Saavuttiin Christchurchin kentälle siinä joskus 7am (KYLMÄ !!), riennettiin meijän motelliin kuorsaamaan alle kahdeksi tunniksi kun huone piti luovuttaa kymmeneltä. Saatiin onneksi viipyä siellä yhteentoista saakka kunnes meitä tultiin häätämään. Oli lievästi sanottuna väsynyt olo. Hieno alku meidän reissulle !
Motellin omistajalta saatiin kyyti autovuokraamoon, mistä oltiin varattu meille tän saaren kiertämiseen semmoinen asuntoauto. Tämmönen firma oli kyseessä: Britz ja autona tuolta löytyvä Elite campervan.
Vuokraamo oli ihan lentokentän huudeilla ja äkkiä me oltiinkin jo siellä hoitamassa paperijuttuja ja kattomassa jotain typerää videota, että miten se auto toimii. Lisäksi näytettiin ketjujen kiinnitys renkaisiin, jos teillä lunta. Kuulosti näin suomalaiselle aika absurdilta semmoiset valtavat kettingit, mutta eikai siinä mitään.
Hetkessä meille jo ojennettiin avaimet käteen ja mä hyppäsin ratin taakse. Ei mikään loistavin idea, koska enhän mä ollut ajanut sitten suomesta lähdettyäni ollenkaan, saati sitten väärällä puolella tietä ! Eikä asiaa auttanut se, että meijän pieni menopeli oli vain sen 7,20 metriä pitkä. Lisäksi se pieni sivuseikka, että unimäärä oli jäänyt aika.. vähiin.
Hyvät lähtökohdat, mutta jotenkin selvisin matkaan ja ajoin sen hetken kunnes olin aika vakuuttunut siitä, että yliajan vielä jonkun varomattoman kulkijan tai vähintäänkin aiheutan ketjukolarin. Näinpä Kye hyppäsi rattiin ja päästiin rentoutuneesti matkaan kohti kauppaa.
Kauppaa etsiessä ehdittiin vähän kuikuilla ympärillemme, että miltä tää hassu saari nyt oikein näyttää. Kylmähän siellä oli, mutta ei sentään mitään pakkaslukemia. Lisäksi ainakin Christchurch oli tasainen lätty ja aika tylsännäköinen paikka. Uusi-Seelanti ei siis ainakaan vielä onnistunut säväyttämään.
 |
| Oma nassu kiinnosti alkumatkasta maisemia enempi. |
Kaupalta naputettiin navigaattoriin (ihan pakollinen vehje) seuraavaksi määränpääksi Kaikoura Coast, johon kilometrejä about 789. Tarkoitus oli kuitenkin löytää matkan varrelta jokin parkki missä yövytään ja siitä jatketaan seuraavana päivänä sitten sinne Kaikouran puolelle. Kaikkien kehumana paikkana ajateltiin mennä sinne vielä valoisaan aikaan eikä järkeä kaahata talla pohjassa katsomaan pimeyttä.
 |
| Tämmösissä maisemissa kuljettiin alkuun. |
Perjantai 13.7.12
Kye sai aamulla joltain mammalta vinkin jostain jännittävän kuuloisesta paikasta, mikä oltiin jo eilen kylläkin ohitettu, mutta päätettiin palata takaisin. Mulle riitti sanat vesiputous ja hyljevauvat ja johan me oltiinkin äkkiä matkalla.
Hypättiin autosta ulos semmosessa paikassa kun Ohau Point (Seal colony), suunnattiin polulle ja seurattiin jotain puroa vai mikä se nyt onkaan nimeltään se vesi mikä laskee vesiputoukselta mereen (mä oon oikeesti ihan viisas). Pienen aamukävelyn jälkeen päästiin perille ja siellä meitä odotti maailman paras asia. Nimittäin 94859 kappaletta ihan täysin villejä vauvahylkeitä leikkimässä vesiputouksen alapuolella siinä lammikossa. Ihan mieletöntä. Ne kuulema loikkii aina merestä tonne temmeltämään siksi aikaa kun niiden vanhemmat lähtee metsästämään ruokaa. Pikkukaverit on turvassa pedoilta ja näin.
Seurattiin hassujen palleroiden menoa jonkun aikaa, kunnes lähettiin valumaan alas takasin autolle. Pysähdyttiin kuitenkin matkalla kun siinä purojutussa uiskenteli kaks ipanaa ja päästiin ihan niiden viereen. Niitä ei haitannu meijän tuijottelut yhtään vaan esiinty ihan innoissaan. Oli siis ihan kosketusetäisyydellä ja siitä kertonee se, että mä melkeen putosin sinne uimaan niiden seuraan kun toinen kaveri yhtäkkiä hyppäs mun naamalle !
Olin ihan keskittynyt seuraamaan toista pikkusta ja olin polvillani siinä veden ääressä ku yhtäkkiä toinen hyppää siitä oikeesti ihan mun naamalle. Hyvä ettei nenät koskettanu. Pelästyin nii et melkeen horjahdin iteki veteen.. Ton jälkeen pysyin vähän etäämmällä. Voin laittaa hyljevauvoista videota tänne jos jotain kiinnostaa nähdä !
