Tiättehän.
Tätä on toki vaikeuttanut semmoinen asia, kun noi aikaisemmat pari postausta. Vähän tullut hypittyä asioissa ja mun on ollut tosi vaikeata koittaa päättää, että mistä mä jatkan juttua. Ajattelinkin siis kasata tämmösen oikein kattavan jättipostauksen.
Aloitetaan homma sillä, että palataan Perthiin mistä koko homma sai alkunsa. Pahottelen myös asioiden toistamista, mutta pakko saada tähän hommaan jotain tolkkua.
Reissu alkoi tosiaan 6.12.2013 mun hypätessä suomessa koneeseen ja aussilaan, eli sinne perthiin, saavuin 8.12.2013. Lentokentällä tulliviranomaiset takavarakoi mun laukun nyrkkirautana. Ensivaikutelma perthistä: vammanen paikka.
Ensimmäisenä hostellina oli YHA. Siellä oli kivaa, vaikka mikään YHA fani en ookaan. Liian tehdasmaisia mun makuun, mut hyvä porukka tekee kummia.
Toisena hostellina oli Old Swan Barracks. Ihan mukava tönö, mutta ilmastointia tuli kaivattua kun lämpöä riitti varmaan +50° joka päivä. Voin kertoa että se pieni huoneesta löytynyt pöytätuuletin oli mun paras ystävä.
Noin viikon Perthissä hengailun jälkeen paikka alkoi käymään vähän tylsäksi. Kävin sitten siinä juttelemassa Peterpanissa erilaisista seikkailuvaihtoehdoista ja mä olin tosiaan suunnitellut, että voisin mennä tällä reissulla käymään broomessa ja mennä sieltä darwiniin. Tämä reittivalinta osoittautui kuitenkin kovin hankalaksi etenkin kun tohon aikaan oli sadekausi ja broomeen oli odotettavissa parit syklonit ja muuta mukavaa. En sitten lähtenyt sinne, kun olen jo kerran ollut jumissa yhdessä paikassa syklonin takia eikä se ollut mikään siistein juttu. Länsirannikon halusin kuitenkin kokea, joten pikainen pankkitilin tsekkaus, epäröinti varojen riittämisen suhteen ja todettuani että mitä mä rahalla varasin itselleni tourin exmouth nimiseen paikkaan. En ollut moisesta paikasta ikinä edes kuullut, mutta hei kuvat näytti kivalta joten... Sinne siis!
Tour alkoi maanantaina 16.12.13. Herätys oli reippaasti 6am ja siinä suihkun ja pakkaamisen jälkeen check out hostellista ja ulos oottelemaan kyytiä. Siinä odotellessa tutustuin kahteen sveitsityttöön Ninaan ja Nathalieen, jotka oli myös tulossa kyseiselle reissulle.
Bussi saapu ajoissa ja alkuun me vaan ajeltiin ympäri perttiä noutamassa porukkaa mun kylläkin nukkuessa ton vaiheen tyytyväisenä. Ensimmäisellä pysähdyspaikalla bondattiin tyttöjen kanssa vessajonossa ja sieltä valtasin bussin ykköspaikan meijän kuskin Darrenin vierestä.
Reissuporukka koostui tämmöisistä tyypeistä:
Carina - saksa
Diana - albania
Dario - italia
Emma - irlanti
Isa - saksa
Jonas - saksa
John - kiwi
Leonie - saksa
Nathalie - sveitsi
Nina - sveitsi
Paula - irlanti
Rike - saksa
Sunny - kiwi
Kuskina ja viihdyttäjänä toimi aito australialainen ihmemies Darren.
Ensimmäinen "nähtävyys" oli Yanchep national park missä pällisteltiin tosi laiskoja koaloita ja käytiin jännässä luolassa vieläkin jännemmän oppaan kanssa. Siellä oli jotain erilaisia kristallimuodostelmia ja jotain kiviä. Semmosta perus luolasettiä.
Tuolta ajettiin viettämään lounashetki Moore riverin rannalla, sieltä käveltiin johonkin näköalapaikalle ja oi kun oli nättiä. Siellä ei kuitenkaan vietetty pahemmin aikaa vaan jatkettiin sen nimiseen paikkaan kun Cervantes. Siellä meillä oli majotus ja kamojen levittämisen jälkeen riennettiin porukalla biitsille. Oli taas tosi nättiä ja nähtiin yks delfiini uiskentelemassa rantaviivaa pitkin.
Päivä ei kuitenkaan loppunut vielä tohon, vaan biitsiltä tönölle ja suihkun kautta lähettiin Namburg national parkiin kattomaan jotain pinnacles juttuja (Wikipedia) ja siellä saatiin myös pällistellä auringonlaskua ja osuipa kohdalle myös täysikuu.
