6.7.2012

You followed me, I followed you. We were like each other's shadows for a while

Ihan käsittämätöntä miten vaikeeta voi suomeks kirjottaminen olla. Pahoittelen siis virheitä. Niitä näkyi olevan muutama. Hups. Jotkus lauseetkin tosi omaperäisiä. Ei tää suomi nyt oikeen suju. Lisäks muistutan kaikkia, että kuvia tosiaan on naamakirja pullollaan ja lataisin niitä ilomielin tänneki jos netti pelittäis samaa vauhtia mitä kotonakin.

Belcam.

Massive Fail.
Epic Fail.



Lauantai 16.6.12


Kamat kasaan ja check out kybältä. Sit hetkeks keittiöön koomaa kunnes lähin tarpomaan kamojeni kanssa kohti transit centreä. Bussin oli tarkotus lähtee 11.30 ja olin kerranki hyvissä ajoissa paikalla. Nojuu turhaan tuli tälläki kertaa kiirehdittyä ku eihän se bussi ollukaan aikataulussa.

Kahentoista jälkeen päästiin vihdoin liikkeelle ja oli hassua istua pitkästä aikaa greyhoundin kyydissä. Muistaakseni lupasin kyllä itelleni bowen-episodin jälkeen etten enää liiku mokomalla jumittajalla, mutta oh well. Hups.

Tarkotus oli siis matkata aina Byronille saakka, mut sit Kyen mamma Julie soitti et voi tulla nappaa mut brunswick heads, ku se on sille lyhyempi ajomatka. Se toimi siis mun kyytinä Kyelle, ku asuu sen verta syrjäs ettei siihe talon eteen mitkää bussit kulje. Arvostan suuresti talon eteen kuljetuksia. Ne on kivoja. Ei tarvi hikoilla ja eksyä ja nii.

Kävin sit kysyy kuskilt et josko se voi tiputtaa mut tonne ja kävihän se. Näin ollen munki matka-aika lyhenty 30min. En valita.

Joskus siinä kolmen tietämillä saavuin perille ja heitin mamalle infoo et apua oon täällä. Hetken sit sitä venasin kunnes se kurvas paikalle ja eiku kamat ja meitsi autoon ja menoks.

Kämpillä sitte levitin taktisesti mun kaikki kamat pitkin poikin ja pelleilin piskin kaa. En tainnu tehä oikeestaa mitää muuta ihmeellistä. Oli hassua olla taas kotona.


Sunnuntai 17.6.12

Kunhas siitä joskus keskipäivällä kampesin itteni sängystä ylös ni johan Julie käski laittautumaan valmiiks et lähen sen kanssa käymään Ocean Shoresin golf clubilla. Wtf. Okei.

Hurautettiin sit semmoseen aika kivannäköseen paikkaan ja juu vähän oli sellai fiilis etten kuulu joukkoon. Kaikki nii.. emt RIKASTA.

Mentii sit vaa sellaselle isolle lasiterdelle parille jos oli toisel puolel näkymä vuorille ja toisel puolel näkymä golfkentälle. Juu. Ja tietenki true golffareiden tapaan me suoritettiin myös vähän kenoomista. Siis Keno. Kyl te tiiätte. Se rahapeli.
Voitettiin kaks dollaria.

Joskus siinä sitte Julien poikaystävä Dave saapu kans paikalle ja tarjos ruakaaaaaa. Ranei ja erilaisii kalajuttui. Se myös kävi vuokraamassa meille semmosen menopelin. Semmosen mil leffois aina suoritetaan ties mitä takaa-ajoja. Se kärryjuttu. Minikaara. golffikärry.

Lähettiin sit Julien kaa ajelulle ku Dave palas duuniin. Julie ajo eka ja näytti miten homma toimii ja sit meikä pääs rattiin ! Taas yks asia yliviivattavana mun must do –listalta.

Oli hulvattoman hauskaa, mut olin vähän pettyny meijän menopelin vauhtiin. Leffoissa ne menee salee kovempaa ! Hurruteltiin kuitenki varmaan yli tunti ja käytii tsekkaa koko kenttä. Varmaan pariinki otteeseen. Suoritettii vähä off road kruisailua ja ylitettiin monta siltaa. Eksyttiinki.

Tuli naurettuu vedet silmissä, mut kaikki kiva loppuu aikanaan vai miten se tyhmä sanonta nyt meneekään. Ajettiin siis takas clubille, palautettiin meijän valkonen salama ja eiku autoon ja kämpille.


Maanantai 18.6.12

Odottavan aika on pitkä. Liian pitkä.

Kye oli siis vihdoin palaamassa duunista kotio ja en saanu päivän aikana mitään järkevää tehtyä ku vaa venasin herran ilmestymistä. Riekuin vaan piskin kanssa ja olin sekasin. Niinku aina. Oi ja pesin vähän pyykkiä. Hitsi vie mähän olin hurjan tehokas.