Maailman parhaan aamun jälkeen mentiin autoon safkaamaan ja sitten suunnattiin Kaikouran kautta Pictoniin. Kaikouran rannikko oli ihan mielettömän upea ! Alkoi se henki vihdoin salpautua. Lisäksi vielä ne kaikki hylkeet köllöttelemässä tien varrella... Eeeei aivan liian ihanaa !
 |
| Kaikoura Coast. |
Picton oli aika lame ja siellä satoi. Lisäksi paikalliset fish n chipsit oli huonoimmat ikinä. Yäk. Käytiin tuolla kuitenkin semmosessa paikassa kun Ecoworld Aquarium ja oisi voinu jättää menemättä. Tämmösestä (linkki) paikasta kyse. Oltiin ruokinta-aikaan paikalla ja noh.. Tylsää. Ainoa kiva juttu oli jonkun hassun ja vanhan liskon paijaaminen (Emmi 21vee).
 |
| Sateinen Picton. |
 |
| QCD ja hienot maisemat. |
"The Pelorus River will feature in a scene from The Hobbit: An
Unexpected Journey showing barrels plunging down the river during a
perilous journey undertaken by Bilbo Baggins and the dwarves."
Hah. Been there !
 |
| Pelorus River. |
Kye teki jonku mahtavimman parkkeerauksen samalla kun läjä uteliaita tätejä ja setiä näytti mäkkärin ikkunasta peukkua ja nauro meille... Mokomat. Meillä suju ihan hyvin.
Me ei pysähdytty vielä edes Nelsoniin vaan uhmattiin pimeyttä ja kylmyyttä ja inhaa ilmaa hurruttelemalla Richmondiin missä vihdoin auto parkkiin.
Lauantai 14.7.12
Ei ollu mikään hieno alotus päivälle, koska Kye oli päättänyt sairastua. Flunssa iski, mutta onneks mä olin varautunut kaikkeen ja lääkelaukku piti herran tolkuissaan. Ilmakin oli inha, kylmä ja satoi vaan.
Sanottiin siinä sitten heipat richmondille ja lähettiin Machisoniin. Siellä lounaaks ehkä paras idea ikinä: Ranei ja kaakaota. Oli ihan hurjan hyvä kaakao. Oikeesti.
Tuolta lähettiin sitten matkaan kohti Buller George Swingbridge. Olin saanut jostain turistilipukkeesta päähäni, että pitää mennä ylittämään "Uuden-Seelannin pisin riippusilta" ja mehän mentiin vaikka vettä satokin kaatamalla. Ajomatka oli lyhyt ja sitte me oltiinkin jo maksamassa meijän hulluttelusta huimat 5 NZD per naama.
Meijän ilmeet oli hyvät kun päästiin sillalle. Semmoinen niin turvattoman näköinen viritelmä hulluna kuohuvan kosken yläpuolella. Eeeehhh... En ollut yhtään vakuuttunut sillan rautalankaviritelmien kyvystä pitää mut hengissä, mutta pitihän sitä nyt yli mennä. Se oli liukas ja hutera ja huojuva, mutta kauheen hauskaa oli taas !
 |
| BG swingbridge. |
Kävelyn jälkeen uudestaan sillan yli ja nyt se tuntu jo vähän turvallisemmalta. En vaikka pissannu housuun.
Sitten sitten hypättiin autoon ja matkattiin kohti westport. Ajettiin mm semmosen jännän jutun ali ku Hawks Crack tms. Eli kallion läpi menevä tie. Aika huisin näkönen kun kiitos sateen vesi valu jokapuolelta ympäri kun hurruteltiin läpi. Muutenkin koko reitti oli täynnä pieniä vesiputouksia, jotka yleensä tulivat vielä suoraan mutkittelevalle tielle. Hassua.
Meijän seuraava stoppi oli Punakaikissa, missä mentiin vaan suoraan leiriytymään ennen seuraavan päivän visiittiä Pancake rockille ja blowholeseille. Kye teki vieläki kuolemaa ni ei lähetty kaatosateeseen seikkailemaan.
Reitin varrella hihitystä aiheutti varotuskolmio pingviineistä tiellä.
Sunnuntai 15.7.12
Vielä tihkutti aamusella vettä, mutta eikun matkaan vaan ! Käytiin sitten ihmettelemässä jotain kivijuttuja ja oli aika jännää. Kuvaamisen jälkeen kuitenkin takasin autoon ja nokka kohti Hokitikaa.
 |
| Pancake rocks. |
Siellä jotenkin eksyttiin kuitenkin myös ruokkimaan ankeriaita ja tulipa niitä myös paijattua. Kaikkea sitä. Ne tuntui hassulta. Ihan kun ois hyytelöä koskenut, vaikka ne näyttää limasilta ällötyksiltä.
 |
| Näitä me ruokittiin. |
Kiwipaikasta käveltiin hakemaan Fish n Chips ja valuttiin autoon safkaamaan. Oli hurjan hyvää.
 |
| Hokitika ja joku siltahässäkkä. |
on puhaltanut camppereita kumoon...).
