Vielä vähän aussijuttuja!

Hoo tajusin, että unohdin edellisestä aussimuistelosta pari huiman tärkeää ja olennaista asiaa! Päätin lisätä ne jälkikäteen ihan vaan itsellekin muistoksi ylös jonnekin.

Oli esimerkiksi kamalan hauskaa kun yksi päivä Julie oli pukemassa housuja päälleen ja hämähäkki puri sitä! PYLLYSTÄ! Huntsman oli eksynyt toisen farkkujen sisään ja niinhän siinä kävi, että Julie sai puremajäljen takamukseen. Huntsman ei siis ole mitenkään vaarallinen ihmiselle (vaikea uskoa kun se näyttää TÄLTÄ) ja purema aiheuttaa vaan kipua loppupäiväksi. Toi oli mun mielestä ihan kamalan hauskaa, mutta koitin kovasti pidätellä tilanteessa naurua kun ilmeisesti teki kipeää. Mutta olihan se nyt taas niin huisin huvittavaa. Oon vähän yksinkertanen, tiietään...

Toinen tosi hauska juttu kävi aika siinä reissun alussa. Juttua pohjustaakseni muistuttaisin sellaisesta seikasta, että Kyellähän on aina ollut lintuja siinä takaverannalla ja mä olen aina vihannut niitä. Ah se ihana aamukonsertti kello kuudelta... Noh kuitenkin. Maailman iloisin asia tapahtui kun Kye ilmoitti hankkiutuvansa noista kiljukauloista eroon ja myi ne jollekin hassulle pariskunnalle. Ahh sitä hiljaisuutta!
Hiljaisuutta ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun herra kävi hakemassa kaksi uutta lintua... Noi oli jotain tosi pieniä ja HILJASIA. En vihannut ihan yhtä paljoa, mutta kyllähän sitä oltaisiin hyvin pärjätty ilmankin...

Tässä vaiheessa pakko sanoa, että kyllä se jumala taitaa sittenkin olla olemassa kun eräänä kauniina päivänä heräsin siihen, kun Kye kiroaa ja alkaa soittelemaan kaikille kavereilleen, että käärme oli päässyt lintuhäkkiin ja syönyt sen linnut! Mun oli hyvin vaikeata olla hihittämättä onnesta kuin mikäkin retardi konsanaan ja kun vihdoin nousin ylös ja Kye tuli aivan tuohtuneena kertomaan tosta pienoisesta äksidentistä niin koitin kovasti tsempata ja esittää surullista toisen puolesta kun niistä kahesta tirppanasta oli kovasti tykännyt. Mutta eihän siitä mitään tullut. Ihan tosi. Jo pelkästään se, että käärme oli syönyt Kyen linnut oli musta hillittömän koomista. Etenkin kun se käärme oli jäänyt häkkiin ja köllötteli tyytyväisenä lintujen mökissä linnut masussaan. Mitä ihmettä! Se joutui kuitenkin myöhemmin roska-auton kyydissä kuka tietää minne.

Semmoista! Hienoja muistoja.

Australian seikkailujen jatko-osa.

Ihan tähän alkuun haluun mainita, että tän kirjottaminen on mulle semisti vaikeeta ja siitä syystä tässä onkin mennyt nyt jo muutama kuukaus liikaa. Nyt päätin kuitenkin sadepäivän kunniaksi ryhdistäytyä ja pistää aivot töihin. 

Noissa parissa edellisessä postauksessa aika hyvin selitin kaikki häppeningit mitä noi mun aussilan toisen visiitin viikot sisälsi. Ei mitään hulluja sekoiluja ja vessaan sammumisia vaan aika tommosta tasaista arkea. Tai näin suomesta ajateltuna ei toi biitsillä löhöily ja kengurun syöminen ehkä vastaa sitä normaalia arkea... Mutta kuitenkin. Me siis aika pitkälti vaan hengailtiin ja käytiin vähän siellä sun täällä.

Mitään ihmeellistä kerrottavaa mulla ei olisikaan, ellei oltaisi jossain kohti pakattu kamoja (jep kirjotin ensin kanoja) autoon ja tehty joku viitisen tunnin road trip semmoseen paikkaan kun Emmaville.

Lievästi täyteen ahdattu automobiili...

Lähtöpäivä taisi olla siinä 14.3 ja sitä ennen suoritettiin hullu shoppailurupeama kun mehän ehdottomasti tarvittiin mukaan ihan kamalasti kaikkea roinaa. Kuvasta varmaan huomaa, että aika täyttä oli..

Matka kohteeseen kesti tosiaan sen viitisen tuntia ja ajettiin siis jonnekin sisämaahan päin. En tiiä, kiinnostuneet voi googlata Emmavillen. Matka oli kuitenkin ihan huikee, koska maisemat oli tuolla landella aika ihania ja poikkes mukavasti tosta rannikosta. Paljon peltoja.

