TERKKUJA SAKSASTA.
Hilpasin tossa aamusella Helsinki-Vantaalta tänne saksan puolelle ja nyt istuskelen frankfurtin kentällä ja koitan bongailla nahkahousuja. Ei näy.
Mulla lähtee seuraava lento tossa 11.50 tätä paikallista aikaa, eli siihen on vielä jonkun verran aikaa. Tää kenttä on tosi tylsä ja sekava. Pylly puutuu. Onneks on kone mukana ja saan datailla mäkkärissä.
Seuraava kohde singapore ja sieltä sitten brisbane, josta Kye tulee hakemaan ja hurrutetaan byronille.
__
EDIT.
Hehee loppu frankkenissa data-aika hups, mutta juu tällä hetkellä majailen singaporessa jollain changin lentokentällä. Huomattavasti kivempi kenttä mitä saksan.
Matka meni aika hikisesti taas, kun tuli istuttua 11-12h koneessa, mutta mä selvisin ja enää on jäljellä viimenen lento. Tossa koneessa oli aika huono jalkatila vaikka palvelu muuten oli varsin ihanaa. Toivottavasti seuraava kone on vähän uudempi. Lentoyhtiönä siis mulla ensimmäistä kertaa kertaa Asian Airlines.
Jipii. Tunnin päästä pitäisi valua turvatarkastukseen ja siitä sitten joskus koneeseen.
13.2.2013
10.2.2013
Englanti-Skotlanti-Englanti
Hupsista heijaa. Tuli tosiaan tehtyä tommoinen pienempi reissu mun parhaimman matkatoverini kanssa ihan näin kotoisasti euroopan sisällä. Blogipostaus tulee taas taktisesti jälkikäteen, koska laiskuus. Lisäksi on tosi inhaa lähteä kirjoittamaan reissun muistelemisia, kun se on tuntuu jotenkin niin lopulliselta. Se on aina kun jonkinlainen päätös reissulle enkä mä pidä siitä.
Lähdettiin tosiaan Helsinki-Vantaalta sunnuntaina 30. joulukuuta 2012 kohti TUKHOLMAA. Mitä ihmettä. Kuka ottaa välilaskun matkalla enkkuihin ?? No me tietenkin.
Lento lähti 14.50 ja oltiin perillä arlandassa 14.45. Oli mun ensimmäinen kokemus norwegianin kanssa ja hyvin sujui kaikki.
Arlandassa hengailtiin muutama tunti (nomnom ruakaaaaaa) ja 18.25 matka jatkui kohti manchesteria, joka saavutettiin 19.50. Ei siis turhan paljoa lentämistä.
Manchesteriin ei jääty turhia pölyttymään, vaan lähdettiin selvittämään, että miten me päästään glasgowiin, skotlantiin. Se olikin vähän säheltämistä, kun eihän mikään paikka enää ollutkaan auki, eikä puhelimessakaan kukaan osannut auttaa. Mä en tosiaan tiedä, miksi niitä intialaisia pitää tunkea jokaiseen puhelimeen. On ihan ok, että mä just ja just ymmärrän mitä ne sillä dingdong aksentillaan selittää, mutta kun ne ei sitten ikinä ymmärrä mua... Koita siinä sitten yrittää ottaa asioista selvää. Jossain välissä meni hermo mokomiin ja lähettiin talsimaan mukavan lentokentän infopisteen tyypin luokse. Se oli meijät neuvonu bussiasemalle, mistä siis olisi pitänyt saada ostettua lippuja, mutta lipunmyynti oli jostain syystä suljettu eikä siellä ollut muutakaan henkilökuntaa. Missään.
Mukava brittipoika sitten ihanasti neuvoi ja auttoi sillä ihanalla aksentillaan ja niin vaan tytöt pääs jatkamaan seikkailua. Mentiin siis takaisin dösäasemalle, missä venattiin meijän dösää. Kun se sitten tuli, niin eikun dösään ja menoksi ! Päästiin mukavasti ilmaiseksi, kun oltiin varmaan niin surkean näköisiä ulkomaalaisia. Hurjan kivaa !
Mä pidän mukavista tyypeistä.
Otettiin siis suunnaksi manchester coach station, missä meillä oli vaihto glasgowiin menevään kulkuvälineeseen. Muutama tunti jouduttiin asemalla odottelemaan, kunnes oikea dösä saapui.
Dösämatka sujui koomatessa ja saavuttiin glasgowiin 31.12 joskus 6am. Meillä ei ollut mitään havaintoa, että mihinkä sitten joten tyydyttiin istumaan lattialla koomaamassa. Oli muuten helvetin kylmä !
Käytiin sitten vähän tiedustelemassa infopisteen takana olleelta naiselta, että missä on mitäkin. Miten me löydetään joku hostelli. Me oltiin tosiaan napattu joidenkin paikkojen numeroita ylös jo suomessa, mutta niihin soitellessa tuuttasi tyhjää tai oli täynnä.. No nainen oli jotenkin tosi töykeä ja inha ja täysin hyödytön. Sen sijaan tiedusteltiin, että miten me löydetään kirjastolle tms että saataisiin netistä katottua paikkoja.
Saatiin aika ihmeelliset kävelyohjeet ja lähettiin sitten tarpomaan matkaan. Satoi, oli pimeetä, tuulista ja niin kamalan kylmä. Me eksyttiin.
Käytiin sitten jostain rakennuksesta kysymässä neuvoa joltain aivan ihanalta mieheltä. Niin herttainen vanhempi herra, joka pelasti meijät. Ihana tyyppi ! Antoi meille kartan ja kaikkea.
Lähdettiin sitten kartan avulla suunnistamaan, ja löydettiinkin tiemme jonnekin infopisteelle. Joka oli suljettu... Lähdettiin sitten kuluttamaan aikaa juna-asemalle kun infopiste aukesi vasta joskus 10am tienoilla tms ja asema oli aivan vieressä.
Kun se infopiste sitten vihdoin aukesi, saatiin paljon kaivattu apu. Löydettiin hostelli kävelymatkan päästä ja eikun sinne ! Paikka oli Euro hostel glasgow ja saatiin sieltä kahdeksi yöksi female dorm hintaan 30 puntaa / naama.
Saatiin aika ihmeelliset kävelyohjeet ja lähettiin sitten tarpomaan matkaan. Satoi, oli pimeetä, tuulista ja niin kamalan kylmä. Me eksyttiin.
Käytiin sitten jostain rakennuksesta kysymässä neuvoa joltain aivan ihanalta mieheltä. Niin herttainen vanhempi herra, joka pelasti meijät. Ihana tyyppi ! Antoi meille kartan ja kaikkea.
Lähdettiin sitten kartan avulla suunnistamaan, ja löydettiinkin tiemme jonnekin infopisteelle. Joka oli suljettu... Lähdettiin sitten kuluttamaan aikaa juna-asemalle kun infopiste aukesi vasta joskus 10am tienoilla tms ja asema oli aivan vieressä.
Kun se infopiste sitten vihdoin aukesi, saatiin paljon kaivattu apu. Löydettiin hostelli kävelymatkan päästä ja eikun sinne ! Paikka oli Euro hostel glasgow ja saatiin sieltä kahdeksi yöksi female dorm hintaan 30 puntaa / naama.
Hurjan hiljasta siellä oli. Jätettiin vaan kamat ja käytiin pyörimässä siinä jossain kauppakadulla. Niiin ja käytiin jopa kaupassa. Hyvä tytöt !
Mitään ihmeitä ei kuitenkaan tehty ennen iltaa, kunnes suunnattiin johonkin paikalliseen uudenvuoden häppeninkiin. Siellä oli luistinrataa, hattaraa, huvipuistovekottimia, säkkipillinsoittoa, kansantansseja, KILTTEJÄ.....
Tuolta hipsittiin hostellin oman pubin lämpöön pikkudrinksuille. Kauaa ei kuitenkaan saatu nauttia lämmöstä kun palohälyttimet pärähti soimaan ja noh niin.. Meijät evakuoitiin ulos ja siellä sitten seistiin ja odotettiin palomiehiä.
Ilmeisesti mitään paloa ei kuitenkaan missään ollut, joten eikun sitten ikuisuuden odottelun jälkeen takaisin lasien ääreen, kippis, hyvät uudet vuodet, nukkumaan.
Voin kertoa, että väsytti.
2013 Alkoi siis glasowissa ja hei 1.1 ei satanut ! Lähdettiinkin sitten Heljäsen kanssa reippailemaan ulos kamerat mukana ja jossain välissä siellä ihan paistoi aurinko ! Oi ihanuutta.
Lisäksi seikkailtiin vähän siellä sun täällä ja kokattiin pastaa ! Mahtavuutta. Oltiin taitavia. Pasta bolognese ala reppureissaaja. Sitä tuli paljon.