Kye sit saapu vihdoin joskus iltapäivällä ja loppuaika meniki sit sen kaa koomatessa ja kokatessa. Mitäköhän me syötiin. Varmaan NUGETTEJA ja RANEJA. Kiitos mun ni pakastin täynnä nuksuja ja raneja. Me likes.


Tiistai 19.6.12

Vaikka kuinka koitan muistella ni ei mitään hajua siitä mitä tehtiin. Tai siis joo käytiin ostaa jotain leireilyvälineitä keskiviikolle mut enempää en muista.


Keskiviikko 20.6.12

CAMPIN AT WOOYUNG !

Telttaretkelle ! Herättiin aamusella, vedettiin aamiainen, pakattiin kamat autoon ja eiku matkaan !

Olin siis hassuilta kuulostavia paikkoja googlatessa törmänny wooyung nimiseen paikkaan ja kekannu et haluun mennä sinne telttailee. Ilmotin Kyelle et mennään ja se oli vaa et joo okei. Eli nyt sitä sitte oltiin matkalla toteuttamaan suunnitelmaa.

Telttapaikan ettiminen ei ollu ihan nii vaivatonta mitä eka kelattiin. Joka puolella oli nimittäin kylttejä kertomassa et telttailu ja yöpyminen kielletty 500 dollarin sakon uhalla. Ehheh. Löydettiin kuitenki yks tosi kiva nurkkaus just yhen tommosen kyltin takaa, mut kelattiin et koitetaan löytää viel joku laillinenki paikka. Etittiin ja etittiin ja pysähdyttiin nappaa fish n chipsit mukaan ja matkattiin sitte suosiolla takasin siihen kivaan nurkkaukseen. Siellä oli keinuki ! Puun oksaan köytetty rengas. Kuin söpöä ! Ihan täydellinen leiripaikka. Lisäks biitsi siin metrin päässä ja näin. Jees.

Otettiin meijän retkituolit esiin ja ituttiin safkaa joen rannalle. Oli superhyvää ! Sit Kye kasas teltan ja mä kannustin auringosta. Oli lämmin.

Aika rennosti tuli otettua. Kye kalasti ja sai pari jotain pikkufisuu, nähtiin 16 pelikaania (mä laskin !), joku merikotka ja paljon pikkurapuja. Ohessa siemailtiin meijän drinksuja ja nautittiin hiljasuudesta.
Illan tullen Kye pisti nuotion kasaan ja siirryttiin tulen lämpöön koska auringon laskettuu tuli ihan mielettömän kylmä !
Nähtiin kans jossain välissä OPOSSUMI ! Se oli punanen ja oikeen söpö. Myös hiukkasen ninjamainen, koska liikku tosi nopeesti ja mielettömän hiljaa niinki paksuks karvakasaks.

Jotta päivä oli täydellinen ni bongasin kans tähdenlennon !


Torstai 21.6.12

Aamusella leiri kasaan ja pois pois pois. Ajettiin johonki biitsille vähä ottaa arskaa tai no mä otin arskaa ja herra hätähousu pomppi meressä onkensa kanssa. Hohhoijaa. Nappas se sentään yhen järkevänkokosen flatheadin. Hehe lättäpää. Ne on omnom.

Tuolta poikettiin taas nappaa fish n chips ja safkattiin puistossa ennen ku lähettiin huristaa kotia kohti.

Kotona meitä odottikin varsin kovaääniset ja känniset sisko ja kaveri. Kyen sisko Melina oli saapunu Sydneyst viettää jonku aikaa byronilla ja sit Kyen joku parhaist frendeist Nigel oli muuten vaan paikalla. Lisäks löydettiin Julie ja Dave.

Ajettiin siis pihaan ja saman tien ku astuttii ulos autosta ni alko jäätävä kiljuminen ja ennen ku ehdin reagoida ni joku tuntematon punapää oli tarttunu muhun kuristusotteella ja kilju mun korvaan ennen ku tajus esitellä ittensä Kyen systeriks. Vähän hämmentävää, mut varsin hauskaa.
Nigel oli sit hiljasempana versiona ottanu puolestaan Kyen kuristusotteeseensa. Sen mä sentään tunnistin ku olin kerran aikasemmin tavannu.

Silleen rauhallinen kotiinpaluu.

Molemmat oli aivan tuhannen tuiskeessa ja kauhee meno päällä. Eikä siinä kauaa menny ku Kye oli hyvässä vauhdissa niiden kanssa ja lopulta Kye, Melina, Julie, Dave ja Nigel joras täysillä keittiössä. Ihan näytti siltä ku joku klubi ois just avattu. The home club.
Mä sit seurasin menoa lievästi hämmentyneenä et mitäköhän hemulia täällä oikeen tapahtuu. Lisäks Nigel kaappas mut jossain välissä mukaansa ja piti mulle varsin intensiivisen juttutuokion mun ja kyen tulevaisuudesta ja et miten Kye on nii hyvä tyyppi ja plaaplaaplaa. Ihan tosi se melkeen itki. Mua vähän pelotti.

Lopulta meno kuitenki hyyty, safkattiin kanavoikkarit ja painuttiin nukkumaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti