevetin kylmä ! Meinasin paleltua hengiltä. Lisäks jänskäs kovasti leiman otto. En ollu maininnu kellekään muulle mun aikeesta paitsi Jannille ja no tietty Julie ja Violet ja Melina ties kanssa. Porukoiden reaktio jänskäs eniten, mut itellehän täällä pallolla eletään ja välillä pitää tehä niitä hassuja omia päätöksiä. Lisäks olin kuitenki pohtinu tätä leimaa jo apaut vuoden, että ei mikään ihan nopsakka päähänpisto kuitenkaa ollu.

Lukijoille, jotka ei mua sen kummemmin tunne ja joille en oo leiman ideaa aikasemmin selittäny, ni valaistakoon tässä välissä sen verta että mulle kamru symboloi sitä kaikkee mitä mulle on tässä parin vuoden aikana nyt tapahtunu.
Eka innostuin kuvaamisesta kiitos Jannin joka myi mulle sen vanhan järkkärin, Nikon d40. Sitte mä jotenki pääsin opiskelemaan valokuvausta tampereen puskiin ylöjärvelle minne muutin asuntolaan vuodeks kökkimään. Sain uusia kavereita, opin hurjasti uutta kameran käytöstä, opin uutta itestäni. Tajusin että mähän selviin yksin varsin helposti.

Voitsin jälkeen mulla oli mun ikioma valokuvanäyttely, joka poiki jopa lehtihaastattelun !

Sitte mä lähinki aussilandiaan. Kamera mukana tietenki. Pääsin ikuistamaan mielettömän hienoja paikkoja ja kokemaan uskomattomia asioita. Livin the dream.

Nyt suunnitelmissa pitää syksymmällä uus näyttely mun aussikuvista. Lisäks myös muita suunnitelmia valokuvauksen suhteen, mitä en nyt kuitenkaan sen enempiä lähde paljastelemaan.

Eli juu, kamruilun ansioista mun lievästi tylsä ja ykstoikkonen elämä sai ihan uuden suunnan ja jos tossa ei oo tarpeeks syitä tatuoinnille ni en tiiä että missä. Ite en kuitenkaa ikinä hankkis mitään leimaa, joka ei mulle tarkota mitään. Terveisin erittäin nopeasti asioihin kyllästyvä. Lisäks sen ottaminen aussilandias oli jotenki tärkeetä.

Ku julie sit vielä viimeseks kysy, et oonko mä nyt ihan oikeesti tosissani tän suhteen, ni vastaus oli edelleen et jep annetaan mennä !

Eka aseteltiin piirros korvan taakse ja kerran siirrettiin asettelua kunnes olin tyytyväinen ja sit eiku  kone käyntiin!

En yhtää tienny et mitä odottaa, mut oli kyl varsin kivuton kokemus vaik pitäs olla aika herkkä paikka kuulema. Kerran kaks varjostuksen aikana tuntu enemmän, mut ei missää nimes sattunu.

Tyyliin 20min siinä meni ja sit se oli valmis ! Miun vauvakamru. Oli just sellai mitä olin kelannuki ja tyytyväisenä kiitin Tomia joka oli musta oikeen ylpeä ku en ollu liikahtanukaa operaation aikana.

Poikettii sit apteekkiin hakee mulle joku öljy tohon ja sit hurruteltiin byronille ostaa ainekset MAKAROONILAATIKKOA varten. Omnom. Namnam illallinen tiedossa.

Napattii kans kotoota piski mukaan ja mentii biitsille tekee pieni kävelylenkki. Pikkupiski oli oikeen villinä ja riehakkaana pinkomassa tuhatta ja sataa. Hassu eläin. Sillä oli kivaa.

Kotona soitin isille onnittelupuhelun ja luin mun kirjan loppuun sit istuin koneen ääreen kaikkien papereiden kanssa ja tein vakuutusilmotusjutun mun lääkärikäynnistä et saisin rahat siitä takasin ja sit ostin mun paluulipun suomeen. Eli nyt se on saletti että meikä poistuu uudesta seelannista, christchurchista 23.7.12 ja on suomessa 24.7.12 siinä joskus puol 6 aikaan illalla. Masentavaa ! Lisäks mun plääni on olla kertomatta kellekään mun tulopäivää. Tietty porukoille pitää kertoa et ne tulee hakemaan mun kentältä ja joo isin piti kustantaa mun lippu ku ei mul enää ollu tommosia summia (1100e) rahaa.

Juttelin sit kans porukoiden kaa ja niiden kans juorutes näin järvessä uiskentelevan käärmeen. Voin kertoo et en tosiaan haluu mennä kastamaan varpaitani tohon lammikkoon enää. Yääh.

