Ruotsi, Hollanti, Saksa. (PART 1)

Ajattelin alkuun raapustaa jotain yleispätevää viisastelua mun reissailuista, mutta laiskuus iski ja sen sijaan hyppään vaan tarinoimaan heinäkuun hienoista reissuista.

Heinäkuun alussa tuli käytyä tuolla naapurissa, ihan siis Ruotsissa asti. Viime kerrasta olikin ehtinyt hurahtaa jo vuosia ja nyt saatiin laivamatka hurjaan kahden euron hintaan niin eipä siinä tarvinnut lähtemistä kauaa miettiä. Tarkoitus oli käydä vähän kiertelemässä ja ihmettelemässä eikä viettää villiä rellestysreissua ja kerrankin tuli pitäydyttyä suunnitelmassa.

Reitti näytti jotakuinkin tältä: Vanhakaupunki-Keskusta-Djurgårdeni ja Gröna lundista napattiin paatti takas isommalle paatille. Oli tosi kiva minireissu, mutta ei siitä sen kummempia.

Heinäkuun lopulla, tarkemmin sanottuna 23 päivä, meikä sitten hyppäsi lentokoneeseen ja reissasin tyytyväisenä Hollantiin. Köyhänä tietenkin tuli valittua myös se halvin lento, joka sattui sisältämään vaihdon Köpiksessä. Tuntui vähän typerältä juosta köpiksen läpi (vaihtoaika taisi olla 40min, joka tosin tolla kentällä on turhankin paljon..) tommosen ylilyhyen matkan takia, mutta mitäpä pienistä!

Olin jo Suomessa sopinut mun suosikeimman hollantilaiskaiffarin kanssa, että se tulis mua vastaan kentälle tai Damin keskustaan. Soitin herralle sitten kentältä ja sovittiin että mun pitäisi löytää tieni lentokentältä sinne keskustaan. Hahaa jepjep ihan hyvin kun eksyin jo sinne kentälle. Mun onneksi mulla on maailman mahtavimmat kaverit ja niinhän siinä kävi, että Jannes soitti tulevansa sittenkin noutamaan mut kentältä ja mennään siitä yhtä matkaa keskustaan. Jes!

Odottelin tyyppiä kentällä jonkun tunnin, mikä ei pahemmin haitannut kun kävin safkaamassa ja tenttaamassa joltain Infopisteen tädiltä Damin karttaa. En oikeen tiiä, että mikä pakkomielle mulla on aina hamstrata kamalasti karttoja kun enhän mä niitä osaa lukea. Kai se on vaan kiva rutata laukun pohjalle? Paha sanoa.

Vähän ennen kun Jannesin oli tarkoitus saapua kävin ostamassa junalipun valmiiksi. Sitten odottamaan Jannesta ja voi sitä riemua kun kaveri ilmestyi paikalle! Tyhmemmille tiedoksi, että Jannes on aussilasta tuttu, törmättiin Arts Factoryssa Byronilla ja hengattiin aika tiiviisti pari viikkoa, kunnes tiet erkani. Toki nähtiin myöhemmin myös Brisbanessa useempaankin otteeseen.
Jannes onkin yksi mulle tärkeimmistä tyypeistä ikinä ja (yllättäen) aivan mahtava persoona.

Jannes lähti sitten opastamaan meitä oikeeseen junaan ja päädyttiin pienen mutkan kautta (joo ei toi osannut suunnistaa yhtään mua paremmin..) oikeeseen junaan ja lopulta oltiinkin Amsterdamin asemalla! Jipii! Seuraavana operaationa oli hostellin metsästäminen. Mä inhoan kaikkea suunnittelua (tai siis oon vaan laiska ja aikaansaamaton kakka) joten tietenkin saavuin maahan vaan menolipulla ilman tietoa mistään muusta. Mutta hei olihan mulla Jannes! Maailman mahtavin kaveri sitten kyseli tyypeiltä vinkkejä hostellien sijainneista ja sitten vaan talsittiin etsimään niitä. Oli aivan tajuttoman kuuma ja meinasin kuolla. Olin siis hyvinkin onnellinen Jannesin kantaessa mun ylipainavaa rinkkaa ympäriinsä. Kiitoskiitoskiitos!

Mulle aina Ausseissa naljailtiin siitä, että mua onnekkaampaa tyyppiä ei oo olemassa. Mulla on kuulema joku mystinen "lost face" ja sillon kaikki rientää apuun ja mulle ei vaan voi ikinä tapahtua mitään pahaa. Heh. Niinhän se tällä kertaa taas osottautui todeksi, kun metsästettiin sitä hostellia ja käytiin parissa paikassa ja aina ensimmäinen kommentti oli "ei tilaa", kunnes jotenkin mystisesti sitä tilaa sitten yhtäkkiä ilmestykin juuri sen yhden sängyn verran. Hauskaa. Sain sitten lopulta valita kolmesta "täydestä" hostellista ja toki valitsin halvimman.