Niin ja varattiin majapaikka seuraavaksi yöksi niinkin hassusta paikasta kun blackpool. Semmonen paikka kun the fairway ja puhkussa juttelin jonkun älyttömän mukavan naisen kanssa, joka ihmetteli mun puheesta paistavaa aussiaksenttia. Nawww. Sillä oli kuulema jotain sukua aussilan puolella.
2.1. Sanottiin heipat glasgowille ja otettiin suunnaksi blackpool. Jälleen reissattiin dösällä ja hyvin sujui. National express on varsin toimiva yritys.
Saavutettiin blackpool joskus vasta iltasella ja ostettiin paikan "dösä-asemalta" (epämääräinen pieni koppi) jo valmiiksi liput seuraavalle illalle kun tiedossa oli paluu manchesteriin.
Blackpool oli hulvaton paikka ! Etenkin ilta-aikaan, kun kaikkien ihme tivolimeininkien valot välkky ja se paikka näytti vaan jotenkin ihan hullulta. Kaikkialla oli jotain ihme valotauluja ja ties mitä. Vähän ihmeteltiin, että täh mikä tää paikka on, mutta pelkästään hyvällä.
Kierrettiin joku paikallinen kasino, vähän jotain teitä, käytiin mäkkärissä, soitettiin ohjeita hotelliin, eksyttiin, löydettiin oikeeseen paikkaan, kirjattiin ittemme sisään. Respan mies oli hauska tyyppi joka tarjos pähkinöitä. Saatiin myös lupa viipyä huoneessa seuraavana aamuna ties miten pitään kun meijän dösä oli lähdössä vasta viiden aikaan illalla.
Meijän huone löytyi erittäin jyrkän ja pelottavan portaikon yläpäästä ja voi ei miten se oli söpö ! Ja voi ei miten mukavat sängyt ! Olisin halunnut viedä sen kotiin...
Levittäydyttiin sitten oikein kotoisasti, avattiin töllö ja koomattiin hetki. Sitten saatiin jotenkin ittemme ylös ja lähettiin ettimään kauppaa. Joskus suheellisen myöhään kun kaikki paikat oli jo kiinni... Ne avoinna olleet kaupat näytti liian pelottavilta, että oltaisiin sisälle uskaltauduttu, joten aika kauan jouduttiin tarpomaan kunnes asiallisen näköinen paikka löytyi.
Kaupasta lähdettyä me jotenkin päädyttiin kävelemään semmoista ihme katua pitkin, joka soitti musiikkia ! WTF. Siis se oli outoa. Oikeasti. Siinä matkalla ehti biisikin vaihtua. Hassu paikka toi blackpool.
Loppuilta me koomattiin ja katottiin vähän tellyä ja syötiin suklaata ja hobnobseja. Ne on keksejä. Syötiin niitä reissussa paljon.
3.1. Herättiin joskus, sänky oli liian mukava. Niin pehmeä ja upottava. Lämmin.
Rakastuin.
Joskus siinä saatiin kuitenkin ittemme valmiiksi ja käytiin tekemässä check-out. Sitten sitten vietiin rinkat bussiaseman tönölle säilytykseen ja lähettiin kiertelemään blackpoolia päivänvalossa. Huomattavasti päheemmän näkönen iltasella.
Joskus siinä haettiin kuitenkin meijän rinkat ja lähettiin mäkkäriin kuluttamaan vähän aikaa ja syömään öö nuksuja.
Tuolta sitten rinkat selkään ja dösärille ja dösääään. Meijän piti ostaa liput suoraan manchesterin lentokentälle, mutta hups fail niin ne olikin sille samaiselle kentälle, missä jumitettiin ensimmäiselläkin kerralla. Noh ei se mitään. Matka taittui leppoisasti ja käytiin jopa jossain ihmeellisessä pienessä "ostoskeskuksessa". En tiiä miten muutenkaan kuvailla sitä. Se oli jossain carlislessa ja varsin hassu paikka. Sieltä sai ruokaa.
Iltasella saavuttiin sitten manchesteriin, missä käytiin vähän seikkailemassa ja ihmettelemässä kaupunkielämää. Ei mikään ihmeellinen paikka.
Sitten joskus siinä palattiin bussiasemalle, odotettiin aikamme ja sitten kyyti jo saapuikin. Taidettiin taas olla eksyneen näköisiä tyttöjä ja saatiin ilmainen kyyti lentokentälle.
Mä pidän kamalasti englantilaisista. Mukavaa sakkia.
Kentällä me sitten valloitettiin yksi penkkirivi saapuvien aulasta, mihin levitettiin kaikki kamat. Vietettiin siis yö taktisesti kentällä kun lähtö tukholmaan koitti 12.40 niin ei oikein järkeä maksaa hostellista kun tonnekin saavuttiin vasta niin myöhään.
Yö meni ihmeen sujuvasti, saatiin jopa nukuttua. Hirvittävän kylmähän siellä oli ja tuli täristyä kunnolla, vaikka päällä olikin lapaset, kaulahuivi, talvitakki, villasukat....Hurrrr.
12.40 oli tosiaan lähtö ja 16.05 saapuminen arlandaan. Kuljettiin siellä kun vanhat tekijät ja käytiin jopa samasa paikassa safkaamassa fish n chips missä viimeksikin. Oi mä niin pidän ruuasta.
Kentällä tulikin sitten hengattua taas muutama tunti, kun lento kotiin lähti vasta 20.30... Koomattiin ihan vaan penkeillä ja ostettiin monta kirjaa. Vai ostettiinkohan me kirjat enkkujen puolelta ? Heljä auta ? En muista. Varmaan enkuista. Joo niin se varmaan oli.
Lento kotiin sujui varsin sutjakkaasti, vaikka meijät oltiinkin saarrettu pikkulapsilla. Ihan tosi niitä oli varmaan jokaisessa ilmansuunnassa. Onneksi meijän edessä oleva oltiin koulutettu hyvin eikä se huutanut. Toisin kun se viereisen penkkirivin..
Suomeen saavuttiin sitten siinä 22.30, eikun kamojen venaaminen ja kotio !
____________________
Se oli semmoinen reissu !
Mä oon niiiiin kovin ylpeä itestäni, että sain tän nyt tehtyä. Pahoittelen Heljä, jos jotain oleellista unohdin mainita, mutta tosta on jo ehtinyt hetki vierähtää. Hupsh.
Hassun hauskaa oli kirmailla ympäriinsä ton yhen blondin kanssa ja oli kyllä kiva käydä maailmalla kaverin kanssa. Sujui jotenkin tosi hyvin ja meillä oli kovin kivaa !
Niin ja ettei blogi nyt ihan täysin kuolisi, niin mä lähden tossa tiistaina 12.2 takasin aussilaan. Oho mitä. Ostin liput tossa viime viikolla ja nyt sitä sitten taas mennään. Spontaanius on hyvästä ja mitä sitä nyt suomessa kökkimään. Tällä kertaa tiedossa kuitenkin lyhyempi reissu, mutta ei haittaa ! Kunhan pääsee hetkeksi taas muihin maisemiin.
Byron bay is calling !
19.1.2013
NZ part 2.
HAA ! Uuden-Seelannin seikkailut jatkuvat. Mä en voi käsittää miten mä muka vielä muistan mitään koko reissusta, mutta ihmeen hyvin asiat palautuu mieleen pienen mietinnän jälkeen. Kuvia en nyt millään jaksanut alkaa liittämään mukaan, ehkä laittelen niitä myöhemmin, ehkä en. Naamakirjan puolelta niitä kuitenkin löytyy läjittäin.
Maanantai 16.7.2012
Oltiin siis saavutettu Franz Josef, mihin lähettiin aamutuimaan talsimaan. Oltiin mukavasti molemmat kipeinä ja ai että tuntui hyvältä kävellä kattomaan upeaksi kehuttua jääklönttiä. Musta tuntuu, että meillä kävi vähän niinkuin nykytaiteenkin kanssa, että ei oikein.. tajuttu sitä hienoutta. Ihan tosi. Helvetillinen talsiminen jäätävässä kylmyydessä ja mulla vaan päässä vippas kiitos pienen kuumeen ja sitten meitä odotti jokin kämänen halkeama missä vähän jäätä välissä. Siis aivan mahtavan hienoa. Jäätä. En ookaan ennen nähnyt.
Talsittiin sitten takaisin autolle ja päätettiin jättää fox glacierille kipuaminen välistä. Eiköhän tossa franzissa ollut ihan tarpeeksi nähtävää. Hienompaa oli matkan varrella ne kaikki vesiputoukset, mutta joo en mä oikein lämmennyt noille jääjutuille. Varmaan jotain semmoisia, mistä vaan aasialaiset saa kiksejä.
Ajettiin sitten kuitenkin fox glacierille, mutta käytiin siellä vaan kaakaolla. Kye lihapulla safkas kanssa, mutta mä en saanut mitään alas kun tein vähän kuolemaa. Okei ehkä mä napsin sen lautaselta vähän..