Puhelun jälkeen makrulaatikon valmistus ja safkaus Date nigh leffaa katellessa.

Sit tyhjensin kans kamrerasta kuvat ulkoselle kovalevylle että mahtuu uuden seelannin kuvasaldo kortille. Voin kertoa että olinko pikkasen hermoraunion partaalla ku operaation jälkeen hokasin et kaikki kuvat ei ollukaa päätyny kovolle vaan kadonnu täysin. Mm kaikki kuvat mun ja Kyen reissusta Lamington National Parkiin poissa... Kiva.

Tiistai 3.7.12

Julie heitti mut aamusella Robinaan jost nappasin junan brissieen. Sieltä hilpasin varsin kevyen rinkan kanssa (varsin kätevää et voi jättää kaikki kamat Kyelle) City Backpacker hostelliin, eli samaan mis yövyin viime kerrallaki.

Nappasin huoneen ja pääsin samaan 14hlön female dormiin mis olin viimekski. Sain jopa saman sängyn. Ihan ku en ois ikin lähtenykää. Haha.

Heitin vaa kamat huoneeseen ja valuin kauppaan ostaa ruokaaaa. Sit huoneessa aloin kattoo leffaa, mut yks kämppis tuli paikalle jonka kaa aloin sit jubaa ni leffa jäi kesken.

Jubailun jälkeen yläkertaan dataamaan ja tarkotus oli safkaa mun makrulaatikon jämät mitkä olin raahannu mukanani tänne, mut vaikka pengoin jääkaapin läpikotasin pariinki otteeseen ni en löytäny sitä mistään ! KUKA VEI MUN MAKRULAATIKON ?!?!?!??!?! Olisin voinu nirhaa jonku.
Jouduin sen sijaan hilpasemaan hakemaan huoneesta... NUUDELEITA... Voi jes. Oisin nii paljo mielummi mussuttanu makrulaatikkoa. HHMMMPPPHHH.

Keskiviikko 4.7.12

Yö meni valvoen ku oli nii kylmä !! Miksei huoneissa oo lämmitystä ? Olisin kaivannu. Sain sit vihdoin unen päästä kiinni tossa aamusella ja näin jonku ihan ihmeellisen unen, mis olin porukoiden kaa landel ja siel oli joku karhu ja sit olin jumissa jollain pikkusaarella ja en tiiä se oli tosi outo eikä siin ollu mitään tolkkua. Se karhu vaan ilmesty kaikkialle. Okei unentulkitsijat mitä karhu meinaa ? Ahahh.

Heräsin sit uudellee joskus kahelta ja painuin suihkun kautta kävelylle keskustaan. Koitin bongata jotain kivaa tuliaisiks vielä parille kaverille.

Hostellil katoin viel vähä himymiä ja juttelin Kyen kaa puhelimes ja datasin illallisen ohessa.


Torstai 5.7.12

Ikkunashoppailua jälleen ja löysinki jotain ostamisen arvosta, mut en viel ostanu mitään.

Kotimatkalla poikkesin mäkkäriin, mut en sit ostanukaa mitään (!!) vaan siirryin naapurikauppaan ostaa suklaamaidon ja lähin jatkaa matkaa. Pysähdyin kuitenki nauttimaan mun juomasta yhelle dösärille ja hetken pääst seuraan liittyki joku tosi outo uneton kulkija. Selitti kovasti miten se ei oo nukkunu kahteen päivään ja et sen aivot menee iha titityy ja jotain emmä tiiä ihan outo jäbä, mut aika viihdyttävä. Se hyppäs sit kuitenki dösään ja mä jatkoin matkaa hostellille, mis juttelin taas Kyen kanssa ja katoin mun vikat himymit ! 7 kautta takana. Yää. Tarviin lisää ! Oon koukuttunu. Mä tarviin mun himymit.

Perjantai 6.7.12

Shoppailupäivä ! Ostin itelleni uuteen seelantiin kivan neuleen ja sit siihen mätsäävät legginssit. Sillee lievästi värikäs yhistelmä hehe.

Tuolta huoneeseen kattoo Step up 3 ja sen jälkeen lähin kävelylle.

Huoneessa ehin sit jonku aikaa päivittää blogitekstejä kunnes Kye soitti. Puhelun jälkeen safkaamaan ja dataamaan ja sit Kye soitti uudestaan. Kyen jälkeen puhuin sit vielä porukoiden kanssa.