Kävin sitten heivaamassa rinkan huoneeseen, jubasin yhden kämppiksen kanssa hetken, vaihdoin kevyempää vaatetta päälle ja törmäsin vielä juuri ennen ovesta poistumista toiseen kämppikseen. Se oli hulvaton tyyppi. Sen reaktio kaikkeen mitä sanoin oli tyhjä, tuijottava katse (weeeed look) ja kaikkien sanojen jälkeen se höhötti. Ihan tosi. Vaikka kun se esitteli itsensä. Hey im Matt höhöhöh. Nice to meet you höhöhöh. Aargh.

Hostellilta minnekäs muualle kun TERDELLE. Käytiin pyörimässä vähän ympäriinsä hikisinä possuina kunnes löydettiin kiva terde johon jäätiin parille. Mut pakotettiin myös maistamaan jotain hassuja palleroita. Bitterballs. Ne oli outoja.

Loppupäivä menikin sitten eri terdeillä. Käytiin oikeasti varmaan kymmenellä eri terdellä. Ihan mahtavuutta! Paitsi että olin ollut hereillä jostain 4am asti joten ne drinksut teki tehtävänsä aika nopeasti oho hups. Mä en vaan ikinä opi.. Mutta empä mä taida halutakaan.

Jannesin oli tarkoitus viipyä vaan iltaan ja lähteä sitten takas himppeen (asuu jossain tuppukylässä kauempana), mutta koska oon paras sain sen soittamaan pomolleen ja tadaa se saikin vielä toisenkin päivän vapaaksi duunista ja käytiin tsekkaamassa sekin mun hostelliin. Tuli taas todistettua mun mystinen hyvä onni, kun Jannes joutui maksamaan yöstään melkeen puolet enemmän. HAH. On ihan kivaa olla meikä.

Illalla käytiin vielä katsastamassa se ahh-niin-houkutteleva red light district ja joo olihan se nyt aika huvittavaa. Siellä ne itäeuroopan ihmeet möllötti tylsistyneinä. Oletan ainakin että olivat tylsistyneitä. Siltä ne näytti. Nähtiin vaan yhden miehen menevän ovesta, mutta muuten porukka tuntui olevan vaan katselemassa. Kaiken huippu oli (lihava) amerikkalainen perhe. Kuka raahaa 10vee lapset kattelemaan tissejä? Ai joo. Amerikkalaiset.

Seuraavana päivänä käytiin sitten ihmettelemässä Damia terdejen ulkopuolella. Visitoitiin dam square, talsittiin ees-taas damrakia (se joku pääkatu), ylitettiin monta siltaa ja kanaalia, pelattiin bilistä (mä voitin!!!), ihmeteltiin outoja valokuvia foamissa, käytiin parilla, syötiin, ihmeteltiin tulppaaneja markkinoilla, väisteltiin hulluja pyöräilijöitä ja pidettiin hauskaa.

Lopulta oli kuitenkin aika sanoa mahtitoverille heipat. Tuntuu aina yhtä pahalta, mutta eiköhän taas törmäillä jossain välissä.

Ehdin sitten koomaamaan pyhässä yksinäisyydessäni tunnin, pari kunnes oli aika törmäillä Johannan kanssa. Tyhmemmille jälleen tiedoksi, että Johanna on myöskin aussilasta tuttu, törmättiin Bondilla ekana päivänä ja sen jälkeen Johannaa näkikin päivittäin parin (?) kuukauden ajan. Hassua miten pitää lähteä toiselle puolen palloa tutustumaan uusiin suomalaisiin.

Johanna oli Damissa suorittamassa jotain juttua kouluaan varten ja työskenteli hassunnimisessä hotellissa dam squaren huudeilla. Neiti tuli kuitenkin hakemaan mut hostellilta, kun enhän mä nyt osannut suunnistaa yhtään mihinkään tuolla. Avuton täällä hei.

Johannankin kanssa tuli päädyttyä terdelle ja terdeltä johonkin paikalliseen juottolaan pelaamaan bilistä. Olin biliksessä alkuun aivan maaginen, mutta taika haihtui siinä aika nopeasti kun taisin muistaa, että enhän mä mitään bilistä ihan oikeasti osaa pelata. Lisäksi tuli kerrattua Pohkun kanssa kaikki häppeningit ja muut, kun ei kuitenkaan oltu nähty yli vuoteen. Pohkuli oli kuitenkin ihan yhtä hassu mitä ennenkin ja oli tosi kivaa törmäillä pitkästä aikaa!

Olin myös kaamean ilonen kun Johanna oli myös innostunut lähtemään mukaan Saksaan, mihin olin saanut koottua porukan Bondilta. Huippua!