Toisena päivänä ajeltiin semmoseen wildlife parkiin missä on pelastettuja elukoita. Päästiin mm paijailemaan kenkuruita, mutta mä en oikeen pitänyt niistä kun se yksi kävi käsiks jättäen oikeen mukavat raapasujäljet mun oikeeseen tissiin. Ei, älkää kysykö.
Kenguruiden lisäksi tuolta löytyi pari heppaa, kameli, erilaisia lintuja ja käärmeitä, dingoja, strutsi, emuja, pari pässiä...
Päivän mielenkiintoisin reissu oli semmoseen paikkaan kun Hutt river province (Wikipedia). Kyseessä tosiaan oma valtio australian sisällä jossa on oma valuutta ja kuningas. Tai siis prinssi. Prinssi Leonard. Se ei halunnut olla epäkunnioittava englannin kuningasta kohtaan ja tyytyy kutsumaan itseään prinssiksi. Eniveis lyhyesti sanottuna tää Prinssi Leonard oli löytänyt australian laista porsaanreiän ja näin syntyi Hutt river province. Tai principality of hutt river se taitaa nyt olla. Prinssin rinnalla nähtiin toki myös prinsessa. Prinsessa Shirley oli kuitenkin menehtynyt pari kuukautta ennen meijän visiittä.
Prinssi Leonard oli hauska tyyppi aika hullulla aksentilla jonka ymmärtämistä vaikeutti prinssin erittäin nopea puhetyyli. Meijän sekalaisesta seurakunnasta mä taisin olla meijän brittejä lukuunottamatta ainoa joka sen sepustuksista sai selvää.
Tuolta matka jatkui kuitenkin Kalbarri national parkiin, jossa ihmeteltiin parit georgesit. Semmosia kalliojuttuja. Ei mitään ihmeitä. Kiviä.
Kolmantena päivänä tuli hikoiltua ihan huolella. Otettiin aikaisin aamulla uudelleen suunnaksi Kalbarri kun käveltiin ylös alas Z Bend georgee, joka muistutti vähän Kings canyon (siellä red centressä lähellä ulurua). Näkymät oli hiaaaanot, että kannatti hikoilla. Semmoiset paikat jäi nimeltä mieleen kuin Natures window ja the loop.
Tuolta matkattiin ihmettelemään jotain elämälle kovin tärkeitä stromatalites nimisiä juttuja hamelin poolissa.
Uimaan päästiin semmosessa paikassa kun shell beach eikä ollut vaikea arvata mistä paikka oli nimensä saanut. Ei yhtään hiekkaa, pelkästään pieniä simpukoita ja niitä oli siis paljon. Kauempaa näytti hiekkarannalta.
Yö me vietettiin aussilan läntisimmässä paikassa, shark bayssa. Siellä käytiin myös katsomassa auringonlasku, joka oli kuitenkin aika kakka. Hostelli oli kuitenkin aika kiva ja osa meistä lähti vielä istumaan iltaa paikalliseen The old pubiin. Siellä saatettiin myös laulaa karaokessa All I want for christmas is you. Jollain paikallisessa poitsulla oli mukana vauva-vuohi. Siellä se loikki menemään pitkin pubia. Siis se vuohi.
Neljäntenä päivänä meijän ihanasta bussista hajosi ilmastointi. Voin kertoa, että oli suhteellisen hikiset oltavat kun ulkolämpötila pyöri siinä +40° hujakoilla joka päivä. Mun "bussin ykköspaikka" muuttui äkkiä "bussin kauhein paikka", kun aurinko porotti jatkuvasti etulasista suoraan päin plus moottori sijaitsi siinä edessä mun vieressä joka kuumotteli entisestään.
Ei kuitenkaan annettu moisen hikiseikan haitata hyvää fiilistä ja seuraavana kohteena oli Monkey mia, jossa päästiin pällistelemään villejä pullonokkadelfiinejä. Osa porukasta pääsi myös syöttämään niitä ja luonnollisesti mut valittiin hoitamaan homma kotiin. Oli kuitenkin aika tylsää kun ahne delfiini hotkas kalan niin kamalan nopeasti.
Tuolta matka jatkui bongailemaan haikaloja Eagle bluffiin. Ei näkynyt haikaloja.
Sitten me ajeltiin menemään australian toisiksi pisimmällä suoralla tiellä. Matkalla meijän bussi myöskin hajosi. Tai siis joku osa siitä hajosi. Tyyliin iskunvaimennin. En tiiä. Eniveis meinattiin jäädä jumiin johonkin keskelle ei mitään.
Päästiin kuitenkin hengissä seuraavaan majapaikkaan. Kyseessä oli joku 114v vanha lammasfarmi ja heti pihaan päästyä paikan työntekijät tuli hoputtamaan että nyt biksut päälle. Äkkiä vaatteet vaihtoon ja sitten hypättiin kahden avolava-auton lavalle ja nää työntekijät ajo meijät paikan yhelle yksityisrannalle. Oli ihan mieletön paikka ja päästiin todistamaan jälleen yhtä auringonlaskua.
Loppuilta meni illallista popsien, jutellessa ja päädyttiin myös kasaamaan nuotio ja siinä istuttiin pilvettömän tähtitaivaan alla grillaamassa vaahtokarkkeja.
Siinä jossain kohti porukka alkoi valua unille huoneisiinsa ja lopulta sain suostuteltua Natalien, Riken ja Jonasin raahaamaan sängyt ulos. Siinä sitten nukuttiin tähtitaivaan alla jossain kuka tietää missä. Oli aika kiva.
Viidentenä päivänä saavuttiin Coral bay ja ningaloo reef. Chillailua biitsillä porukalla ja oli kyllä kunnon löysäilypäivä auringosta nauttien. Meijän minibussin rikkoutunut osakin saatiin tuolla fiksattua, mutta ilmastointi jäi edelleen puuttumaan. Tätä Darren pahoitteli illallisella ja skoolattiin skumpalla.
Kuudentena päivänä päästiin snorklaamaan Turquoise bayssa. Oli huisin kivaa ja meikä olis voinu jäädä polskimaan koko päiväksi. Tuli nähtyä jänniä kaloja, monta rauskua ja yksi jättikilppari ui niin vieressä pidemmän matkaa että olisin voinut helposti sitä koskea. Se oli valtava ja ihan vähän pelottava.
Illalla lähettiin ulos syömään ja en taas tiiä miten löysin itteni pelaamasta bilistä Leonien ja joidenkin aussipoitsujen kanssa. Mä en siis osaa pelaa bilistä. Jotenkin meijän tiimi kuitenkin voitti. En tiiä miten.
Seitsemäntenä päivänä lähdettiin ajamaan takaisin perthiin. Ajettiin nyt pidemmän aikaa putkeen ja hiki lensi! Onneksi ihana Darren oli käynyt ostamassa meille parit suihkepullot mukaan, jotka auttoivat viilentämään edes vähän. Matkakin taittui yllättävän näppärästi pienessä vesisodassa Ninan ja Isan kanssa.
Reissun viimeinen majoitus oli aika karmiva. Siis ihan kiva rakennus jonkun kirkon tai vastaavan uskontopaikan vieressä, mutta paikkaa pyöritti pelottava pieni nainen joka lateli sääntöjä sääntöjen perään ennen kuin oli edes ehtinyt tervehtiä. Kieltokylttejäkin paikasta löytyi kaikkialta. Myös kylttejä jotka käskivät tottelemaan kylttejä. OBEY THIS SIGN. Nii ja huoneen seinällä roikku ristiinnaulittu jeesus. Ahistava paikka. Kivaa oli kuitenkin se, että huone oli valtava ja oltiin kaikki samassa tilassa. Oon kuitenkin vakuuttunut, että se pieni riivattu nainen kyttäsi jostain kieltokyltin takaa meijän tekemisiä. Jos ootte nähny sen muumijakson missä ne orpolapset hengaa siellä kieltokylttien keskellä niin ymmärrätte mitä tarkoitan.
23.12.13 suoritettiin reissun viimeiset kilometrit ja saavuttiin takasin perthiin. Oli tosi surullista sanoa heipat kaikille ihanille tyypeille joiden kanssa oltiin eletty niin tiiviisti toi viikko. Mahtavia tyyppejä kaikki ja onneksi Nina ja Nat oli samassa hostellissa (jälleen old swans barracks) vielä pari päivää ja muutenkin osa poppoosta oli jäämässä perthiin.
Jouluaatto tuli ihan yllättäen. Ei ollut yhtään joulufiilistä mikä ei sinänsä ollut mitenkään erikoista kun mä en muutenkaan oo mikään joulu-ihminen. Mentiin kuitenkin reissuporukalla feikkibiitsille chillailee ja juomaan goonia. Oli huippua.
Jossain kohti piti kuitenkin sanoa heipat Ninalle jolla lähti lento takasin sveitsiin. Buu. Nat lähti saattamaan sitä ja sit meitä jäi enää team saksa plus se yksi emmi sieltä suomimaasta. Munkin piti hilpaista jossain kohti keskustaan kattomaan yhtä kämppää hay streetillä. Sieltä takasin feikkibiitsille ja kun loputkin porukasta alkoi lähteä niin kävin vielä saattamassa Carinan dösälle (kunhan oltiin eksytty ensin) ja sieltä Natin seuraan hostellille hengailee hetkeksi ennen kun piti lähteä roudaamaan kamoja hostellista uuteen kämppään. Rinkka tuntui ihanan kevyeltä kun osa roinasta jäi vielä hostellille oottamaan seuraavaa päivää.
Joulupäivänä heräsin vähän ennen ysiä, kävin nauttimassa ilmasen aamiaisen ja näkemässä Nat vikaa kertaa ennen ku se oli jatkamassa matkaa. Heippasten jälkeen valuin huoneeseen pakkaamaan loput kamat ja siinä kybän pintaan check out hostellista ja loput kamat kantoon ja kämpille. Siellä hetki hengailua uusien kämppisten kanssa ja sitten mun pitikin jo talsia takasin hostellille koska meijän reissuporukka oltiin kutsuttu nauttimaan joululounasta sen firman omistajapariskunnan luokse Bassendeaniin ja tää Terry oli tulossa hakemaan.
Meitä lähti tonne team saksa eli Carina, Rike, Jonas ja Leonie. Lisäksi Leonien kaiffari Mikey ja italialaista väriä toi Dario. Toki paikalla oli myös Darren. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Oli taas hurjan onnistunut häppeninki ja vähän erilainen joulu hyvässä seurassa.
Tuolla vierähti muutama tunti kunnes reissuporukalla lähettiin juna-asemalle missä typerä lippuautomaatti kieltäyty syömästä 20 dollarin seteleitä. Tästä syystä joku kiva junavahti kirjotti meille ilmaisliput koko loppupäiväksi. Jee joulu!
Junalla matkattiin siis takasin Perthin keskustaan ja sieltä siirryttiin bussiasemalle missä törmättiin Jonasin ja Riken brittikavereihin, jotka oli matkalla city beachille. Me sitte liityttiin näiden kahen sankarin seuraan vaikka alkuperäinen plääni oli ollut suunnata cottesloe beachille. Piitsi ku piitsi.
Joulujuhlinnan jälkeen tuli vietettyä päivät reissutoverien seurassa. Tuli visitoitua Kings park, uudestaan fremantle, uudestaan city beach ja no keskustassa pyörittiin aika paljon. Saatettiin myös käydä parilla aina sillon tällön. Etenkin northbridgen Brass monkey tuli visitoituu pariin otteeseen. Saatoin myös mussuttaa vähän liikaa darramättöä. Ihan vähän liikaa vaan.
Vuoden vaihtumista juhlittiin Carinan kämppiksen house partyissa semmosessa paikassa ku mt. lawley johon käveltiin vähintäänki ikuisuus. Porukkaa siellä oli jotain väliltä 10-20 ja hyvä oli meno vaikka tönö aika pieni olikin. Tietysti asiaan kuului myös beer pong ja red cups.
Perth oli muutamassa viikossa jo aika nähty ja meijän reissuporukasta ei ollut jäljellä enää oikeen ketään joten meikä kävi ostamassa lennot Brisbaneen. Tän homman hoidin Peterpans. Siellä oli yks tosi huippu tyyppi töissä, Josh, joka anto mun tulostaa lappulippuset ilmaseks. Kahesti. Se oli hauska britti se.
8.1.14 oli mun vika päivä perthissä. Se koostu pääasiassa pakkailuista ja chillailusta kämppisten kanssa. Siinä 21.10 hyppäsin dösään kohti lentokenttää. Matka kesti tyyliin 40min ja kentällä sain chillailla pari tuntia kunnes lento lähti 00.35.
Lento laskeutu brissyyn 6am, kentältä airtrain roma st. asemalle ja sieltä talsin reippaasti mun suosikkihostelliin brisbane city backpackersiin. Tietenkin pääsin huoneeseen #41, jossa oon asunut joka kerta. Nostalgiaa!
Brissystä on kaikki oleellinen tossa edellisessä postauksessa. Hyppäänkin tästä suoraan semmoiseen päivämäärään kuin 17.1.14. Se oli päivä jolloin päädyin lähtemään Mooloolabaan. Siitäkin on joku maininta edellisessä postauksessa. Mooloolabaan ihastuin mun ekalla aussiretkellä ja siellä tuli mm kokeiltua surffausta ekaa kertaa. Kokeiltua tosiaan. Sain aika monta laudaniskua päähän.
Dösä lähti brissystä 14.00 ja maksoi 23 dollaria. Matka-aika alle 2h ja meni varsin sukkelaan. Pian olinkin jo Mooloolaba beach backpackersin respassa ja pääsin heti huoneeseen. Kämppiksinä oli kolme hassun hauskaa sveitsiläistä jäppistä, jotka kuitenkin alkuun vaan moikkasin kun kiireessä piti vaihtaa biksut päälle ja lähtee biitsille!
Ensimmäisenä päivänä myös rakastuin. Nimittäin yhen britin aksenttiin. Tiiättekö semmosen täydellisen brittiaksentin? Se oli just semmonen. Ihana! Tyyppiki oli aivan mahtava ja eka päivä meniki aika vikkelään ku istuskeltiin vaan partsilla aksenttiherran ja sen saksalaisen kämppiksen Steffenin kanssa. Illan edetessä seuraan liittyi vielä kaks saksalaista tyttöä.
Seuraava päivä meni vielä hengatessa britin, Steffenin ja saksatyttöjen seurassa kun ne oli kaikki jo vaihtamassa siinä illan mittaa paikkaa. Surku! Onneksi illan edetessä olin jo tutustunut uuteen porukkaan ja ilta meni sitten näiden uusien sankareiden seurassa.
(Apua tuntuu tyhmältä alottaa kaikki kappaleet samalla tavalla. Mut ei haittaa!)
Parina päivänä puolestaan otettiin saksalaisen Leonien (ei sama Leonie ku reissutoveri-Leonie) kanssa hostellilta surffilaudat kantoon ja käytiin vähän esittämässä maagisia surffitaitoja.
Illat meni siinä tutulla partsilla porukan kanssa. Meitä oli siinä ainakin britit James ja Vicki, yks aussityttö, kiwi Sam, Leonie ja suomea edustamassa mun lisäksi Nikke.
Yllä mainitulla tiimillä käytiin myös joku päivä pelaamassa jotain hassua keilausta viereisellä bowling clubilla. Muistutti enempi jotain petankia kun keilausta ja oltiin ainoat alle 90v pelaajat. Pelattiin joku 1,5h ja lopputulos taisi olla miehille 11-6. Hmph.
Samaisella porukalla ja parilla lisätyypillä tuli myös hengailtua hostellin takaa löytyvän joen rannalla, kun hostellissa ei saanut mekkaloida enää kybän jälkeen.
Hostelli oli täynnä ihan mahtavia tyyppejä ja pakko mainita kaks hulvatonta ruotsalaista, jotka reissas beer pong pöytä mukanaan. Siis niillä oli oma pöytä. Semmonen kokoon taittuva 5kg pöytä. Heja Sverige!
Päivien ja iltojen edetessä tuli tutustuttua mm semmoisiin tyyppeihin kuin ihana herra sveitsi, saksalaiset Nic ja Käthe, britit Luke ja Reece, ruotsalainen ja tietenkin myös kahteen suomityttöön Rosaan ja Saanaan, jotka oli respassa töissä suorittamassa jotain harjottelua koulua varten. Kiitos tän kaksikon kuulin ensimmäisenä huhut vapautuvista duunipaikoista ja hetkessä mut oli jo osoitettu duuneista vastaavan Maryn suuntaan. Hetken juttelun jälkeen sovittiin, että paikka on mun ja alotan seuraavana aamuna. Semmosella diilillä, että siivoan sen 3pv/vko ja vaan 5h/pv eli käytännössä ihan olematon työmäärä jolla säästin asumiskulut 180 dollaria viikossa.
Eka duunipäivä meni ihan vaan siinä kun mulle näytettiin, että miten hommat hoituu. Iisiä. Yheltä oltiin jo valmiita ja sen jälkeen valuin vaan altaan reunalle seuraamaan kaiffareiden pallottelua kunnes ne lopetti ja tuli hengailee mun seuraan. Reece, Luke ja James oli lähössä siinä myöhemmin, muut oli lähtenyt aikasemmin. Buu mun kööri hylkäs mut. Paitsi suomitähti Nikke, joka sai duunia hostellin yövartijana. Team suomi oli valtaamassa hostellin.
26.1.14 vietettiin Australia dayta. Me alotettiin päivä hilpasemalla Colesiin, mistä mukaan tarttui mulle hiusväri. Sit koitettiin päästä pullokauppaan, mutta sen ollessa kiinni jouduttiin oottamaan sinne puol 11 kunnes päästiin ostoksille ja korkkaamaan ekat pulloset. Seuraava operaatio oli mun piiskan värjäys ja tämän tehtävän suoritti Rosa ja oikeen hyvin onnistu. Pestiin myös pyykkiä. Tehokkaat tytöt. Biitsilläki käytiin suomitiimin + brittiläisen Lucyn kanssa, mutta siellä oli ihan kuollutta niin äkkiä takasin hostellille.
Kybältä mentiin paikalliseen irkkupubiin O'malleys. Siellä oli hyvä meno ja paljon porukkaa. Siellä tuli myös huiputettua jälleen kerran jotain aussia että mäki oon aussi. Sen ensimmäiset veikkaukset oli britti ja kanukki, mutta tajusi lopulta että hei mä oon selvästi aussi. Hah. Typerä.
Jotta ilta ei kuitenkaan olisi käynyt liian tylsäksi niin siinä jossain kohti oltiin Rosan kanssa vetämässä armotonta tanssikuviota ja meijän takana oli viitisen vanhempaa aussimiestä. Näistä yksi töni Rosaa jatkuvasti ja kun Rosalla meni hermo ja tönäsi takasin niin tää yks näädältä näyttänyt ukko tokasi siinä että do that one more time and ill hit you in the face. JAHA. No Rosa ignooras täs tyypin kunnes nää seniilit päätti alkaa taas jotain tönimään ja työntämään ja Rosa päätyi tönäsemään niitä takasin. Tää näätämies sitten tarttui Rosaa ranteesta ja sanoi jotain johon Rosa reagoi alkamalla hutkimaan tätä näätää. Onnistui raapasemaan tätä tyyppiä nenän sivusta johon näätä reagoi lyömällä Rosaa päin näköä. Ei ihan onnistunut osumaan kunnolla, siihen tuli porukkaa väliin ja mä pidin Rosasta kiinni ja siinä sitten vähän pientä joukkokaaosta. Tää näätämies yritti vielä tulla sieltä porukan yli kimppuun eikä mullakaan ollut mitään helppoa pidellä Rosaa kun neiti yritti itsekin siinä sännätä toisen kimppuun. Jes tappelu!
Nooohh ei siinä. Rosa selvisi, miehen nenukista valui verta. Käytiin selvittämässä tilanne pokeille ja mä juttelin näädän kavereille, jotka tuli kauheesti pyytelee anteeks toisen käytöstä ja puolusteli mm sanomalla ettei se oo mikään naistenhakkaaja ja et se on kristitty ja diipadaapa. Jaha. Okei.
Semmonen ilta.
Yksi kaunis päivä käytiin Rosan ja Saanan kanssa maroochydoressa leffailemassa. Hieman huvitti kun meiltä kysyttiin lippuja ostaessa henkkarit. Leffana wolf of wall street, joka oli kyl hyvä!
Kotimatka jouduttiin kävelemään, kun ei mennyt enää dösät illalla... Mukava 5km reippailulenkki pimeydessä.
Duunit sujui hyvin ja olin Maryn ehdoton suosikki. Mulla oli kaikkia ihmeellisiä vapauksia kuten enemmän taukoja ja sain aina kaikki helpoimmat hommat. Lisäksi mä ohjasin muita. Oli jotenkin huvittavaa. Etenkin kun välillä mut komennettiin useampaan otteeseen tauolle kun antaa muiden tehä.
En valittanut. Käsky on käsky. Ei pidä alkaa väittää vastaan.
Mitään ihmeitä ei sitten tainnutkaan tapahtua, paitsi että mut pakotettiin hylkäämään mun jo kodiksi muodostunut huone ja jouduin muuttamaan henkilökunnan kerrokseen. Mä vastustin tätä parhaani mukaan kun ajattelin että en enää pääse tutustumaan kunnolla porukkaan vaan jään vaan jumittamaan henkilökunnan kanssa. En halunnut hylätä mun partsia. Muutto sujui lopulta kuitenkin ihan kivuttomasti ja mun uusi kämppis oli ihana kanadalainen Jenny.
Ainiin, täytin tuolla myös 23v. Ihan hullua. Mulla oli kamalan kivat synttärit, sain hienon jätskiannoskortin ja ison suklaakakun. Ei tuntunut niin pahalta vanhentua kun ympärillä oli hurjasti mainioita ihmisiä.
Päivät Mooloolabassa sujuivat varsin rattoisasti; käytiin bilettämässä, istuttiin porukalla joen rannassa jossa pääasiassa Jenny soitti kitaraa ja lauloi, hankittiin ihosyöpä nahkaa grillatessa biitsillä, pelattiin biitsifutista, pelattiin pöytätennistä tai bilistä tai chillailtiin muuten vaan porukalla milloin missäkin.
Tuli myös tavattua Rainbow. Yksi syy matkustaa on se, että voi tavata tyyppejä niinku herra Rainbow. Kyseessä semmonen vanhempi hippi, joka asuu yksin jossain kukkuloilla jossa se keittelee alasti omia viinoja. Jep. True story. Siellä se metsästää omat lihat itsetekemillään jousipyssyillä joiden tekoa se on ollut opettelemassa semmosen herran kanssa, joka on tehnyt jouset ja nuolet Taru sormusten herrasta elokuviin. Vuorille se muutti maailmanlopun pelossa. Halusi olla jossain korkealla kun se tulee. Elää siis jotenkin ihan täysin omavaraisesti ja sitten tulee sieltä kukkulalta välillä alas sosialisoimaan hostelliporukan kanssa. Hostelliporukan siksi, että reissaajat on yleensä aika avoimia. Sen nimi on oikeesti Rainbow (sukunimi oli kanssa joku ihan ihmeellinen). Se vaihtoi sen kun olivat kaveriporukalla olleet ajelulla ja ajaneet kuulema sateenkaaren läpi. Vannotti tässä kohtaa, että ei ollut pilvessä tämän tapahtuessa. Oli kuitenkin niin kovin vaikuttunut moisesta tapahtumasta, että oli vaihtanut nimensä.
Mielenkiintonen tyyppi siis. Se tarjosi näitä sen itsetekemiään viinaksia ja pakko myöntää että oon ihmeissäni että mä en olekaan vielä kuollut. Sain siltä myös herran toisella visiitillä pullon vodkaa ja pullon viskiä. Ja joo, edelleen hengissä!