Tuolta lähettiin ajelemaan Lake Mathesonille, mikä ei kuulunu alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta jotenkin me päädyttiin sinne. Ja onneksi päädyttiin. Sinne oli hurjan söpö kävelyreitti metsän siimeksessä ja voi semmonen ihana raikas metsän tuoksu. Ihanaa ! Se Lake Matheson oli myös varsin päheä. Siellä polski tyytyväisenä mustia joutsenia, jotain sorsia ja ties mitä muita lintuja ja kaikki puut yms heijastui vedenpintaan. Ihan kuin peili.
Sitten sielä tietenkin alkoi satamaan ja päästiin takasin automobiilille mukavasti kastuneina. Edesauttoi mun parantumista kummasti.
Tuolta otettiin suunnaksi Haast. Matkalla pysähdyttiin jossain semmosessa paikassa kun Ship Creek, jossa tuli suoritettua pienet kuvailut kun nähtiin hurjan hieno auringonlasku ja tuplasateenkaari ja kaikki.
Loppumatkasta sitten satoikin kaatamalla. Haastiin päästyä sade oli onneksi tauonnut ja kirmattiin johonkin paikalliseen vetämään kunnon illallinen. Nam kanaa ja hurjan täys masu.
Sitten ei muuta kun kameran tyhjennys koneelle kun oli tullut taas muutamat kuvat napsittua ja eikun unille !
Tiistai 17.7.2012
Jätettiin Haast taakse ja ajettiin Wanakan kautta Queenstowniin. Matkalla oli hurjasti nähtävää ja veikkaan että Kyellä oli palaa käämit kun käskin sitä pysäyttämään auton varmaan sadanmetrin välein. Tai aina kun itse ajoin niin pysähdyksiä ja uusia reittejä tuli matkan varrelle muutama(sata).
Hups.
Tietenkin ilma oli myös ihan jäätävän kylmä ja tuulinen ja hypin ulkona aina vaan jokin toppi päällä kun ei siinä äkkipysähdyksiä varten viitsinyt aina alkaa pukemaan.. Erittäin kannattava vaihtoehto kipeänä.
Queenstowniin saavuttiin iltasella ja siellä tuli vaan nukuttua. Näytti tosi paljon siltä, mitä kuvittelisin Canadan pikkukaupunkien näyttävän. Jotenkin persoonallinen.
Keskiviikko 18.7.2012
Suoritettiin "muutaman" tunnin ajo semmoiseen paikkaan kun Te anau. Valehtelematta koko matkan meijän edessä tai takana ajoi semmoinen tosi söpö emo-paku. Siis näitä vuokra-autoja, jotka on maalattu aina tosi hienosti ties minkälaisiksi.
Pysähdyttiin matkalla ostamaan tuoretta lohta jostain oudosta paikasta minne navigaattori meidät johdatti. Semmonen joku kala-allas missä kasvatettiin lohta. Hämmentävää.
Tuolta jatkettiin matkaa kohti Milford Sound. Pysähdyttiin kuvailemaan Mirror Lakes, mutta oli aika vaatimaton lammikko. En suosittele. Lake Matheson huomattavasti hienompi.
Aijoo ja matkallahan siis satoi koko ajan ja tiensivussa oli aina kinoksia lunta. Hyi kamalaa. Mihin se aurinko oli kadonnut ?
Yksi matkan kohokohdista oli ehdottomasti semmoinen tosi jännä tunneli matkalla tonne Milford Soundiin. Yhtäkkiä tie katosi pimeään tunneliin kallion sisään ja ihan tosi oli aika pelottavaa kun tunnelin toisesta päästä ei kajastanutkaan valoa... Oli aika pitkä tunneli ja aikamoinen helpotus kun vihdoin nähtiin valoa. Kun ajettiin tunnelista ulos niin huh heijaa mikä näky ! Oltiin jossain korkeuksissa ja joka puolella oli vesiputouksia. Siis valehtelematta varmaan kymmeniä. Ihan mieletön maisema !
Kun oltiin henkäilty tarpeeksi, niin ajo jatkui ja jatkui ja jatkui kunnes oltiin ajettu huti. Hupsista. Onneksi oikea suunta löytyi helposti ja löydettiin tiemme semmoiseen paikkaan kun Milford Sound Lodge ja parkkeerattiin kaara meille osoitettuun ruutuun.
Mulla oli edelleen aivan jäätävä olo ja tein vähintäänkin kuolemaa samalla kun Kye kokkas meille vähän lohta. Oli ihan liian hyvää !
Sitten me päätettiin meille sopiva paattiretki seuraavaks päiväks ja jouduin taas tyhjentämään muistikortin kuvista.. Mistä niitä kuvia oikein ilmestyi ?
Torstai 19.7.2012
Herätys ihanasti kaheksalta aamulla, kamat kasaan touria varten ja eikun lodgen shuttle bus venesatamaan. Sieltä hypättiin semmoisen hassun paatin kyytiin seuraavaksi 2,5 tunniksi ja nähtiin paljon kallioita, vettä ja vesiputouksia, joita päästiin tutkimaan ihan kastumisetäisyydeltä.
Vähän tuli naureskeltua partakarvoihin kun kolme saksalaista tyttöä piiritti Kye-ressukkaa mun kirmaillessa pitkin paattia kameraa halaillen. Oli (vaihteeks..) ihan jäätävän kylmä, etenkin paatin etupuolella ja nautin suuresti kuvaamisesta kohmeisilla sormilla. Se on jännä tunne se kun ei tunnekaan enää sormiaan. Onneksi se on ihan suomesta tuttua..
Tuolta sitten paluu satamaan ja kyydin odottelua takasinpäin. Edelleen saksalaiset Kyen kimpussa ja kun oltiin starttaamassa auto, niin luultiin yhden niistä hyppäävän meijän mukaan kun ei osannut irtaantua. Huvittavaa. Noh ei siinä mitään, päästiin liukenemaan paikalta ja otettiin suunnaksi joku Southern Scenic Route, joka oli aika kakka.
Pysähdyttiin Tuatapere tms nimisessä paikassa ja heitettiin koti parkkiin. Ei ollut niitä parhaimpia pysähdyspaikkoja...
Mun oli joskus iltasella tarkoitus lähteä etsimään suihkuja, mutta matka keskeytyi kun joku iso haukku tuli hakemaan multa rakkautta. Sen omistaja ilmestyi sitten kanssa paikalle ja kutsui mut sen luokse, missä oli vielä kaksi muuta samanlaista piskiä. Jäbä oli joku paikallinen, semmonen aika nuori ja erittäin outo tyyppi. Esitteli mulle samantien ties mitkä kuva-albumit, kertoi villisikojen metsästyksestä (ja esitteli jotain villisikalehtiä...) ja puhui ties mitä outouksia. Vähän mä siinä haukkuja paijaillessa toivoin, että Kye alkaisi ihmetellä että mihin mä katosin ja tulis pelastamaan mut mokomalta hullulta. Ei siinä onneksi kauaa tarvinnut kuunnella villisikajuttuja, kun kaveri saapui paikalle ja jäi sitten kanssa juttelemaan tän ihme tyypin kanssa. Esitteli meille ties minkälaiset asekokoelmat ja ansat kun se niitä villisikoja oli tullut metsästämään.. Vähän alkoi homma epäilyttämään eikä meinattu päästä tyypistä eroon lainkaan kun se vaan puhu ja puhu vaan. Mulla kävi tyyppiä vähän sääliksi, kun selkeästikään ei ollut ihan kaikki murot kulhossa.
Kun vihdoin päästiin tyypistä eroon huijaamalla, että oltiin menossa safkaamaan, niin Kye kerto et se oli siinä niiden juttelun lomassa selittänyt jotain, miten se oli poliiseja pakosalla. Lisäksi sillä oli selkeästi jotain varastettua tavaraa tönö täynnä (kenellä muka oikeasti on valtavat läjät erimerkkisiä puhkujen latureita ja adaptereita lojumassa lattialla ?). Lisäksi auto taisi olla varastettu, kun papereissa oli kylläkin naisen nimi (en tiedä miksi se esitteli jotain lappua Kyelle).
Kye sitten vähä stressas ton hullun takia, mikä ei sinänsä ihme kun oltiin nähty se pieni asevarasto ja kuultu sen juttuja. Mun unia se ei kuitenkaan haitannut ja nukuin kuin pieni possu.
Perjantai 20.7.2012
Herättiin törkeen ajoissa, kun haluttiin välttää toi pipipää. Tarkoitus oli päästä lähtemään ja äkkiä ennen kun kaveri ilmestyy paikalle ja oltiin jo ihan valmiita kaasuttamaan pois paikalta kun tää tyyppi hyppäs ovesta sisään. Helvetti.
Koitettiin kovasti selittää et pitäs päästä lähtee ja diipadaapa, mut ei tää kaveri ois halunnut tulla meijän kyydillä kanssa ! Ettei poliisit nappaa. Juu... Ei.
Taas saatiin miettiä päämme puhki, että miten helvetissä päästään tosta hullusta eroon. Ihan tosi alkoi vähän ahistaa. Etenkin kun kaverilla oli jatkuvasti molemmat nyrkit puristunut kahden pienen pussin ympärille ja kuiskutteli kovastikin Kyelle. Lopulta mä sitten sain esittää nillittävän tyttöystävän roolia ja aloin valittaa että pitää mennäs sinne ja tehä tätä ja valivalivali kiirekiirekiire kauhee nälkä. Sovittiin sitten tyypin kanssa, että käydään tankkaamassa ja safkaamassa ja palataan sitten hakemaan se. JUUPAJUU. Eikun kaveri ulos autosta ja kaasu pohjaan !
Kun oltiin saatu huokaistua helpotuksesta, niin Kye kertokin, että ne pienet pussit oli täynnä mitäs muutakaan kun kokaiinia joita se oli yrittänyt myydä Kyelle. Jaa. Se kuiskuttelukin oli sisältänyt mm tenttausta, että onko Kye koskaan koittanut huumata mua. ÖÖÖÖÖÖ. Ei ?
Voin siis rehellisesti sanoa, että oltiin aikalailla huojentuneita kun meijän ja pipipään väliin alkoi kertyä useampia kilometrejä...
Mitä tästä opimme ?
Kun törmäät tyyppiin kantamassa villisikalehteä - JUOKSE !
Helpottuneina otettiin uudeksi suunnaksi Invercargill ja oli suorastaan puuduttavan tylsä ajomatka. Peltoja vaan. Kaupunki itsessään oli yllättävän iso, mutta ajettiin vaan sen läpi. Sen sijaan pysähdyttiin kuvaamaan jossain paikassa nimeltä Sinclair Wetlands. Siellä oli semmonen kiva lammikko täynnä lintuja ja jotenkin tosi ihana fiilis. Räpsin kanssa Kyestä muutamat Justin Bieber -kuvaset kunnes hypättiin taas autoon ja ajettiin Waiholaan mihin parkattiin ja jäätiin mutaan jumiin. Heh hupsista. Ei annettu kuitenkaan haitata (tai no Kyee tais haitata. Mokoma stressipeikko) vaan mentiin metsästää meille nomnom fish n chips. Saatiin jopa safkattua ulkosalla kun ei ollut ihan niin jäätävää. Lisäksi käytiin talsimassa paikallisen lammikon luona ennen kun sain taaaaas siirtää kuvia koneelle. Mä olin myös mystisesti parantumaan päin, mitänyt kärsin alilämmöstä ja muusta pienestä, mutta onneksi mokomat pikkujutut ei reissua haitannut.
Lauantai 21.7.2012
Waiholasta startattiin aamusella, kun Kye jotenkin onnistui taiteilemaan meijät irti mutaliejusta ja ajettiin southern scenic routea pitkin semmosiin paikkoihin kun Monkey Island, mikä oli aika tylsä ja sitten Gemstone Beachille, mistä löyty muutamia jadekiviä ja laitumelta kuollut lehmä.
Tuolta ajo Dunediniin, mikä ei paikkana sykähdyttänyt. Sen sijaan Shag Point oli huippu ! Siellä oli hurjasti isoja ja lihavia hylkeitä ja oikeasti pääsi ihan kosketusetäisyydelle. Siis jos olisi uskaltautunut niin lähelle. Pelottavia ihrakasoja.
Sitten matka jatku Inland Routea pitkin, missä pysähdyttiin ihmettelemään fossiileja ja kalliomaalauksia. Tylsää tylsää tylsää. Ei mitään järin hienoa taidetta tuolla.
Nähtiin mt. Cookin luona upea auringonlasku ja parkattiin Twizeliin.
Sunnuntai 22.7.2012
Lähettiin Twizelista ja ajettiin kahen jonkun Laken ohi ja pysähdyttiin Lake tekapon luona ostamassa jälleen lohta illalliseksi. Jatkettiin Inland Scenic Routea pitkin ja päädyttiin Ganel(?)iin yksi.
Maanantai 23.7.2012
VIKA PÄIVÄ.
Suoritettiin aamusella auton siivous, jonka jälkeen viimenen ajo lähtöpaikkaan eli Christchurchiin, mihin palautettiin auto ja mistä saatiin kyyti lentokentälle.
Kentällä suoritettiin ne tavalliset Check-init ja plaaplaa ja mentiin sitten ihan vaan hengailemaan ja oottelemaan meijän lentoja. Mulla oli lento Sydneyyn ja Kyellä Brisbaneen, joten oli aika haikeet fiilikset. Mulla etenkin kun tiedossa oli mun hulvattoman seikkailun loppuminen ja paluu takaisin tylsääkin tylsempään suomeen. Lisäksi vielä heipat Kyelle niin joo okei ehkä mä pari tippaa siinä tirautin. Oli inhaa.
Onneksi meillä lähti lennot melkeinpä samaan aikaan niin kummankaan ei tarvinnut jäädä yksin heilumaan kentälle vaan sanottiin heipat ja talsittiin meijän koneisiin. Ihan kamalaa.
Neljän pintaan irtosi kone maasta ja mun 34 tunnin ja 25minuutin kotimatka alkoi.
Ensimmäinen stoppi oli siis Sydney, seuraavaksi Dubain jättikenttä ja viimeisenä pieni ja kotoisa köpis, jossa koitin kovasti sulkea silmäni vyölaukullisilta suomalaisilta.
Tiistai 24.7.2012
Saavuin Helsinki-Vantaan kentälle, missä mua oli porukat ja systeri vastassa ja koin suomen puhumisen ihan hirveän vaikeaksi. Olin viimeisellä lennollakin puhunut suomalaisen vieruskaverin kanssa englanniksi, kun suomi ei jotenkin tuntunut sopivan yhtään omaan suuhun. Hupsista.
Kotiin päästyä kävin yllättämässä parit kaverit, kun kotiintulosta tiesivät vain perhe. Piskikin oli aivan pihalla, että kuka toi tutunnäkönen tyyppi nyt oikein olikaan.. Kiitti Rolle.
Nopeasti, aivan liian nopeasti, sitä tuli kuitenkin palattua arkeen.
___
Nyt kotiinpaluusta on kulunut aivan liian kauan ja hinku palata takaisin on kova. Mulla on ikävä kaikkia mun sekoiluja, sitä reissaajan vapautta ja niitä kaikkia ihania ihmisiä. Mä kasvoin tyyppinä ihan kamalasti ja opin tajuttomasti uutta. Nykyään osaan mm keittää kananmunia ! Voi tätä viisautta.
Näin jälkikäteen kun on miettinyt joitain mun ratkaisuja tuolla tien päällä, niin en voi kun ihmetellä, että mitä sen hippihousuisen tytön päässä on milloinkin liikkunut. Olen aika pitkälti kertonut mun seikkailuista blogin puolella, mutta voi miten paljon teiltä on myös jäänyt kuulematta. Ihan hyvä niin.
Tällä hetkellä valmistelen postausta mun ja Heljän reissusta tonne uukoon puolelle ja metsästän halpoja lippuja mun seuraavaa reissua varten. Ihan liian paljon vielä nähtävää ja koettavaa ja seikkailut vasta alussa.
Sitten kun mä kuuluisana julkaisen elämänkertateoksen niin siitä voinee odottaa noin 85749 sivuista. Ehkä Peter Jackson voi sitten siitäkin väsätä monikymmenosaisen elokuvahässäkän.
Musta tulee kuuluisa.
Maanantai 16.7.2012
Oltiin siis saavutettu Franz Josef, mihin lähettiin aamutuimaan talsimaan. Oltiin mukavasti molemmat kipeinä ja ai että tuntui hyvältä kävellä kattomaan upeaksi kehuttua jääklönttiä. Musta tuntuu, että meillä kävi vähän niinkuin nykytaiteenkin kanssa, että ei oikein.. tajuttu sitä hienoutta. Ihan tosi. Helvetillinen talsiminen jäätävässä kylmyydessä ja mulla vaan päässä vippas kiitos pienen kuumeen ja sitten meitä odotti jokin kämänen halkeama missä vähän jäätä välissä. Siis aivan mahtavan hienoa. Jäätä. En ookaan ennen nähnyt.
Talsittiin sitten takaisin autolle ja päätettiin jättää fox glacierille kipuaminen välistä. Eiköhän tossa franzissa ollut ihan tarpeeksi nähtävää. Hienompaa oli matkan varrella ne kaikki vesiputoukset, mutta joo en mä oikein lämmennyt noille jääjutuille. Varmaan jotain semmoisia, mistä vaan aasialaiset saa kiksejä.
Ajettiin sitten kuitenkin fox glacierille, mutta käytiin siellä vaan kaakaolla. Kye lihapulla safkas kanssa, mutta mä en saanut mitään alas kun tein vähän kuolemaa. Okei ehkä mä napsin sen lautaselta vähän..
Tuolta lähettiin ajelemaan Lake Mathesonille, mikä ei kuulunu alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta jotenkin me päädyttiin sinne. Ja onneksi päädyttiin. Sinne oli hurjan söpö kävelyreitti metsän siimeksessä ja voi semmonen ihana raikas metsän tuoksu. Ihanaa ! Se Lake Matheson oli myös varsin päheä. Siellä polski tyytyväisenä mustia joutsenia, jotain sorsia ja ties mitä muita lintuja ja kaikki puut yms heijastui vedenpintaan. Ihan kuin peili.
Sitten sielä tietenkin alkoi satamaan ja päästiin takasin automobiilille mukavasti kastuneina. Edesauttoi mun parantumista kummasti.
Tuolta otettiin suunnaksi Haast. Matkalla pysähdyttiin jossain semmosessa paikassa kun Ship Creek, jossa tuli suoritettua pienet kuvailut kun nähtiin hurjan hieno auringonlasku ja tuplasateenkaari ja kaikki.
Loppumatkasta sitten satoikin kaatamalla. Haastiin päästyä sade oli onneksi tauonnut ja kirmattiin johonkin paikalliseen vetämään kunnon illallinen. Nam kanaa ja hurjan täys masu.
Sitten ei muuta kun kameran tyhjennys koneelle kun oli tullut taas muutamat kuvat napsittua ja eikun unille !
Tiistai 17.7.2012
Jätettiin Haast taakse ja ajettiin Wanakan kautta Queenstowniin. Matkalla oli hurjasti nähtävää ja veikkaan että Kyellä oli palaa käämit kun käskin sitä pysäyttämään auton varmaan sadanmetrin välein. Tai aina kun itse ajoin niin pysähdyksiä ja uusia reittejä tuli matkan varrelle muutama(sata).
Hups.
Tietenkin ilma oli myös ihan jäätävän kylmä ja tuulinen ja hypin ulkona aina vaan jokin toppi päällä kun ei siinä äkkipysähdyksiä varten viitsinyt aina alkaa pukemaan.. Erittäin kannattava vaihtoehto kipeänä.
Queenstowniin saavuttiin iltasella ja siellä tuli vaan nukuttua. Näytti tosi paljon siltä, mitä kuvittelisin Canadan pikkukaupunkien näyttävän. Jotenkin persoonallinen.
Keskiviikko 18.7.2012
Suoritettiin "muutaman" tunnin ajo semmoiseen paikkaan kun Te anau. Valehtelematta koko matkan meijän edessä tai takana ajoi semmoinen tosi söpö emo-paku. Siis näitä vuokra-autoja, jotka on maalattu aina tosi hienosti ties minkälaisiksi.
Pysähdyttiin matkalla ostamaan tuoretta lohta jostain oudosta paikasta minne navigaattori meidät johdatti. Semmonen joku kala-allas missä kasvatettiin lohta. Hämmentävää.
Tuolta jatkettiin matkaa kohti Milford Sound. Pysähdyttiin kuvailemaan Mirror Lakes, mutta oli aika vaatimaton lammikko. En suosittele. Lake Matheson huomattavasti hienompi.
Aijoo ja matkallahan siis satoi koko ajan ja tiensivussa oli aina kinoksia lunta. Hyi kamalaa. Mihin se aurinko oli kadonnut ?
Yksi matkan kohokohdista oli ehdottomasti semmoinen tosi jännä tunneli matkalla tonne Milford Soundiin. Yhtäkkiä tie katosi pimeään tunneliin kallion sisään ja ihan tosi oli aika pelottavaa kun tunnelin toisesta päästä ei kajastanutkaan valoa... Oli aika pitkä tunneli ja aikamoinen helpotus kun vihdoin nähtiin valoa. Kun ajettiin tunnelista ulos niin huh heijaa mikä näky ! Oltiin jossain korkeuksissa ja joka puolella oli vesiputouksia. Siis valehtelematta varmaan kymmeniä. Ihan mieletön maisema !
Kun oltiin henkäilty tarpeeksi, niin ajo jatkui ja jatkui ja jatkui kunnes oltiin ajettu huti. Hupsista. Onneksi oikea suunta löytyi helposti ja löydettiin tiemme semmoiseen paikkaan kun Milford Sound Lodge ja parkkeerattiin kaara meille osoitettuun ruutuun.
Mulla oli edelleen aivan jäätävä olo ja tein vähintäänkin kuolemaa samalla kun Kye kokkas meille vähän lohta. Oli ihan liian hyvää !
Sitten me päätettiin meille sopiva paattiretki seuraavaks päiväks ja jouduin taas tyhjentämään muistikortin kuvista.. Mistä niitä kuvia oikein ilmestyi ?
Torstai 19.7.2012
Herätys ihanasti kaheksalta aamulla, kamat kasaan touria varten ja eikun lodgen shuttle bus venesatamaan. Sieltä hypättiin semmoisen hassun paatin kyytiin seuraavaksi 2,5 tunniksi ja nähtiin paljon kallioita, vettä ja vesiputouksia, joita päästiin tutkimaan ihan kastumisetäisyydeltä.
Vähän tuli naureskeltua partakarvoihin kun kolme saksalaista tyttöä piiritti Kye-ressukkaa mun kirmaillessa pitkin paattia kameraa halaillen. Oli (vaihteeks..) ihan jäätävän kylmä, etenkin paatin etupuolella ja nautin suuresti kuvaamisesta kohmeisilla sormilla. Se on jännä tunne se kun ei tunnekaan enää sormiaan. Onneksi se on ihan suomesta tuttua..
Tuolta sitten paluu satamaan ja kyydin odottelua takasinpäin. Edelleen saksalaiset Kyen kimpussa ja kun oltiin starttaamassa auto, niin luultiin yhden niistä hyppäävän meijän mukaan kun ei osannut irtaantua. Huvittavaa. Noh ei siinä mitään, päästiin liukenemaan paikalta ja otettiin suunnaksi joku Southern Scenic Route, joka oli aika kakka.
Pysähdyttiin Tuatapere tms nimisessä paikassa ja heitettiin koti parkkiin. Ei ollut niitä parhaimpia pysähdyspaikkoja...
Mun oli joskus iltasella tarkoitus lähteä etsimään suihkuja, mutta matka keskeytyi kun joku iso haukku tuli hakemaan multa rakkautta. Sen omistaja ilmestyi sitten kanssa paikalle ja kutsui mut sen luokse, missä oli vielä kaksi muuta samanlaista piskiä. Jäbä oli joku paikallinen, semmonen aika nuori ja erittäin outo tyyppi. Esitteli mulle samantien ties mitkä kuva-albumit, kertoi villisikojen metsästyksestä (ja esitteli jotain villisikalehtiä...) ja puhui ties mitä outouksia. Vähän mä siinä haukkuja paijaillessa toivoin, että Kye alkaisi ihmetellä että mihin mä katosin ja tulis pelastamaan mut mokomalta hullulta. Ei siinä onneksi kauaa tarvinnut kuunnella villisikajuttuja, kun kaveri saapui paikalle ja jäi sitten kanssa juttelemaan tän ihme tyypin kanssa. Esitteli meille ties minkälaiset asekokoelmat ja ansat kun se niitä villisikoja oli tullut metsästämään.. Vähän alkoi homma epäilyttämään eikä meinattu päästä tyypistä eroon lainkaan kun se vaan puhu ja puhu vaan. Mulla kävi tyyppiä vähän sääliksi, kun selkeästikään ei ollut ihan kaikki murot kulhossa.
Kun vihdoin päästiin tyypistä eroon huijaamalla, että oltiin menossa safkaamaan, niin Kye kerto et se oli siinä niiden juttelun lomassa selittänyt jotain, miten se oli poliiseja pakosalla. Lisäksi sillä oli selkeästi jotain varastettua tavaraa tönö täynnä (kenellä muka oikeasti on valtavat läjät erimerkkisiä puhkujen latureita ja adaptereita lojumassa lattialla ?). Lisäksi auto taisi olla varastettu, kun papereissa oli kylläkin naisen nimi (en tiedä miksi se esitteli jotain lappua Kyelle).
Kye sitten vähä stressas ton hullun takia, mikä ei sinänsä ihme kun oltiin nähty se pieni asevarasto ja kuultu sen juttuja. Mun unia se ei kuitenkaan haitannut ja nukuin kuin pieni possu.
Perjantai 20.7.2012
Herättiin törkeen ajoissa, kun haluttiin välttää toi pipipää. Tarkoitus oli päästä lähtemään ja äkkiä ennen kun kaveri ilmestyy paikalle ja oltiin jo ihan valmiita kaasuttamaan pois paikalta kun tää tyyppi hyppäs ovesta sisään. Helvetti.
Koitettiin kovasti selittää et pitäs päästä lähtee ja diipadaapa, mut ei tää kaveri ois halunnut tulla meijän kyydillä kanssa ! Ettei poliisit nappaa. Juu... Ei.