Torstaina halusin nukkua. Olin elänyt muutaman tunnin yöunilla ja silmäpussit roikkuivat lattialla. Onnistuinkin koomaamaan aika hyvin enkä tehnyt pahemmin mitään ihmeitä. Mitä nyt juttelin uusien kämppisten kanssa siihen asti, että Angela laittoi viestiä, että voisi tulla moikkaamaan. Tyhmemmille taas kerran kertauksena, että Angela on myöskin aussilasta tuttu, sieltä Byronilta, Arts Factotysta. Jannesin tavoin hollantilainen ja asuu Damissa. Aivan tolkuttoman hauska tyyppi, jonka kanssa tuli reivattua byronin yössä pariin otteeseen aika villisti. Ihan hävettää myöntää, ettei mulla ole ihan kauhean selkeitä mielikuvia meijän seikkailuista (kiitos kuningas alkoholi), mutta hauskaa oli aina!

_
Nyt harittaa silmät niin pahasti, että lauseista puuttuu sanoja joten jätän kirjottamisen tänään tähän ja palaan asiaan uudestaan uusilla silmillä.

Vielä vähän aussijuttuja!

Hoo tajusin, että unohdin edellisestä aussimuistelosta pari huiman tärkeää ja olennaista asiaa! Päätin lisätä ne jälkikäteen ihan vaan itsellekin muistoksi ylös jonnekin.

Oli esimerkiksi kamalan hauskaa kun yksi päivä Julie oli pukemassa housuja päälleen ja hämähäkki puri sitä! PYLLYSTÄ! Huntsman oli eksynyt toisen farkkujen sisään ja niinhän siinä kävi, että Julie sai puremajäljen takamukseen. Huntsman ei siis ole mitenkään vaarallinen ihmiselle (vaikea uskoa kun se näyttää TÄLTÄ) ja purema aiheuttaa vaan kipua loppupäiväksi. Toi oli mun mielestä ihan kamalan hauskaa, mutta koitin kovasti pidätellä tilanteessa naurua kun ilmeisesti teki kipeää. Mutta olihan se nyt taas niin huisin huvittavaa. Oon vähän yksinkertanen, tiietään...

Toinen tosi hauska juttu kävi aika siinä reissun alussa. Juttua pohjustaakseni muistuttaisin sellaisesta seikasta, että Kyellähän on aina ollut lintuja siinä takaverannalla ja mä olen aina vihannut niitä. Ah se ihana aamukonsertti kello kuudelta... Noh kuitenkin. Maailman iloisin asia tapahtui kun Kye ilmoitti hankkiutuvansa noista kiljukauloista eroon ja myi ne jollekin hassulle pariskunnalle. Ahh sitä hiljaisuutta!
Hiljaisuutta ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun herra kävi hakemassa kaksi uutta lintua... Noi oli jotain tosi pieniä ja HILJASIA. En vihannut ihan yhtä paljoa, mutta kyllähän sitä oltaisiin hyvin pärjätty ilmankin...

Tässä vaiheessa pakko sanoa, että kyllä se jumala taitaa sittenkin olla olemassa kun eräänä kauniina päivänä heräsin siihen, kun Kye kiroaa ja alkaa soittelemaan kaikille kavereilleen, että käärme oli päässyt lintuhäkkiin ja syönyt sen linnut! Mun oli hyvin vaikeata olla hihittämättä onnesta kuin mikäkin retardi konsanaan ja kun vihdoin nousin ylös ja Kye tuli aivan tuohtuneena kertomaan tosta pienoisesta äksidentistä niin koitin kovasti tsempata ja esittää surullista toisen puolesta kun niistä kahesta tirppanasta oli kovasti tykännyt. Mutta eihän siitä mitään tullut. Ihan tosi. Jo pelkästään se, että käärme oli syönyt Kyen linnut oli musta hillittömän koomista. Etenkin kun se käärme oli jäänyt häkkiin ja köllötteli tyytyväisenä lintujen mökissä linnut masussaan. Mitä ihmettä! Se joutui kuitenkin myöhemmin roska-auton kyydissä kuka tietää minne.

Semmoista! Hienoja muistoja.

Australian seikkailujen jatko-osa.

Ihan tähän alkuun haluun mainita, että tän kirjottaminen on mulle semisti vaikeeta ja siitä syystä tässä onkin mennyt nyt jo muutama kuukaus liikaa. Nyt päätin kuitenkin sadepäivän kunniaksi ryhdistäytyä ja pistää aivot töihin. 

Noissa parissa edellisessä postauksessa aika hyvin selitin kaikki häppeningit mitä noi mun aussilan toisen visiitin viikot sisälsi. Ei mitään hulluja sekoiluja ja vessaan sammumisia vaan aika tommosta tasaista arkea. Tai näin suomesta ajateltuna ei toi biitsillä löhöily ja kengurun syöminen ehkä vastaa sitä normaalia arkea... Mutta kuitenkin. Me siis aika pitkälti vaan hengailtiin ja käytiin vähän siellä sun täällä.

Mitään ihmeellistä kerrottavaa mulla ei olisikaan, ellei oltaisi jossain kohti pakattu kamoja (jep kirjotin ensin kanoja) autoon ja tehty joku viitisen tunnin road trip semmoseen paikkaan kun Emmaville.

Lievästi täyteen ahdattu automobiili...

Lähtöpäivä taisi olla siinä 14.3 ja sitä ennen suoritettiin hullu shoppailurupeama kun mehän ehdottomasti tarvittiin mukaan ihan kamalasti kaikkea roinaa. Kuvasta varmaan huomaa, että aika täyttä oli..

Matka kohteeseen kesti tosiaan sen viitisen tuntia ja ajettiin siis jonnekin sisämaahan päin. En tiiä, kiinnostuneet voi googlata Emmavillen. Matka oli kuitenkin ihan huikee, koska maisemat oli tuolla landella aika ihania ja poikkes mukavasti tosta rannikosta. Paljon peltoja.

Pysähdyttiin ihan muutamissa paikoissa matkan varrella ja aika nopeasti toi matka taittui. Aussilassa sitä muutenkin jotenkin ajattelee, että tunti vastaa normaalissa maassa varttia. On se hassua. 

Löydettiin Emmavilleen ihmeen hyvin, ottaen huomioon että Kyekin oli ollut siellä aikaisemmin vain kerran. Keskusta oli tosi tosi pieni ja aika kuollut. Ei pahemmin näkynyt liikennettä.. 

Seuraava missio olikin löytää tän Kyen frendin tilukset tuolta jostain ja kun ottaa huomioon, että paikallisilla on aika isohkoja noi niiden tilukset niin saatiin ihan hetki ajella ennen kuin löydettiin oikea portti. Sitten lähdettiin hurruttelemaan metsän keskelle jotain hulluja kinttupolkuja pitkin ja käytiin kahdessa paikassa katsomassa leiripaikkaa. Päädyttiin jäämään jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja eikun leiri pystyyn! Aika jännäksi meni, kun teltan pystytyksen jälkeen siinä muutaman metrin päässä möllöttikin lauma lehmiä. Siis mitä? 

Naapurit.

Vähän tuli mietittyä, että hei hetkinen mitä täällä tapahtuu, mutta ei siinä mitään. Hengailtiin lehmien kanssa. Ja olihan ne vauvalehmät tosi söpöjä!

Meijän leiri oli tosi hieno ja siitä kaikki kiitos Kyelle, koska meikähän päätyi vaan makoilemaan ja hikoilemaan, koska kuuma! Siinä teltasta parin metrin päässä oli joku joki tai puro tai mikälie virtaava lammikko ja paikka oli muutenkin tosi kaunis. 

Meijän päivät meni pitkälti ympäriinsä kävellessä, kalastellessa (mä sain kalan!) ja sitten käytiin vähän ajelemassa ympäriinsä. Esimerkiksi yhtenä päivänä seikkailtiin Emmavilleen, jossa oli käynnissä SHEEP RACE. Lampaitten laukkakisa! Ehkä hienoin asia ikinä. Lampaille oltiin heitetty jotkut epämääräiset satulat selkään ja satuloissa kökki erinäkösiä pehmoleluja. Sitten ne juoksi jonkun pätkän maaliin, mutta siellä sai kyllä aina jossain kohti olla koirat ja ihmiset työntämässä niitä eteenpäin kun lampaitten kilpavietti oli aika olematon... 

Lisäksi Kyen frendi, jonka tiluksilla siis seikkailtiin, niin kävi ajeluttamassa meitä ympäri maitansa niin päästiin vähän bongailemaan elukoita. Seistiin sen lava-auton lavalla piskin kanssa ja nähtiin tällä reissulla ainakin peuroja ja wallabeita ja pari kenkurua. Aika kiva! Kuvia en saanut napattua kun meijän kuski ajoi tuolla metikössä kun hullu niin mun kädet oli aika hyvin puristautunut laidan ympärille. 

Joku päivä ajettiin myös jonnekin tosi kivaan paikkaan taas jotain tapporeittiä (paluumatkalla mä sain melkeen valtavasta karahkasta päähän kun sinkosi jotenkin suoraan minu ikkunaan, hurjan kivaa). Tuolla sitte taas käveltiin ikuisuus ja kalastettiin siinä ohimennessä. Nähtiin nyt ensimmäistä kertaa myös villivuohia, jotka pomppi kallioilla. Lisäksi bongattiin tosi söpö pikkukettu!

Kaikista hienointa oli kuitenkin se, kun oltiin joku päivä lähdössä taas jonnekin ja yhtäkkiä meijän edessä näkyy jotain ruskeita möykkyjä. Kauempaa vähän ihmeteltiin, että täh mitä tossa näkyy ja kun päästiin lähemmäs niin PONEJA. Villiponeja! Noi oli luultavasti joidenkin joskus laukkatalleilta karkuun päässeiden juoksijoiden jälkeläisiä, jotka sitten kasvanut villeinä tuolla. Aika huippua! Siinä oli mun harjaantuneen silmän mukaan vauva, junnu, tamma ja ori. 

Tajuttoman hyväkuntosia, mutta kun koitin hiipiä lähemmäs kameran kanssa, niin lähtivät kyllä vikkelään karkuun eikä sen jälkeen sitten enää nähtykään niitä. Kruunasi kyllä mun reissun täysin!

Ja koska viikossa ehtii paljon niin käytiinpä me myös kaivamassa kristalleja! Käytiin jossain Emmavillen kivimuseossa ja saatiin sieltä tältä paikalliselta herralta sen omiin kaivantoihin karttoja ja pariin suljettuun kaivokseen. Kaikkeen sitä taas joutui osallistumaan... Pakko kuitenkin myöntää, että toi osottautui yllättävän hauskaksi puuhaksi, vaikka en mä koskaan oo tainnut mitenkään innostua kivikasoista. Hienointa tässä oli se, että löydettiin ihan hävyttömän paljon eri näköisiä ja kokoisia murikoita. Pienet oli kuitenkin mun suosikeita. 

Päädyttiin siis tosiaan myös johonkin ikivanhaan kuparikaivokseen, jonne mä en suostunut alkuun edes menemään sisälle. Ehei. Se oli ensinnäkin tajuttoman pimeä ja pohja täynnä vettä. Ihan tosi siellä lammikossahan olisi voinut vaania ties mitä hulluja tappajapetoja! 

Jotenkin mut sitten taas ylipuhuttiin tähän hulluuteen ja eikun veden poikki tunneliin! Vettä oli onneksi VAIN muutaman metrin matkalla, mutta olihan se nyt etovaa talsia siellä pelkillä flipflopeilla. Toi oli myös tosi matala ja tunkkainen ja sai kyllä varoa askeleitaan ettei lentänyt nenilleen. Mutta voinpahan lisätä tänkin mun kokemusten listaan.. Yäk.

Tuoltahan sitten Kye löysi myös seinästä jonkun aikaa kaivettuaan niin jonkun helkkarin kristalliesiintymän ja mitä ihmettä. Lisäksi löytyi kuparia ja jotain muita mineraaleja, joista en tiiäkään sen enempää. 

Mitäköhän me vielä seikkailtiin. Veikkaan, että tossa oli kaikki kertomisen arvoset jutut koska nyt en kyllä tähän hätään keksi enää Emmavillestä muuta. Oltiin tuolla tosiaan noin viikko ja voin kertoa, että oli lievästi ällöttävä olo kun peseytyminen tapahtui siinä lammikossa, joka sattui myös olemaan täynnä hullun pelottavia kaloja  ja rapuja ja muita hirvityksiä. Ei ihan kamalasti huvittanut siis hengailla siellä sen enempää...

Ainoa kerta kun mä suostuin koskemaan tommoseen monsteriin ja aloin melkeen itkeä kauhusta...

Emmavillestä palattiin sitten takasin kotio, jossa ei enää mitään hulluja seikkailuja tapahtunut. Käytiin kylläkin kahdesti nudistirannalla kalassa. Ensimmäisellä kerralla mun puhelin sai suolahuuhtelun ja kuoli ja toisella kerralla hullu blue bottle hyökkäsi mun kintun kimppuun ja voin kertoa että poltti. Totesinkin ton jälkeen, ettei kalastelu taida olla se mun juttu ja pysyin loppuajan kaukana erinäisistä kalastusvälineistä. 

24.3 meikä ottikin jälleen suunnaksi brissyn ja lentokentän ja hilpaisin kotio. Taisin olla tuolla brisbanen kentällä jotenkin surullisen näkönen kun sain vähän erikoiskohtelua pääsemällä mm niin turvatarkastus- kuin passitarkastusjonojen ohi. Hah on se vaan hienoa olla minä. 

25.3 olin kotona, kärsin hullusta jet legista joka myöhemmin taisi selittyä sillä, että muhun iski parin päivän kotona olemisen jälkeen aivan tajuton mononukleoosi ja sittenhän mä teinkin noin kuukauden täyttä kuolemaa. 