22.2.14 olin hengannut Mooloolabassa kiitettävät 37 päivää. Porukka oli mahtavaa ja mä oisin hyvin voinut vielä jäädä, mutta multa alkoi loppumaan aika. Tästä syystä mä ostin lennot darwiniin ja vika päivä mooloolabassa oli aika surullinen kun piti hyvästellä oma pieni perhe. Darwin oli multa kuitenkin vielä näkemättä, joten sinne piti päästä.
Darwiniin saavuin samaisena yönä, lentokentältä hyppäsin lentokenttädösään joka heitti mut hostellille. Kyseessä oli Dingo moon lodge ja sinne olisin voinut jäädä pitemmäksikin aikaa. Siellä oli nimittäin paras hostelliaamiainen ikinä! Eri muroja, eri leipiä, kroisantteja, muffinseja, hedelmiä... ilmaiseksi! Lisäksi kivan pieni ja tutustuin nopeasti ihmisiin. Kämppiksenä mulla oli vaan joku vähän vanhempi saksalainen nainen joka vaan valitti kaikesta. Siis ihan kaikesta. Jatkuvasti. Milloin oli liian kylmä ja milloin liian kuuma ja tosi huono aamiainen ja töykeitä ihmisiä ja uuaaahhsufiädio. Teki oikeasti mieli potkaista se ulos huoneesta.
Darwin puolestaan oli ihan ok. Kuuma siellä oli ja kostea. Sadetta ei näkynyt ollenkaan vaan pelkkää aurinkoa. Mulla oli siellä vaan pari päivää ja kävin siinä näkemässä yhtä mooloolabasta tuttua irkkutyttöä jonka kanssa käytiin mm pulahtamassa laguunissa ja lisäksi mun oli pakko päästä näkemään niitä ihan aitoja villejä krokoja. Krokot oli kivoja. Olin varannut itelleni semmosen pikkuvenereissun, jolla käytiin ajelemassa pitkin ja poikin jotain jokea. Sieltä sitten bongailtiin krokoja ja nähtiin yks ihan valtava jötkäle. Mulla on siitä video joka pitäisi saada youtubeen tässä joskus. Niinkuin kaikki muutkin videot...
Darwinista lähdin jo 25.2.14 ja otin yölennon brisbaneen mistä matka jatkui parhaaseen paikkaan, mun toiseen kotiin. Mun happy place. Mun Byron bay. Hostelliksi oli valikoitunut jälleen kerran Arts factory, joka on vaan maailman paras paikka.
Bussimatka brissystä byronille oli kunnon drive down the memory lane. Tuli ihan hirveästi kaikkia muistoja mieleen bussin ohittaessa kaikkia tuttuja paikkoja, joissa tuli pyörittyä suhteellisen paljon sen yhen aussiherran kanssa silloin vuosi takaperin. Hostellin pihaan saapuikin lopulta yksi hyvin onnellinen tyttö.
Mulla on byronilta niin paljon muistoja, että se on ihan naurettavaa. Se oli mun ihan ensimmäinen kohde kun aloitin reissaaamaan yksin. Muistan kun silloin pari vuotta takaperin stressasin sinne saapuessa, että apua mitä jos en tutustu keneenkään ja mulla on siellä ihan kurjaa ja vähintäänkin kuolen kun eksyn jonnekin enkä osaa puhua enkkua. Sitten mä tutustuin Mirellaan ja muihin kämppiksiin. Nii ja Jannesiin. Ja Martiin ja kaikkiin muihin. Sitten mä tajusin miten hieno asia reissaaminen oikeasti on.
Ekan kerran jälkeen mä palasin Byronille samalla reissukerralla vielä muutamaan otteeseen. Joka kerta se osoittautui parhaaksi paikaksi. Joka kerta mä rakastin sitä. Paras byron.
Toisella reissukerralla mä tiesin jo vähän mitä odottaa. Määränpäänä oli byron ja mun aussiperhe. Byron oli jälleen ihana. Siinä paikassa on vaan sitä jotain. En tiiä. Mä vaan rakastan sitä. Vaikka reissu ei muuten ehkä ollut mikään maailman mahtavin ja asiat ei menneet ihan niinkuin siinä kuuluisassa strömsössä säilytti byron ykköspaikkansa.
Tällä kolmannella reissukerralla mä pääasiassa vaan vaelsin pitkin byronia, nautin omasta rauhasta tai vaihtoehtoisesti hengasin ihanan saksalaisen Chrisin kanssa, joka oli mooloolabasta tuttu. Käytiin mm tsekkaamassa hippikylä nimbin. Lisäksi pientä hupia aiheutti mun pieni valkoinen valhe mun suomalaiselle kämppikselle, kun valehtelin olevani liettuasta kotoisin. Olin mooloolabassa törmännyt ihan tarpeeksi moneen suomalaiseen ja suomikiintiö oli täynnä. Tästä syystä keksin sitten äkkiä itselleni uuden kansalaisuuden ja paljastin totuuden vasta noin viikon jälkeen, suomalaisen vikana iltana. Tällöin kävi tietenkin sitten ilmi, että oli kyllä suomalainen, mutta puhui äidinkielenään ruotsia ja suomea huomattavasti heikommin. Noh ei siinä!
Arts factory oli pysynyt pitkälti ennallaan, respassa oli edelleen sama pikkupojalta näyttävä Jasper ja sisäpihalla tallusteli tutut cockatoo paul ja craig. Buddha bar oli myös entisellään vaikka porukkaa tuntui olevan vähän vähemmän liikkeellä kuin yleensä.
Byronilla ehdin olemaan 10 päivää ja yksi huippuhetkistä ennen kotiinpaluuta oli Julien näkeminen. Käytiin yhdessä syömässä ja päivitettiin kuulumiset siinä parin drinksun ääressä. Oltiin soiteltu pitkin mun reissua ja oli ihan mahtavaa, että kerettiin näkemään ennen mun poistumista.
Tokavikana iltana kävin myös näkemässä aussiherraa. Alkuperäiseen suunnitelmaan tää ei kuulunut, mutta hei mä oon aina ollut huono suunnitelmissa pysymisessä. Oon myös tyytyväinen siihen, että nähtiin. Asiat taas vähän selkeni ja diipadaapa.
Mun vika päivä meni lennox headissa. Hyppäsin byronilta dösään ja hetkessä löysin itseni tutusta paikasta. Sitä piti käydä taas hankkimassa matkamuisto ja kiitos Julien olin saanut ajan varattua tatuoitavaksi. Paikkana sama rock of ages mesta ja tatuoinnin teosta vastasi myöskin sama tuttu Tom Burrey. Ensimmäisen musteläiskän hankin pari vuotta sitten kun Julie vei mut tonne ennen kun lähettiin Kyen kanssa uuteen seelantiin. Hyväksi havaittu paikka piti sitten toki visitoida uudestaan.
Hakkaamisen jälkeen palloilin lennoxissa pitkälti loppupäivän kun dösää joutui odottamaan ikuisuuden. Mutta en voinut valittaa kun aurinko paistoi ja oli ihanan rauhallista. Dösän saapuessa hilpasin sitten takaisin hostellille, missä päädyin hengailemaan uusien kämppisten kanssa. Istuin poikien kanssa lattialla ja koitin siinä ohessa pakata kamoja kun lento lähti seuraavana päivänä takaisin suomeen.
Iltasella kävin vielä näkemässä aussiherran ja sanomassa heipat.
7.3.14 hyppäsin ensin lentokenttäbussiin joka kuljetti mut byronilta brissyn lentokentälle. Sieltä mä sitten lensin finskin koneella yhdellä vaihdolla takasin suomeen 3kk reissuelämän jälkeen. Suomessa satoi räntäkakkaa ja oli kylmä ja kurjaa. Halusin hypätä suoraan mihin vain koneeseen joka oli matkalla etelän lämpöön.
Olen nyt ollut suomessa 87 päivää. Melkein 3 kuukautta. Ikävä reissuun on kova, mutta pankkitili näyttää tyhjää. Kerätyt rahat menevät kameran uuteen objektiiviin ja sen jälkeen voin alkaa säästämään reissuun. Kesällä on pakko päästä johonkin. En vielä oikein tiedä mihin. Johonkin vain. Johonkin minne rahat riittävät. Australiaan en lähde enää. Se on nyt nähty. Mä rakastan sitä maana ja mulla on sieltä ihania muistoja, mutta kolme kertaa saa riittää. Toisaalta minä ja suunnitelmat ei ole koskaan ollut kovin hyvä yhdistelmä, joten ei sitä tiedä. Uskon kuitenkin aidosti, etten sinne enää eksy.
Joskus pitäisi hakea opiskelemaankin ja hypätä siihen typerään oravanpyörään, missä ei ole mitään järkeä. En usko, että pystyisin vielä olemaan aidosti onnellinen ja tyytyväinen elämään jos nyt jumitun aloilleni pidemmäksi aikaa. Nyt on vielä niin helppo mennä ja miksi en menisi. Huvittaa ihmiset, jotka kadehtivat. Kun ei uskalleta.
En tiiä millon olisin viimeksi kirjoittanut yhteen putkeen näin paljon tekstiä. Varmaan joskus koulussa. Mutta nyt on reissu saanut viimeisenkin pisteensä. Kuvia mun piti tähän alkaa lisäilemään, mutta mä en jaksa. En ainakaan nyt. Ehkä myöhemmin. Ihmettelen, jos joku jaksaa lukea koko pätkän. Juttua on aika paljon. Pahoittelen. Seassa taitaa myös vilistä tosi paljon kirjotusvirheitä. Mua ei haittaa. Toivottavasti ei teitäkään.
Nyt mun suurin syy suomessa oloon tuijottaa ovenraosta. Pitää lähteä lenkille.