Pysähdyttiin ihan muutamissa paikoissa matkan varrella ja aika nopeasti toi matka taittui. Aussilassa sitä muutenkin jotenkin ajattelee, että tunti vastaa normaalissa maassa varttia. On se hassua. 

Löydettiin Emmavilleen ihmeen hyvin, ottaen huomioon että Kyekin oli ollut siellä aikaisemmin vain kerran. Keskusta oli tosi tosi pieni ja aika kuollut. Ei pahemmin näkynyt liikennettä.. 

Seuraava missio olikin löytää tän Kyen frendin tilukset tuolta jostain ja kun ottaa huomioon, että paikallisilla on aika isohkoja noi niiden tilukset niin saatiin ihan hetki ajella ennen kuin löydettiin oikea portti. Sitten lähdettiin hurruttelemaan metsän keskelle jotain hulluja kinttupolkuja pitkin ja käytiin kahdessa paikassa katsomassa leiripaikkaa. Päädyttiin jäämään jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja eikun leiri pystyyn! Aika jännäksi meni, kun teltan pystytyksen jälkeen siinä muutaman metrin päässä möllöttikin lauma lehmiä. Siis mitä? 

Naapurit.

Vähän tuli mietittyä, että hei hetkinen mitä täällä tapahtuu, mutta ei siinä mitään. Hengailtiin lehmien kanssa. Ja olihan ne vauvalehmät tosi söpöjä!

Meijän leiri oli tosi hieno ja siitä kaikki kiitos Kyelle, koska meikähän päätyi vaan makoilemaan ja hikoilemaan, koska kuuma! Siinä teltasta parin metrin päässä oli joku joki tai puro tai mikälie virtaava lammikko ja paikka oli muutenkin tosi kaunis. 

Meijän päivät meni pitkälti ympäriinsä kävellessä, kalastellessa (mä sain kalan!) ja sitten käytiin vähän ajelemassa ympäriinsä. Esimerkiksi yhtenä päivänä seikkailtiin Emmavilleen, jossa oli käynnissä SHEEP RACE. Lampaitten laukkakisa! Ehkä hienoin asia ikinä. Lampaille oltiin heitetty jotkut epämääräiset satulat selkään ja satuloissa kökki erinäkösiä pehmoleluja. Sitten ne juoksi jonkun pätkän maaliin, mutta siellä sai kyllä aina jossain kohti olla koirat ja ihmiset työntämässä niitä eteenpäin kun lampaitten kilpavietti oli aika olematon... 

Lisäksi Kyen frendi, jonka tiluksilla siis seikkailtiin, niin kävi ajeluttamassa meitä ympäri maitansa niin päästiin vähän bongailemaan elukoita. Seistiin sen lava-auton lavalla piskin kanssa ja nähtiin tällä reissulla ainakin peuroja ja wallabeita ja pari kenkurua. Aika kiva! Kuvia en saanut napattua kun meijän kuski ajoi tuolla metikössä kun hullu niin mun kädet oli aika hyvin puristautunut laidan ympärille. 

Joku päivä ajettiin myös jonnekin tosi kivaan paikkaan taas jotain tapporeittiä (paluumatkalla mä sain melkeen valtavasta karahkasta päähän kun sinkosi jotenkin suoraan minu ikkunaan, hurjan kivaa). Tuolla sitte taas käveltiin ikuisuus ja kalastettiin siinä ohimennessä. Nähtiin nyt ensimmäistä kertaa myös villivuohia, jotka pomppi kallioilla. Lisäksi bongattiin tosi söpö pikkukettu!

Kaikista hienointa oli kuitenkin se, kun oltiin joku päivä lähdössä taas jonnekin ja yhtäkkiä meijän edessä näkyy jotain ruskeita möykkyjä. Kauempaa vähän ihmeteltiin, että täh mitä tossa näkyy ja kun päästiin lähemmäs niin PONEJA. Villiponeja! Noi oli luultavasti joidenkin joskus laukkatalleilta karkuun päässeiden juoksijoiden jälkeläisiä, jotka sitten kasvanut villeinä tuolla. Aika huippua! Siinä oli mun harjaantuneen silmän mukaan vauva, junnu, tamma ja ori. 

Tajuttoman hyväkuntosia, mutta kun koitin hiipiä lähemmäs kameran kanssa, niin lähtivät kyllä vikkelään karkuun eikä sen jälkeen sitten enää nähtykään niitä. Kruunasi kyllä mun reissun täysin!