Tällä hetkellä istun lattialla ja oon kirjottanut tätä pätkää varmaan 2h ja muistellut haikeana tota kaikkea. Aika kultaa muistot ja niinhän se on, että vaikka tuolla ollessa mä en ehkä aina ollut mitenkään järjettömän onnellinen niin olihan toi hieno reissu ja oon tosi ilonen että tuli mentyä. Jos joku miettii sitä, että mitä aussiherran kanssa kävi, niin sanottakoon ettei asiat aina ihan mene suunnitellusti ja ihmiset muuttuu. Mulla on tosi hienoja muistoja ja kokemuksia joista muut voi vaan haaveilla, mutta matka jatkuu!

Matkan jatkumisesta puheen ollen, niin käväsin tossa tosiaan hetki sitten myös Ruotsin puolella ja tein myös viikon visiitin Hollantiin ja Saksaan. Noista reissuista myöhemmin, mutta ehkä päivitysväli voisi tällä kertaa olla vaikka vaan pari kuukautta puolen vuoden sijaan... Heh. 

Oon myös katsellut tässä seuraavia reissukohteita, mutta toistaiseksi en kyllä tiedä yhtään mihin oisin suuntaamassa. Pakko päästä johonkin kun reissujalkaa vipattaa ja kyllä mä talveksi jonnekin karkaan. Pitää vaan keksiä, että mihin. 

Nyt on pylly puutunut ja pissattaa. Pitää poistua. 

Video !

Hohoo blogi on vielä hengissä !

Ihan melkeen on huono-omatunto kun aussijakson vika viikko on vieläkin postaamatta, mutta mä lupaan nyt kirjottaa sen loppuun piakkoin.

Sain kuitenkin eilen vihdoin valmiiksi mun aussivideoista ensimmäisen, joka siis koostuu pääasiassa vaan kuvista ja parista videosta meijän matkan ensimmäisistä kuukausista.

Ensi kuussa mun maailmanvallottaminen maa kerrallaan jatkuu, sillä tiedossa on pieni visiitti ruotsiin kaverin kanssa ja sen lisäksi matkaan yksin hollantiin ja saksaan tarkoituksena päästä moikkaamaan muutamia vanhoja tuttuja. Ihan huippua.

Mutta niin, se video !

Kuvia kuvia kerrankin.

Syötiin pannareita aamupalaksi.

Ekat pari viikkoa satoi ja myrskysi, kiitos syklonin.

Sykloni aiheutti pieniä esteitä teille.

Maailman paras muffinssi, jonka uudelleen tapaamista olin odottanut vuoden päivät.

Tehtiin korvapuusteja. Aussit rakastui.

Käytiin piskin kanssa kävelemässä rannalla.

Käytiin Gold Coastin Pacific Fairissa ostamassa mulle mekko äitin viiskymppisiin.

Syötiin aussilihaa. Ylhäällä vasemmalla krokotiili, oikealla emu.
Alhaalla vasemmalla kenguru, oikealla buffalo.

Terkkuja suomesta.. Palasin kotiin tossa tiistaina ja nyt päällä ennen näkemätön jet lagi. Oon ollut ihan kuollut ja kärsiny unettomuudesta, päänsärystä, pahoinvoinnista, tärinästä... Miten ihanaa ! Tänään onneksi nukuin jopa kuuteen asti.. Jipii.

Suomessa arki ei siis ole ihan vielä lähtenyt täysin rullaamaan kun oon niin tajuttoman töttöröö jatkuvasti. Toivottavasti tää nyt kuitenkin väistyy tässä parin päivän sisällä.

Kirjottelen blogipostauksen vikoista viikoista kunhan tässä jaksan. Tässä kuitenkin pientä selostusta noin kuvien muodossa.

Australia oh how I missed you

HAHAA blogi on hengissa ! Pahoittelen heti alkuunsa sita ikavaa tosiasiaa, ettei mulla ole aakkosia kaytossa kun en nyt millaan jaksa metsastaa niita ku dataan aussiherran koneella.

Ma tosiaan lensin parin maan ja meren ylitse tossa 12.2. Tai siis lahdin 12.2 ja saavuin tanne Australian puolelle 13.2 joskus iltasella. Lentoyhtiona oli talla kertaa koko matkan ajan se Asian Airlines, josta ehka mainitsin edellisessa postauksessa jotain ?

Lento sujui kaiken kaikkiaan varsin lepposasti. Eihan se ikina mitaan herkkua ole jumittaa koneessa jalat puuduksissa ja silmat ristissa, mutta kylla siita selviaa hengissa. Jotenkin. Mulla oli menomatka oisko ollut 28,5h eli ei mikaan avian mahoton. Paluu taitaa olla tunnin pidempi jos oikein muistan.

Saavuin siis brisbanen kentalle siina iltasella, hoidin turvatarkastukset ja passi- ja viisumitsekkaukset, odotin rinkkaa hihnalta mukaan raahattavaksi ja laahustin erittain vasyneena ja kuolemaa tehden pois kentalta jossa edellisista postauksista tuttu  aussiherra oli mua vastassa.