Tässä välissä voin mainita että mun kämppikset on varsin ärsyttäviä ja puhuu pojista ku läjä teinityttöjä. Ihan jatkuvasti. Koko ajan. Aaargh. Vanmaiset.

Byron.

A new day's waiting to start. You must meet it, wake up, and greet it.

Perjantai 22.6.12


Matkattiin Tweed headsiin tekee mulle ajokorttihakemus, ku tarvittiin mulle uuteen seelantiin täys australian ajokortti että saadaan vuokrattua meille joku kiva menopeli sieltä sitte. Kye on vieläki jollain Peellä hetkisen ni sen kortti ei kelvannu haha (tääl ku täyden ajokortin hankkimises menee vähä pitempää mitä suomessa ku on ties mitä punasia ja vihreitä ja ties mitä P –kirjaimia ennen ku sen saa).
Mulle annettii tuolt sit pari lappuu täytettäväks ja huomenna sitte täytettynä takasin ni saan mun kortin. Jepjep.

Tyytyväisinä poikettii tuol Tweedin kauppakeskukseen MÄKKIIN nomnom nugetteja. Sieltä sit käytii ettii Kyelle uudet flipediflopedit City Beachist ja en tiiä miten mulleki tarttu mukaan semmoset tolppakorolliset platformit. Hupss. Ne on kivat. Niis on narpat ja kaikki ja lähti 40 dollarin alennuksella.

Seuraavaks matkattiinki sitte biitsille jonne mä kaaduin aurinkoon ja Kye lähti ylläri taas leikkimään jotain kalastajaa. Jossai välis sen frendi Dan tuli kans ja sit ne innokkaina lähti metsästämään jotain saalista, mut myöhemmin ku palasin niide seuraan rantsust ku tuli kyly ni ei ne ollu mitää saanu. Jonku pikkiriikkisen mut siinä se. Tosi taitavaa pojat.

Sanottii siinä sitte Danille heipat, käytiin ostaa hirvee läjä hedelmiä ja vihanneksia ja oltiin tosi terveellisiä. Sitte matkattiinki takasin kotio, missä hyppäsin suihkuun sil aikaa ku Kye kokkas. Lisäks meikkaus, sit safkaus ja viel piiskan viimestelyt ja vaatteiden valinnat ja kaikki. Oltii nimittäi menos istuu iltaa Kyen joidenki frendien seuraan.

Otettiin matkalta Melina mukaan ja hurruteltiin Emmalle ja Joshualle. Siellä esittelyrumbat ja sit vaa istuttii ja jubailtiin ja noh vietettii iltaa. Kaikki oli kovin mukavia ja tosi rentoja. Kämppäki oli oikeen kiva. Semmone perus aussityylinen. Boheemi. Uima-allas oli kiva.

Meijän oli kovasti tarkotus lähtee takasin jo joskus 12 ku piti seuraavan päivän hoitaa ajokorttiasia kuntoon ennen 12 ku paikka suljettiin. Kye oli kuitenki aivan naamat ja varsin... riehakkaassa mielentilassa kirmailemassa siellä sun täällä ni lähtö vähän venähti. Lisäks koitettiin Melinan kanssa saada se lopettaa juomine vähintää tuntii ennen lähtöä ja siirtymään vesilinjalle ja toimiki lopulta ihan hyvin ku Melina joi kaikki veljensä juomat. Go sis !

Sit ku oltiin melkeen pääsemässä ovesta ulos ni Kyen supermegalomaanisen mahtaava kaveri Isac saapu paikalle ja no ei me sit vieläkään päästy mihkään. Ne oli kuitenki nii sulosia yhessä ni ei mul ollu sydäntä lähtee repii sitä yhtä kääliötä mihkää ni siirryin sit Melinan ja Jaken ja Joshuan seuraan ja kaappas se Isac mut kans jossai välissä juttutuokiolle. Lisäks yks vanhempi saksalainen nainen oli ihan mun joku uus bff ja oli koko ajan jubaamassa. Mukava oli kyl, mut se on kamalaa ku oot jo selvinny kahen metrin päähän vessasta ja sit matka pysähtyyki ku seinään seuraavaks tunniks ku on nii paljon asiaa !

Lopulta joskus kolmen jälkeen, oisko ollu tyylii puol 4 ni päädyin raahaamaan Kyen ulos ku Melina ja Jake oli kans jo iha valmiita lähtemään. Itellä iski loppuillas iha kaamee olo, tukkonen ja kipee ni oi sitä onnea ku pääs kaatumaan sänkyyn.

Lauantai 23.6.12

Ai ihana mikä olo aamusella. Kurkku pipi ja nokka valu. Kiitti Kye ku tartutit. Arvostin.

Suoritin rutiininomaisen aamiaisen ulkona popsien nutri-grainia kuivana suoraan paketista ja sit suklaamaitoa nam. Maattiin siel raatoina Jaken kanssa ja juteltii niitä näitä samal ku Kye kokkas itellee ja Jakelle aamiaista.

Aamiaisen jälkeen täytin sen ajokorttihakemuslappulippusen, nappasin kaikki kortit mukaan mitä tarvitsin sen lisäks ja sit lähettii Melinan ja Julien kaa leffaan Tweediin ! Sitä ennen poikettiin kuitenki ajokorttimestaan viemään paperihommat ja oli tosi kivaa et ne otti ajokorttikuvan siellä ku olin nukkunu iha tosi paljon, olin kipee, oli darra, ei ollu meikkii, piiska oli ku tuhottu linnunpesä... Tosi edustavaa.
Meni ehkä 20min odottaessa ku mun kortti oliki jo valmis ja nii sitä tuli hankittua NSWn täys ajokortti. Vähäks oon paras.

Sitten me jo riennettiinki leffaan. Ohjelmassa oli disneyn uusin, Brave, ja se oli kovin kiva ! Kannattaa käydä vilkasemassa jos ei pelkää karhuja.

Tuolta sit MÄKKÄRIN kautta kotio mis kaaduin suoraan sänkyyn. Joskus siinä sitte Kye tuli herättää ku se tuli himppeen ja pääsin taas naljailee sille kuinka MULLA on aussilan täys ajokortti ku SILLÄ on vaan joku PEE. Hah. Pelle. Se on sentään jo ihan ikäloppuki ja kaikkee. Tuntu hyvältä. Se väitti et olin tosi ärsyttävä. Salee.

Loppuilta sit meniki vaa chillates ja safkatessa. Tujotettiin porukalla Master chef.


Sunnuntai 24.6.12

Vika päivä taas yhessä ennen Kyen paluuta duuniin.

Oltiin jo pitkään puhuttu et lähetää visitoimaan Kyen faija ja samal tulis nähtyy se niide kämppä vuorilla mis Kye vietti lapsuutensa. Eli eiku tuumasta toimeen ja matkaan.

Ajettiin varmaan 20min normiteitä pitkin ja sit suoritettiinki joku ihme selviytyminen tontille asti erittäin mielenkiintoista tietä pitkin. Saatanan jyrkkä ja huonokuntonen hiekka/kiviröykkiötie ties minkä kokosilla kuopilla. Korvat lukkiutu.

Ihmeen kaupalla kuitenki selviydyttiin perille ja siellä ylhäällä meitä odottiki hassu kakskerroksinen puutalo, Kyen faijan ittensä rakentama. Lisäks oli vihannestarhaa, kaks kanaa, pari kania, trampoliini Surille (Kyen puolsisko) ja puita. Paljon korkeita puita. Mangopuu. Joku pähkinäpuu. Macadamia.

Tuolla tapasin sit Kyen Faijan, Eric ja sen uuden vaimon, Lea, ja niide kersan Surin. Eric sit esitteli paikkoja ja sit vaa istutttii niide kans ulkona lattialla ja syötiin sipsejä. Tää uusvaimo oli heti ihan intona musta, ku se on joku eurooppaintoilija ja oli kuulema hyppiny innosta ku kuuli et Kyel eurooppalainen tyttöystävä. Se sit kyseliki kauheesti kaikkee euroopast ja et mite se eroo aussilasta ja meijän aakkoset oli tosi kiinnostavat ja plaaplaa paljon asiaa.

Ku aurinko katos vuoren taakse ni tuli hurjan kylmä ja päätettiinki et lähetää porukalla alas safkaamaan fish n chipsit. Eli ahtauduttiin Kyen kaaraan, hurrutettiin se hullu tie takasin alas ja mentii Mullumiin (mullumbimby) kalailemaan.

Oli hyvää hyvää hyvää. Masut täynnä matkattiinki sit viemään perhe niiden autolle mikä oli joidenki niide frendien luona. Sanottiin heippaset ja sit ajettiin kotio.

Kotona sitte eiku kamojen pakkausta ku mun oli tarkotus lähtee Kyen mukana aamulla Brisbaneen. Olin kuitenki vieläki pipi ja se taas vaa paheni iltaa kohden ni päädyin sit purkamaan kamat ja ilmotin Kyelle et jään hengailee sen kämppään siks aikaa et parannun.

Illalla vielä ennen nukkumaanmenoa ostettiin meijän lennot uuteen seelantiin.