Taas saatiin miettiä päämme puhki, että miten helvetissä päästään tosta hullusta eroon. Ihan tosi alkoi vähän ahistaa. Etenkin kun kaverilla oli jatkuvasti molemmat nyrkit puristunut kahden pienen pussin ympärille ja kuiskutteli kovastikin Kyelle. Lopulta mä sitten sain esittää nillittävän tyttöystävän roolia ja aloin valittaa että pitää mennäs sinne ja tehä tätä ja valivalivali kiirekiirekiire kauhee nälkä. Sovittiin sitten tyypin kanssa, että käydään tankkaamassa ja safkaamassa ja palataan sitten hakemaan se. JUUPAJUU. Eikun kaveri ulos autosta ja kaasu pohjaan !
Kun oltiin saatu huokaistua helpotuksesta, niin Kye kertokin, että ne pienet pussit oli täynnä mitäs muutakaan kun kokaiinia joita se oli yrittänyt myydä Kyelle. Jaa. Se kuiskuttelukin oli sisältänyt mm tenttausta, että onko Kye koskaan koittanut huumata mua. ÖÖÖÖÖÖ. Ei ?
Voin siis rehellisesti sanoa, että oltiin aikalailla huojentuneita kun meijän ja pipipään väliin alkoi kertyä useampia kilometrejä...
Mitä tästä opimme ?
Kun törmäät tyyppiin kantamassa villisikalehteä - JUOKSE !
Helpottuneina otettiin uudeksi suunnaksi Invercargill ja oli suorastaan puuduttavan tylsä ajomatka. Peltoja vaan. Kaupunki itsessään oli yllättävän iso, mutta ajettiin vaan sen läpi. Sen sijaan pysähdyttiin kuvaamaan jossain paikassa nimeltä Sinclair Wetlands. Siellä oli semmonen kiva lammikko täynnä lintuja ja jotenkin tosi ihana fiilis. Räpsin kanssa Kyestä muutamat Justin Bieber -kuvaset kunnes hypättiin taas autoon ja ajettiin Waiholaan mihin parkattiin ja jäätiin mutaan jumiin. Heh hupsista. Ei annettu kuitenkaan haitata (tai no Kyee tais haitata. Mokoma stressipeikko) vaan mentiin metsästää meille nomnom fish n chips. Saatiin jopa safkattua ulkosalla kun ei ollut ihan niin jäätävää. Lisäksi käytiin talsimassa paikallisen lammikon luona ennen kun sain taaaaas siirtää kuvia koneelle. Mä olin myös mystisesti parantumaan päin, mitänyt kärsin alilämmöstä ja muusta pienestä, mutta onneksi mokomat pikkujutut ei reissua haitannut.
Lauantai 21.7.2012
Waiholasta startattiin aamusella, kun Kye jotenkin onnistui taiteilemaan meijät irti mutaliejusta ja ajettiin southern scenic routea pitkin semmosiin paikkoihin kun Monkey Island, mikä oli aika tylsä ja sitten Gemstone Beachille, mistä löyty muutamia jadekiviä ja laitumelta kuollut lehmä.
Tuolta ajo Dunediniin, mikä ei paikkana sykähdyttänyt. Sen sijaan Shag Point oli huippu ! Siellä oli hurjasti isoja ja lihavia hylkeitä ja oikeasti pääsi ihan kosketusetäisyydelle. Siis jos olisi uskaltautunut niin lähelle. Pelottavia ihrakasoja.
Sitten matka jatku Inland Routea pitkin, missä pysähdyttiin ihmettelemään fossiileja ja kalliomaalauksia. Tylsää tylsää tylsää. Ei mitään järin hienoa taidetta tuolla.
Nähtiin mt. Cookin luona upea auringonlasku ja parkattiin Twizeliin.
Sunnuntai 22.7.2012
Lähettiin Twizelista ja ajettiin kahen jonkun Laken ohi ja pysähdyttiin Lake tekapon luona ostamassa jälleen lohta illalliseksi. Jatkettiin Inland Scenic Routea pitkin ja päädyttiin Ganel(?)iin yksi.
Maanantai 23.7.2012
VIKA PÄIVÄ.
Suoritettiin aamusella auton siivous, jonka jälkeen viimenen ajo lähtöpaikkaan eli Christchurchiin, mihin palautettiin auto ja mistä saatiin kyyti lentokentälle.
Kentällä suoritettiin ne tavalliset Check-init ja plaaplaa ja mentiin sitten ihan vaan hengailemaan ja oottelemaan meijän lentoja. Mulla oli lento Sydneyyn ja Kyellä Brisbaneen, joten oli aika haikeet fiilikset. Mulla etenkin kun tiedossa oli mun hulvattoman seikkailun loppuminen ja paluu takaisin tylsääkin tylsempään suomeen. Lisäksi vielä heipat Kyelle niin joo okei ehkä mä pari tippaa siinä tirautin. Oli inhaa.
Onneksi meillä lähti lennot melkeinpä samaan aikaan niin kummankaan ei tarvinnut jäädä yksin heilumaan kentälle vaan sanottiin heipat ja talsittiin meijän koneisiin. Ihan kamalaa.
Neljän pintaan irtosi kone maasta ja mun 34 tunnin ja 25minuutin kotimatka alkoi.
Ensimmäinen stoppi oli siis Sydney, seuraavaksi Dubain jättikenttä ja viimeisenä pieni ja kotoisa köpis, jossa koitin kovasti sulkea silmäni vyölaukullisilta suomalaisilta.
Tiistai 24.7.2012
Saavuin Helsinki-Vantaan kentälle, missä mua oli porukat ja systeri vastassa ja koin suomen puhumisen ihan hirveän vaikeaksi. Olin viimeisellä lennollakin puhunut suomalaisen vieruskaverin kanssa englanniksi, kun suomi ei jotenkin tuntunut sopivan yhtään omaan suuhun. Hupsista.
Kotiin päästyä kävin yllättämässä parit kaverit, kun kotiintulosta tiesivät vain perhe. Piskikin oli aivan pihalla, että kuka toi tutunnäkönen tyyppi nyt oikein olikaan.. Kiitti Rolle.
Nopeasti, aivan liian nopeasti, sitä tuli kuitenkin palattua arkeen.
___
Nyt kotiinpaluusta on kulunut aivan liian kauan ja hinku palata takaisin on kova. Mulla on ikävä kaikkia mun sekoiluja, sitä reissaajan vapautta ja niitä kaikkia ihania ihmisiä. Mä kasvoin tyyppinä ihan kamalasti ja opin tajuttomasti uutta. Nykyään osaan mm keittää kananmunia ! Voi tätä viisautta.
Näin jälkikäteen kun on miettinyt joitain mun ratkaisuja tuolla tien päällä, niin en voi kun ihmetellä, että mitä sen hippihousuisen tytön päässä on milloinkin liikkunut. Olen aika pitkälti kertonut mun seikkailuista blogin puolella, mutta voi miten paljon teiltä on myös jäänyt kuulematta. Ihan hyvä niin.
Tällä hetkellä valmistelen postausta mun ja Heljän reissusta tonne uukoon puolelle ja metsästän halpoja lippuja mun seuraavaa reissua varten. Ihan liian paljon vielä nähtävää ja koettavaa ja seikkailut vasta alussa.
Sitten kun mä kuuluisana julkaisen elämänkertateoksen niin siitä voinee odottaa noin 85749 sivuista. Ehkä Peter Jackson voi sitten siitäkin väsätä monikymmenosaisen elokuvahässäkän.
Musta tulee kuuluisa.
15.12.2012
Herättelyä.
Hehe hups. Uuden-Seelannin seikkailujen kakkos-osa uupuu vielä, mutta ei huolta se on kyllä tulossa heti kun tässä kerkeän.
Pientä välipäivittelyä, että seuraava reissu on jo varattuna! Ihan mahtavaa.
Tiedossa on semmoinen erittäin pikainen seikkailu, jonka aikana olisi tarkoitus keretä käymään englannissa, skotlannissa, pohjois-irlannissa, irlannissa ja walesissa. Jotta käsite "pikainen seikkailu" olisi kaikille yhtä selkeä, niin voinen paljastaa että reissuun on varattu aikaa vaatimattomat 5 päivää. Tarkoitus kun oli alunperin vain visitoida englanti ja ehkä tehdä pieni päiväreissu skottien puolelle. Syytän reissutoveria tästä villiintyneestä suunnitelmasta.
Ei sillä, tulee olemaan mahtavaa aloittaa vuosi 2013 ulkomailla.
Pientä välipäivittelyä, että seuraava reissu on jo varattuna! Ihan mahtavaa.
Tiedossa on semmoinen erittäin pikainen seikkailu, jonka aikana olisi tarkoitus keretä käymään englannissa, skotlannissa, pohjois-irlannissa, irlannissa ja walesissa. Jotta käsite "pikainen seikkailu" olisi kaikille yhtä selkeä, niin voinen paljastaa että reissuun on varattu aikaa vaatimattomat 5 päivää. Tarkoitus kun oli alunperin vain visitoida englanti ja ehkä tehdä pieni päiväreissu skottien puolelle. Syytän reissutoveria tästä villiintyneestä suunnitelmasta.
Ei sillä, tulee olemaan mahtavaa aloittaa vuosi 2013 ulkomailla.
 |
| Reissutoveri 2013. Se valkonen. |
17.10.2012
Uusi-Seelanti osa 1.
Saavuttiin Christchurchin kentälle siinä joskus 7am (KYLMÄ !!), riennettiin meijän motelliin kuorsaamaan alle kahdeksi tunniksi kun huone piti luovuttaa kymmeneltä. Saatiin onneksi viipyä siellä yhteentoista saakka kunnes meitä tultiin häätämään. Oli lievästi sanottuna väsynyt olo. Hieno alku meidän reissulle !
Motellin omistajalta saatiin kyyti autovuokraamoon, mistä oltiin varattu meille tän saaren kiertämiseen semmoinen asuntoauto. Tämmönen firma oli kyseessä: Britz ja autona tuolta löytyvä Elite campervan.
Vuokraamo oli ihan lentokentän huudeilla ja äkkiä me oltiinkin jo siellä hoitamassa paperijuttuja ja kattomassa jotain typerää videota, että miten se auto toimii. Lisäksi näytettiin ketjujen kiinnitys renkaisiin, jos teillä lunta. Kuulosti näin suomalaiselle aika absurdilta semmoiset valtavat kettingit, mutta eikai siinä mitään.
Hetkessä meille jo ojennettiin avaimet käteen ja mä hyppäsin ratin taakse. Ei mikään loistavin idea, koska enhän mä ollut ajanut sitten suomesta lähdettyäni ollenkaan, saati sitten väärällä puolella tietä ! Eikä asiaa auttanut se, että meijän pieni menopeli oli vain sen 7,20 metriä pitkä. Lisäksi se pieni sivuseikka, että unimäärä oli jäänyt aika.. vähiin.
Hyvät lähtökohdat, mutta jotenkin selvisin matkaan ja ajoin sen hetken kunnes olin aika vakuuttunut siitä, että yliajan vielä jonkun varomattoman kulkijan tai vähintäänkin aiheutan ketjukolarin. Näinpä Kye hyppäsi rattiin ja päästiin rentoutuneesti matkaan kohti kauppaa.
Kauppaa etsiessä ehdittiin vähän kuikuilla ympärillemme, että miltä tää hassu saari nyt oikein näyttää. Kylmähän siellä oli, mutta ei sentään mitään pakkaslukemia. Lisäksi ainakin Christchurch oli tasainen lätty ja aika tylsännäköinen paikka. Uusi-Seelanti ei siis ainakaan vielä onnistunut säväyttämään.
 |
| Oma nassu kiinnosti alkumatkasta maisemia enempi. |
Kaupalta naputettiin navigaattoriin (ihan pakollinen vehje) seuraavaksi määränpääksi Kaikoura Coast, johon kilometrejä about 789. Tarkoitus oli kuitenkin löytää matkan varrelta jokin parkki missä yövytään ja siitä jatketaan seuraavana päivänä sitten sinne Kaikouran puolelle. Kaikkien kehumana paikkana ajateltiin mennä sinne vielä valoisaan aikaan eikä järkeä kaahata talla pohjassa katsomaan pimeyttä.
 |
| Tämmösissä maisemissa kuljettiin alkuun. |
Perjantai 13.7.12
Kye sai aamulla joltain mammalta vinkin jostain jännittävän kuuloisesta paikasta, mikä oltiin jo eilen kylläkin ohitettu, mutta päätettiin palata takaisin. Mulle riitti sanat vesiputous ja hyljevauvat ja johan me oltiinkin äkkiä matkalla.
Hypättiin autosta ulos semmosessa paikassa kun Ohau Point (Seal colony), suunnattiin polulle ja seurattiin jotain puroa vai mikä se nyt onkaan nimeltään se vesi mikä laskee vesiputoukselta mereen (mä oon oikeesti ihan viisas). Pienen aamukävelyn jälkeen päästiin perille ja siellä meitä odotti maailman paras asia. Nimittäin 94859 kappaletta ihan täysin villejä vauvahylkeitä leikkimässä vesiputouksen alapuolella siinä lammikossa. Ihan mieletöntä. Ne kuulema loikkii aina merestä tonne temmeltämään siksi aikaa kun niiden vanhemmat lähtee metsästämään ruokaa. Pikkukaverit on turvassa pedoilta ja näin.
Seurattiin hassujen palleroiden menoa jonkun aikaa, kunnes lähettiin valumaan alas takasin autolle. Pysähdyttiin kuitenkin matkalla kun siinä purojutussa uiskenteli kaks ipanaa ja päästiin ihan niiden viereen. Niitä ei haitannu meijän tuijottelut yhtään vaan esiinty ihan innoissaan. Oli siis ihan kosketusetäisyydellä ja siitä kertonee se, että mä melkeen putosin sinne uimaan niiden seuraan kun toinen kaveri yhtäkkiä hyppäs mun naamalle !
Olin ihan keskittynyt seuraamaan toista pikkusta ja olin polvillani siinä veden ääressä ku yhtäkkiä toinen hyppää siitä oikeesti ihan mun naamalle. Hyvä ettei nenät koskettanu. Pelästyin nii et melkeen horjahdin iteki veteen.. Ton jälkeen pysyin vähän etäämmällä. Voin laittaa hyljevauvoista videota tänne jos jotain kiinnostaa nähdä !
Maailman parhaan aamun jälkeen mentiin autoon safkaamaan ja sitten suunnattiin Kaikouran kautta Pictoniin. Kaikouran rannikko oli ihan mielettömän upea ! Alkoi se henki vihdoin salpautua. Lisäksi vielä ne kaikki hylkeet köllöttelemässä tien varrella... Eeeei aivan liian ihanaa !
 |
| Kaikoura Coast. |
Picton oli aika lame ja siellä satoi. Lisäksi paikalliset fish n chipsit oli huonoimmat ikinä. Yäk. Käytiin tuolla kuitenkin semmosessa paikassa kun Ecoworld Aquarium ja oisi voinu jättää menemättä. Tämmösestä (linkki) paikasta kyse. Oltiin ruokinta-aikaan paikalla ja noh.. Tylsää. Ainoa kiva juttu oli jonkun hassun ja vanhan liskon paijaaminen (Emmi 21vee).
 |
| Sateinen Picton. |
 |
| QCD ja hienot maisemat. |
"The Pelorus River will feature in a scene from The Hobbit: An
Unexpected Journey showing barrels plunging down the river during a
perilous journey undertaken by Bilbo Baggins and the dwarves."
Hah. Been there !
 |
| Pelorus River. |
Kye teki jonku mahtavimman parkkeerauksen samalla kun läjä uteliaita tätejä ja setiä näytti mäkkärin ikkunasta peukkua ja nauro meille... Mokomat. Meillä suju ihan hyvin.
Me ei pysähdytty vielä edes Nelsoniin vaan uhmattiin pimeyttä ja kylmyyttä ja inhaa ilmaa hurruttelemalla Richmondiin missä vihdoin auto parkkiin.
Lauantai 14.7.12
Ei ollu mikään hieno alotus päivälle, koska Kye oli päättänyt sairastua. Flunssa iski, mutta onneks mä olin varautunut kaikkeen ja lääkelaukku piti herran tolkuissaan. Ilmakin oli inha, kylmä ja satoi vaan.
Sanottiin siinä sitten heipat richmondille ja lähettiin Machisoniin. Siellä lounaaks ehkä paras idea ikinä: Ranei ja kaakaota. Oli ihan hurjan hyvä kaakao. Oikeesti.
Tuolta lähettiin sitten matkaan kohti Buller George Swingbridge. Olin saanut jostain turistilipukkeesta päähäni, että pitää mennä ylittämään "Uuden-Seelannin pisin riippusilta" ja mehän mentiin vaikka vettä satokin kaatamalla. Ajomatka oli lyhyt ja sitte me oltiinkin jo maksamassa meijän hulluttelusta huimat 5 NZD per naama.
Meijän ilmeet oli hyvät kun päästiin sillalle. Semmoinen niin turvattoman näköinen viritelmä hulluna kuohuvan kosken yläpuolella. Eeeehhh... En ollut yhtään vakuuttunut sillan rautalankaviritelmien kyvystä pitää mut hengissä, mutta pitihän sitä nyt yli mennä. Se oli liukas ja hutera ja huojuva, mutta kauheen hauskaa oli taas !
 |
| BG swingbridge. |
Kävelyn jälkeen uudestaan sillan yli ja nyt se tuntu jo vähän turvallisemmalta. En vaikka pissannu housuun.
Sitten sitten hypättiin autoon ja matkattiin kohti westport. Ajettiin mm semmosen jännän jutun ali ku Hawks Crack tms. Eli kallion läpi menevä tie. Aika huisin näkönen kun kiitos sateen vesi valu jokapuolelta ympäri kun hurruteltiin läpi. Muutenkin koko reitti oli täynnä pieniä vesiputouksia, jotka yleensä tulivat vielä suoraan mutkittelevalle tielle. Hassua.
Meijän seuraava stoppi oli Punakaikissa, missä mentiin vaan suoraan leiriytymään ennen seuraavan päivän visiittiä Pancake rockille ja blowholeseille. Kye teki vieläki kuolemaa ni ei lähetty kaatosateeseen seikkailemaan.
Reitin varrella hihitystä aiheutti varotuskolmio pingviineistä tiellä.
Sunnuntai 15.7.12
Vielä tihkutti aamusella vettä, mutta eikun matkaan vaan ! Käytiin sitten ihmettelemässä jotain kivijuttuja ja oli aika jännää. Kuvaamisen jälkeen kuitenkin takasin autoon ja nokka kohti Hokitikaa.
 |
| Pancake rocks. |
Siellä jotenkin eksyttiin kuitenkin myös ruokkimaan ankeriaita ja tulipa niitä myös paijattua. Kaikkea sitä. Ne tuntui hassulta. Ihan kun ois hyytelöä koskenut, vaikka ne näyttää limasilta ällötyksiltä.
 |
| Näitä me ruokittiin. |
Kiwipaikasta käveltiin hakemaan Fish n Chips ja valuttiin autoon safkaamaan. Oli hurjan hyvää.
 |
| Hokitika ja joku siltahässäkkä. |
on puhaltanut camppereita kumoon...).
7.10.2012
Brainstorm
Ive planned to write this post for ages but never had the rite mood of actually doing it - except now. And cos of some really weird reason Ill share this with everyone who can understand my english. So get ready to cross ur eyes and fall asleep. Here we go.
On my last weeks in Australia I really missed home. You know. My dog, my mates, family. I even missed Finland and all the finnish ppl with their ignorance. I missed absolutely everything. And planned all the awesome stuff I would do when heading back. Ha Ha Ha. Please. What was I thinking ?
I have now been back in Finland for what.. 3 months now ? Even more ? No clue. Doesnt really matter. All I know that coming back wasnt that great that I had in mind.
The first weeks were awesome. It was so good to be back. I had great time and really enjoyed everything. It seemed that everyone had missed me and I had missed eveyone.
But now.. ehh.
I realized that most of my days aint filled with crazy adventures and weird people anymore. Instead they are filled with.. nothingness. All my mates are busy with their school and work and who am I to blame them. I have nothing to do during the days. No studying (Thank god for that) no real work and defs no money. Feels pretty good.
I dont know if you can bore urself to death but Im pretty sure we will soon get to find out cos rite now Im the biggest no-lifer I know.
Life ? What is it ? Yup never heard of.
Im already making new plans. Plans that just keep changing every day. The biggest problem seems to be that I have no idea what i want. Everything was so much easier when there was just that one little plan and yeah you got that one rite. It was the trip to Australia. And even thought the plan kinda changed when I got there it didnt matter cos back then I only had that one plan.
Okay yea I did plan to go there with a mate and ended up traveling alone. And yes I was supposed to stay for only 3 months. Ended up staying for 9 months instead. And yea plenty of the stuff kinda ended up differently. But I didnt mind. It was just part of the adventure and I was rocking it.
Of course there were times when I felt lonely and bored and got sick of the rain (seriously what was going on with the rain ?) or whatever. It wasnt always exactly super-awesome to travel alone and to be honest it can be pretty shitty sometimes but luckily most of the times it is still the best thing ever.
I thought that after spending a lil bit time abroad I would know what I wanna do with my life. Kinda waited for the vision where Dumledore comes to tell me I need to save the world or some shyt.
Sadly that didnt happen.
Instead Im planning my next trip to Oz and a lil trip around the world. I have no idea how Im gonna make it all happen but after all my dreams seems to have a wicked way of coming true so I guess all I need to do is stop whining. I hate whining. I hate people that whine. I cant stand it. And now Im doing it. Hate it. Gotta stop.
I have no idea how to make this crazy puzzle in my head into one clear picture but Ill just keep being awesome. I suck with planning but what comes to being awesome.. I am the greatest.
Obviously.
Okay now I have to admit that this post has no idea. Didnt quite come out like I had it in my mind but hey that happens.
Especially when its 3am. And cos of that I will not be bothered to read this through and correct all the misspelt stuff (there must be heaps). And Im sorry that prolly none of the sentences make any sense to anyone. My brains are already asleep and getting ready to wake up 4.30am on monday morning cos this lazy ass is going to work. So I will spend my sunday in bed checking flights to Australia.
Oh did I forgot to mention Ill be heading back if even once everything goes according to the plan ?
No matter what this girl loves her life. But she also likes to complain.
On my last weeks in Australia I really missed home. You know. My dog, my mates, family. I even missed Finland and all the finnish ppl with their ignorance. I missed absolutely everything. And planned all the awesome stuff I would do when heading back. Ha Ha Ha. Please. What was I thinking ?
I have now been back in Finland for what.. 3 months now ? Even more ? No clue. Doesnt really matter. All I know that coming back wasnt that great that I had in mind.
The first weeks were awesome. It was so good to be back. I had great time and really enjoyed everything. It seemed that everyone had missed me and I had missed eveyone.
But now.. ehh.
I realized that most of my days aint filled with crazy adventures and weird people anymore. Instead they are filled with.. nothingness. All my mates are busy with their school and work and who am I to blame them. I have nothing to do during the days. No studying (Thank god for that) no real work and defs no money. Feels pretty good.
I dont know if you can bore urself to death but Im pretty sure we will soon get to find out cos rite now Im the biggest no-lifer I know.
Life ? What is it ? Yup never heard of.
Im already making new plans. Plans that just keep changing every day. The biggest problem seems to be that I have no idea what i want. Everything was so much easier when there was just that one little plan and yeah you got that one rite. It was the trip to Australia. And even thought the plan kinda changed when I got there it didnt matter cos back then I only had that one plan.
Okay yea I did plan to go there with a mate and ended up traveling alone. And yes I was supposed to stay for only 3 months. Ended up staying for 9 months instead. And yea plenty of the stuff kinda ended up differently. But I didnt mind. It was just part of the adventure and I was rocking it.
Of course there were times when I felt lonely and bored and got sick of the rain (seriously what was going on with the rain ?) or whatever. It wasnt always exactly super-awesome to travel alone and to be honest it can be pretty shitty sometimes but luckily most of the times it is still the best thing ever.
I thought that after spending a lil bit time abroad I would know what I wanna do with my life. Kinda waited for the vision where Dumledore comes to tell me I need to save the world or some shyt.
Sadly that didnt happen.
Instead Im planning my next trip to Oz and a lil trip around the world. I have no idea how Im gonna make it all happen but after all my dreams seems to have a wicked way of coming true so I guess all I need to do is stop whining. I hate whining. I hate people that whine. I cant stand it. And now Im doing it. Hate it. Gotta stop.
I have no idea how to make this crazy puzzle in my head into one clear picture but Ill just keep being awesome. I suck with planning but what comes to being awesome.. I am the greatest.
Obviously.
Okay now I have to admit that this post has no idea. Didnt quite come out like I had it in my mind but hey that happens.
Especially when its 3am. And cos of that I will not be bothered to read this through and correct all the misspelt stuff (there must be heaps). And Im sorry that prolly none of the sentences make any sense to anyone. My brains are already asleep and getting ready to wake up 4.30am on monday morning cos this lazy ass is going to work. So I will spend my sunday in bed checking flights to Australia.
Oh did I forgot to mention Ill be heading back if even once everything goes according to the plan ?
No matter what this girl loves her life. But she also likes to complain.
29.9.2012
Väliaikatietoja.
 |
| Jossainpäin Uutta-Seelantia. |
 |
| Uuden-Seelannin matkatoveri. |
Ei tällä kertaa muuta. Koitetaan kaikki pärjäillä täällä Suomen vesisateessa. On muuten hassua, miten nopeasti sitä palasi taas tähän normielämään reissaamisen jälkeen. Parit ekat viikot kärsin suomimasennuksesta, mutta ei täällä nyt niin kaameeta olekaan. Plussaa vielä siitä, että mun suosikkityyppi Byronin Arts Factorystä sattuu asumaan lähitienoilla ja ollaan päästy jälleen rehaamaan yhdessä. Jee Mirella <3
Ihanaa kun joku ymmärtää täysin kaikki aussihehkutukset.. Heh.
 |
| Jälleennäkeminen Helsingin auringossa ! |
Hjuva suomi !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)