Jalleennakemista ei sen kummempia, kuin etta vaikka valissa oli ehtinyt vierahtaa puolisen vuotta niin heti oli tunne, etta hei enhan ma mitaan koskaan minnekaan suomeen tassa valissa ollut mennyt.

Hypattiin sitten kentalta junaan ja hurruteltiin Brissyn Roma St Stationille. Junassa reissas kanssa yksi ruotsalainen tytto matkalla YHAn hostelliin. Siihen samaan missa makin joskus viivyin. Toivottavasti se sai meijan opastuksesta tolkkua ja osas kavella oikeeseen paikkaan. Ei pitais olla turhan vaikeeta ottaen huomioon, etta se on vain suora tie.. Itsehan sain silloin ensimmaisella kerralla taksikyydin junalta YHAan kiitos taman samaisen aussiherran johon silloin tutustuin. Heh. Muistoja.

Mutta juu, Roma streetilta jatkettiin matkaa seuraavalla junallaa Robinaan, missa Kyen auto odotti ja eikun loppumatka hurrutellen kotio.

Tosta on nyt tosiaan kulunut jo umm emma tiia alle 4 viikkoa varmaan kuitenkin. Talla hetkella makaan sangyssa ja popitan musiikkia samalla kun koitan saada jotain tekstia aikaiseksi.
Ollaan vietetty biitsipaivaa eli kollotelty wategoes biitsilla byronilla auringosta nauttien. Ei se kylla mitenkaan nautinnollista ollut, kun oli niin maan perskutirallaan KUUMA ! Huh. Paistuin. 

Siina parinkymmenen metrin paassa oli kanssa jonkun aussipariskunnan haaseremonia menossa ja oli varsin sopo ja pieni happeninki. Kakku naytti hyvalta.

Biitseilyn jalkeen kaytiin ostamassa JATSKIA ja ihmettelemassa paikallisen lihamestarin lihatiskin tarjontaa. Ollaan pitamassa bieni bbq aussilan lihoista ja olis tarkotus kokeilla emua, kengurua, krokotiilia, buffaloa ja kamelia. Tulee olemaan mielenkiintosta.. Heheehee.
Tuolta sitten kotio koneen aareen kun Kye hilpas duuniin.

Mitakohan muuta ma voisin kertoa teille.

No tota koska kaikkia kiinnostaa kamalasti mun ja aussiherran tilanne ja miten meilla on sujunut, niin mainittakoon niin etta alkuun oli aika rankkaa ja olin pakkaamassa rinkkaa varmaan joka toinen paiva syysta jos toisesta. Etenkin kun saavuin justiinsa jonkun helkutin syklonin aikaan tanne niin etta ekat viikot vain satoi ja satoi ja satoi joten olin jumissa Kyen naaman kanssa 24/7. Aika radikaali muutos olla erossa ensin ties kuinka monta kuukautta ja sitten olla toisen seurassa jatkuvasti.

Sitten oli tietenkin muita pienia kriisinaiheita ja niita tuntuu riittavan vielakin aina silloin talloin. Suurin osa ajasta on kuitenkin varsin rauhallista ja ihan niinkuin ennenkin. Kuitenkin mun rinkka pysyy jatkuvasti pakkausvalmiudessa oven vieressa, vaikka tuskinpa tarvitsee enaa miettia mitaan tavaroiden kasaamista ennen kotiinpaluuta.

Kriiseilyn vastapainoksi me ollaan tosiaan nyt pasty nauttimaan auringosta, tehty kuvausreissuja kuka tietaa minne, syoty paljon, kayty miljoonasti leffassa, ajeltu ympyraa, jammailtu Buddha barissa, northernissa ja railsissa, shoppailtu… Mitakohan muuta.

Loppuviikosta olisi tarkoitus pakata reissukamat autoon ja ajaa joku 5h sisamaahan pain leireilemaan. Siella on kuulema joku mahtava mesta joen varrella missa voi naha kenkuruita ja wallabeita ja villiponeja ja peuroja ja ties mita. Se on Kyen jonkun frendin mailla, joten paastaan sinne erakoitumaan ja toivottavasti saan mahtavia kuvia.

Lisaksi ma oon taas paassyt nauttimaan luksuselamasta kiitos Kyen maman joka toimii kauneuskoulujutun maikkana ja oon sitten paassyt ilmaiseksi sinne nauttimaan kasvohoidoista ja hieronnoista, mani- ja pedikyyreista ja jopa ripset sai varia pintaan. Ahh.
Ihan mukavaa.

Eilen tuli ajettua Surfers Paradiseen ja semmoiseen ostoskeskukseen kun Pacific Fair. Ma halusin ostaa jonkun kivan mekon mun maman tulevia 50v juhlia varten ja toi oli kuulema siihen tarkoitukseen sopiva mesta ja olihan se juu.. Huh. Kamalasti kaikkea. Etenkin ihania kenkia ! Meinasin ostaa miljoonat, mutta koska mulla on rinkka rajottamassa niin en sitten ostanut yhtakaan paria. Snif.

Kokeilin varmaan miljoonat mekkoset eika yksikaan sytyttanyt yhtaan kunnes eksyttiin johonkin pieneen hippivaatekauppaan. Ei nyt varsinaisesti mikaan haiseva hittirattimesta, mutta siis semmoinen.. noh.. puoti mika sopis byronille. 

Tuolla kokeilin kahta mekkoa ja se toinen paatyi kassiin. Nude, kasinkirjailtu ihanuus, jota ei takuulla tule suomessa tai varmaan missaan vastaan. Ihana ihana ihana ! En malta odottaa etta paasen laittamaan sen paalle.

Aijoo ja jos porukka on kaynyt stalkkaamassa mun kuvia talta reissulta naamakirjan puolella, niin taalla on oikeasti ollut ihan naita aurinkoisiakin paivia. Ne on vaan niita paivia kun en raahaa kameraa biitsille joten kuvat on paaosin vahan synkemmilta paivilta kun ollaan tehty muutakin kuin kollotelty auringossa.

Mitakohan kerrottavaa mulla viela olisi..
Vahan surullisempia uutsia saatiin tossa viime viikolla kun mun suosikein pikkupiski kavi lekurissa rintakehaan ilmestyneen patin takia ja syopahan silta loytyi. Ihan kamala ! Pikkupiski 13v, joka on aina niin hurjan pirtea ja innokas. Ell ei osannut viela antaa mitaan ennustetta miten nopeasti syopa lahtee tosta etenemaan, mutta toivottavasti hitaasti ja pikkukaveri saa viela kirmailla taysia rannalla monen monta kertaa.

Nyt voisin kuitenkin alkaa latailemaan kuvia kovolle ja miettimaan huomiseksi jotain master plania kun Kye on koko paivan toissa. Saan luultavasti aamupaivasta kyydin byronille jos haluun menna sinne jumittamaan muutamaksi tunniks.
Laitoin aikasemmin viestia mun arts factorysta tutuksi tulleelle Jamesille viestia josko se sattuis olemaan byronilla huomenissa ja voitais tormailla, mutta joutunee olemaan mokoma tylsimys toissa. Asuu siis ihan taalla huudeilla kanssa ja pitaisi saada nyt moikattua sitakin pitkasta pitkasta aikaan.

Toivottavasti huomenna on hyva saa ja voin sitten edes viettaa pari tuntia paivasta biitsilla. Olisin voinut jaada kotiin kollottelemaan ja kavella tohon omalle biitsille, mutta kiitos syklonin niin ranta on oikeastaan tuhoutunut nyt, joten taitaa Byron kutsua.

Tekisi mieli menna kuokkimaan Arts Factoryyn..

Kauheasti haleja ja pusuja sinne suomen puolelle. Joudutte kuulema varjottelemaan pakkasessa ja tarpomaan hangessa, mutta eikohan se kevat sinne viela joskus loyda. Parasta olisi, koska mulla ei taalla enaa kauaa ole jaljella ja en todellakaan halua palata talven keskelle !
YYH.

Ootte rakkaita kaikki ja pian nahdaan xx

Lentokenttähengausta.

TERKKUJA SAKSASTA.

Hilpasin tossa aamusella Helsinki-Vantaalta tänne saksan puolelle ja nyt istuskelen frankfurtin kentällä ja koitan bongailla nahkahousuja. Ei näy.

Mulla lähtee seuraava lento tossa 11.50 tätä paikallista aikaa, eli siihen on vielä jonkun verran aikaa. Tää kenttä on tosi tylsä ja sekava. Pylly puutuu. Onneks on kone mukana ja saan datailla mäkkärissä.

Seuraava kohde singapore ja sieltä sitten brisbane, josta Kye tulee hakemaan ja hurrutetaan byronille.

__

EDIT.

Hehee loppu frankkenissa data-aika hups, mutta juu tällä hetkellä majailen singaporessa jollain changin lentokentällä. Huomattavasti kivempi kenttä mitä saksan.

Matka meni aika hikisesti taas, kun tuli istuttua 11-12h koneessa, mutta mä selvisin ja enää on jäljellä viimenen lento. Tossa koneessa oli aika huono jalkatila vaikka palvelu muuten oli varsin ihanaa. Toivottavasti seuraava kone on vähän uudempi. Lentoyhtiönä siis mulla ensimmäistä kertaa kertaa Asian Airlines.

Jipii. Tunnin päästä pitäisi valua turvatarkastukseen ja siitä sitten joskus koneeseen.