Ja koska viikossa ehtii paljon niin käytiinpä me myös kaivamassa kristalleja! Käytiin jossain Emmavillen kivimuseossa ja saatiin sieltä tältä paikalliselta herralta sen omiin kaivantoihin karttoja ja pariin suljettuun kaivokseen. Kaikkeen sitä taas joutui osallistumaan... Pakko kuitenkin myöntää, että toi osottautui yllättävän hauskaksi puuhaksi, vaikka en mä koskaan oo tainnut mitenkään innostua kivikasoista. Hienointa tässä oli se, että löydettiin ihan hävyttömän paljon eri näköisiä ja kokoisia murikoita. Pienet oli kuitenkin mun suosikeita. 

Päädyttiin siis tosiaan myös johonkin ikivanhaan kuparikaivokseen, jonne mä en suostunut alkuun edes menemään sisälle. Ehei. Se oli ensinnäkin tajuttoman pimeä ja pohja täynnä vettä. Ihan tosi siellä lammikossahan olisi voinut vaania ties mitä hulluja tappajapetoja! 

Jotenkin mut sitten taas ylipuhuttiin tähän hulluuteen ja eikun veden poikki tunneliin! Vettä oli onneksi VAIN muutaman metrin matkalla, mutta olihan se nyt etovaa talsia siellä pelkillä flipflopeilla. Toi oli myös tosi matala ja tunkkainen ja sai kyllä varoa askeleitaan ettei lentänyt nenilleen. Mutta voinpahan lisätä tänkin mun kokemusten listaan.. Yäk.

Tuoltahan sitten Kye löysi myös seinästä jonkun aikaa kaivettuaan niin jonkun helkkarin kristalliesiintymän ja mitä ihmettä. Lisäksi löytyi kuparia ja jotain muita mineraaleja, joista en tiiäkään sen enempää. 

Mitäköhän me vielä seikkailtiin. Veikkaan, että tossa oli kaikki kertomisen arvoset jutut koska nyt en kyllä tähän hätään keksi enää Emmavillestä muuta. Oltiin tuolla tosiaan noin viikko ja voin kertoa, että oli lievästi ällöttävä olo kun peseytyminen tapahtui siinä lammikossa, joka sattui myös olemaan täynnä hullun pelottavia kaloja  ja rapuja ja muita hirvityksiä. Ei ihan kamalasti huvittanut siis hengailla siellä sen enempää...

Ainoa kerta kun mä suostuin koskemaan tommoseen monsteriin ja aloin melkeen itkeä kauhusta...

Emmavillestä palattiin sitten takasin kotio, jossa ei enää mitään hulluja seikkailuja tapahtunut. Käytiin kylläkin kahdesti nudistirannalla kalassa. Ensimmäisellä kerralla mun puhelin sai suolahuuhtelun ja kuoli ja toisella kerralla hullu blue bottle hyökkäsi mun kintun kimppuun ja voin kertoa että poltti. Totesinkin ton jälkeen, ettei kalastelu taida olla se mun juttu ja pysyin loppuajan kaukana erinäisistä kalastusvälineistä. 

24.3 meikä ottikin jälleen suunnaksi brissyn ja lentokentän ja hilpaisin kotio. Taisin olla tuolla brisbanen kentällä jotenkin surullisen näkönen kun sain vähän erikoiskohtelua pääsemällä mm niin turvatarkastus- kuin passitarkastusjonojen ohi. Hah on se vaan hienoa olla minä. 

25.3 olin kotona, kärsin hullusta jet legista joka myöhemmin taisi selittyä sillä, että muhun iski parin päivän kotona olemisen jälkeen aivan tajuton mononukleoosi ja sittenhän mä teinkin noin kuukauden täyttä kuolemaa. 

Tällä hetkellä istun lattialla ja oon kirjottanut tätä pätkää varmaan 2h ja muistellut haikeana tota kaikkea. Aika kultaa muistot ja niinhän se on, että vaikka tuolla ollessa mä en ehkä aina ollut mitenkään järjettömän onnellinen niin olihan toi hieno reissu ja oon tosi ilonen että tuli mentyä. Jos joku miettii sitä, että mitä aussiherran kanssa kävi, niin sanottakoon ettei asiat aina ihan mene suunnitellusti ja ihmiset muuttuu. Mulla on tosi hienoja muistoja ja kokemuksia joista muut voi vaan haaveilla, mutta matka jatkuu!

Matkan jatkumisesta puheen ollen, niin käväsin tossa tosiaan hetki sitten myös Ruotsin puolella ja tein myös viikon visiitin Hollantiin ja Saksaan. Noista reissuista myöhemmin, mutta ehkä päivitysväli voisi tällä kertaa olla vaikka vaan pari kuukautta puolen vuoden sijaan... Heh. 

Oon myös katsellut tässä seuraavia reissukohteita, mutta toistaiseksi en kyllä tiedä yhtään mihin oisin suuntaamassa. Pakko päästä johonkin kun reissujalkaa vipattaa ja kyllä mä talveksi jonnekin karkaan. Pitää vaan keksiä, että mihin. 

Nyt on pylly puutunut ja pissattaa. Pitää poistua.