Herättelyä.

Hehe hups. Uuden-Seelannin seikkailujen kakkos-osa uupuu vielä, mutta ei huolta se on kyllä tulossa heti kun tässä kerkeän.

Pientä välipäivittelyä, että seuraava reissu on jo varattuna! Ihan mahtavaa.
Tiedossa on semmoinen erittäin pikainen seikkailu, jonka aikana olisi tarkoitus keretä käymään englannissa, skotlannissa, pohjois-irlannissa, irlannissa ja walesissa. Jotta käsite "pikainen seikkailu" olisi kaikille yhtä selkeä, niin voinen paljastaa että reissuun on varattu aikaa vaatimattomat 5 päivää. Tarkoitus kun oli alunperin vain visitoida englanti ja ehkä tehdä pieni päiväreissu skottien puolelle. Syytän reissutoveria tästä villiintyneestä suunnitelmasta.

Ei sillä, tulee olemaan mahtavaa aloittaa vuosi 2013 ulkomailla.

Reissutoveri 2013. Se valkonen.

Uusi-Seelanti osa 1.

Torstai 12.7.2012

Saavuttiin Christchurchin kentälle siinä joskus 7am (KYLMÄ !!), riennettiin meijän motelliin kuorsaamaan alle kahdeksi tunniksi kun huone piti luovuttaa kymmeneltä. Saatiin onneksi viipyä siellä yhteentoista saakka kunnes meitä tultiin häätämään. Oli lievästi sanottuna väsynyt olo. Hieno alku meidän reissulle !

Motellin omistajalta saatiin kyyti autovuokraamoon, mistä oltiin varattu meille tän saaren kiertämiseen semmoinen asuntoauto. Tämmönen firma oli kyseessä: Britz ja autona tuolta löytyvä Elite campervan.

Vuokraamo oli ihan lentokentän huudeilla ja äkkiä me oltiinkin jo siellä hoitamassa paperijuttuja ja kattomassa jotain typerää videota, että miten se auto toimii. Lisäksi näytettiin ketjujen kiinnitys renkaisiin, jos teillä lunta. Kuulosti näin suomalaiselle aika absurdilta semmoiset valtavat kettingit, mutta eikai siinä mitään.

Hetkessä meille jo ojennettiin avaimet käteen ja mä hyppäsin ratin taakse. Ei mikään loistavin idea, koska enhän mä ollut ajanut sitten suomesta lähdettyäni ollenkaan, saati sitten väärällä puolella tietä ! Eikä asiaa auttanut se, että meijän pieni menopeli oli vain sen 7,20 metriä pitkä. Lisäksi se pieni sivuseikka, että unimäärä oli jäänyt aika.. vähiin.

Hyvät lähtökohdat, mutta jotenkin selvisin matkaan ja ajoin sen hetken kunnes olin aika vakuuttunut siitä, että yliajan vielä jonkun varomattoman kulkijan tai vähintäänkin aiheutan ketjukolarin. Näinpä Kye hyppäsi rattiin ja päästiin rentoutuneesti matkaan kohti kauppaa.

Kauppaa etsiessä ehdittiin vähän kuikuilla ympärillemme, että miltä tää hassu saari nyt oikein näyttää. Kylmähän siellä oli, mutta ei sentään mitään pakkaslukemia. Lisäksi ainakin Christchurch oli tasainen lätty ja aika tylsännäköinen paikka. Uusi-Seelanti ei siis ainakaan vielä onnistunut säväyttämään.

Oma nassu kiinnosti alkumatkasta maisemia enempi.

Kauppa löydettin hetken etsimisen jälkeen ja mä jäin parkkivahdiksi siksi aikaa kun Kye kirmasi ostoksille. Ei siis ollut minkäännäköistä parkkitilaa meijän kodille, joten jouduttiin jättämään se melkeinpä keskelle kaikkea, hups.

Kaupalta naputettiin navigaattoriin (ihan pakollinen vehje) seuraavaksi määränpääksi Kaikoura Coast, johon kilometrejä about 789. Tarkoitus oli kuitenkin löytää matkan varrelta jokin parkki missä yövytään ja siitä jatketaan seuraavana päivänä sitten sinne Kaikouran puolelle. Kaikkien kehumana paikkana ajateltiin mennä sinne vielä valoisaan aikaan eikä järkeä kaahata talla pohjassa katsomaan pimeyttä.

Kuitenkin. Matkan alussa ei tullut mitään henkeäsalpaavia maisemia vastaan, enimmäkseen tasaista maata ja lampaita.

Tämmösissä maisemissa kuljettiin alkuun.

Pysähdyttiin sitten semmoseen paikkaan yöksi kuin Waipapa Bay. Toisella puolella oli lumihuippuisia vuoria ja toisella meri. Aika hienoa..!

Illan komiikan aiheutti "kadonnut pöytä" jonka ettimisessä Kye menetti hermot sillä aikaa ku mä nauraa röhötin sen typeryydelle. Se ehti jopa siinä kiihkotilassaan soittamaan Britzille ja haukkumaan siellä mokomat kun oli tolla tavalla unohtanu meijän pöydän. Noh... Pöytähän sitten löytyi sieltä missä sen pitikin olla ja Kye sai hetken sitten nöyristellä sen purkausta. Typerä. Päästiin sitte kuitenkin syömään pöydän ääreen ja elämä hymyili.

Perjantai 13.7.12


Kye sai aamulla joltain mammalta vinkin jostain jännittävän kuuloisesta paikasta, mikä oltiin jo eilen kylläkin ohitettu, mutta päätettiin palata takaisin. Mulle riitti sanat vesiputous ja hyljevauvat ja johan me oltiinkin äkkiä matkalla.

Hypättiin autosta ulos semmosessa paikassa kun Ohau Point (Seal colony), suunnattiin polulle ja seurattiin jotain puroa vai mikä se nyt onkaan nimeltään se vesi mikä laskee vesiputoukselta mereen (mä oon oikeesti ihan viisas). Pienen aamukävelyn jälkeen päästiin perille ja siellä meitä odotti maailman paras asia. Nimittäin 94859 kappaletta ihan täysin villejä vauvahylkeitä leikkimässä vesiputouksen alapuolella siinä lammikossa. Ihan mieletöntä. Ne kuulema loikkii aina merestä tonne temmeltämään siksi aikaa kun niiden vanhemmat lähtee metsästämään ruokaa. Pikkukaverit on turvassa pedoilta ja näin.

Seurattiin hassujen palleroiden menoa jonkun aikaa, kunnes lähettiin valumaan alas takasin autolle. Pysähdyttiin kuitenkin matkalla kun siinä purojutussa uiskenteli kaks ipanaa ja päästiin ihan niiden viereen. Niitä ei haitannu meijän tuijottelut yhtään vaan esiinty ihan innoissaan. Oli siis ihan kosketusetäisyydellä ja siitä kertonee se, että mä melkeen putosin sinne uimaan niiden seuraan kun toinen kaveri yhtäkkiä hyppäs mun naamalle !

Olin ihan keskittynyt seuraamaan toista pikkusta ja olin polvillani siinä veden ääressä ku yhtäkkiä toinen hyppää siitä oikeesti ihan mun naamalle. Hyvä ettei nenät koskettanu. Pelästyin nii et melkeen horjahdin iteki veteen.. Ton jälkeen pysyin vähän etäämmällä. Voin laittaa hyljevauvoista videota tänne jos jotain kiinnostaa nähdä !

Maailman parhaan aamun jälkeen mentiin autoon safkaamaan ja sitten suunnattiin Kaikouran kautta Pictoniin. Kaikouran rannikko oli ihan mielettömän upea ! Alkoi se henki vihdoin salpautua. Lisäksi vielä ne kaikki hylkeet köllöttelemässä tien varrella... Eeeei aivan liian ihanaa !

Kaikoura Coast.

Ehdottomasti yksi niistä asioista mitä jokaisen tulisi nähdä. Itse en ainakaan onnistunut saamaan kuviin sitä kaikkea kauneutta ja se on ihan mahdotonta selittää. Pitää itse kokea. Ihan mahtavuutta.

Picton oli aika lame ja siellä satoi. Lisäksi paikalliset fish n chipsit oli huonoimmat ikinä. Yäk. Käytiin tuolla kuitenkin semmosessa paikassa kun Ecoworld Aquarium ja oisi voinu jättää menemättä. Tämmösestä (linkki) paikasta kyse. Oltiin ruokinta-aikaan paikalla ja noh.. Tylsää. Ainoa kiva juttu oli jonkun hassun ja vanhan liskon paijaaminen (Emmi 21vee).

Sateinen Picton.

Pictonista valittiin reitiksi Queen Charlotte Drive (linkki). Eli semmonen ihan mieletön maisemareitti aina Havelockiin asti. Voin kertoa, että siellä ei pahemmin suoraa tietä löydy. Mutkitteleva kun mikä, mutta niin oli hienokin. Taisin karjua muutamaan otteeseen "PYSÄYTÄ !! KUVIA !!" matkan aikana. Tai jos olin itse ratissa (kyllä, alkukankeuden jälkeen mäkin jopa ajoin) niin pysäyttelin varmaan kahden sekunnin välein ottamaan kuvia. Hups.

QCD ja hienot maisemat.

Meidän matka ei kuitenkaan pysähtynyt Havelockiin vaan ajettiin suoraan Nelsoniin (Picton-Nelson 861km). Matkalla pysähdyttiin seikkailemaan Pelorus bridgen alapuolelle ja oli aika kiva mesta ihan turkoosilla vedellä ja yks The Hobbit -leffan kuvauspaikoista:
"The Pelorus River will feature in a scene from The Hobbit: An
Unexpected Journey showing barrels plunging down the river during a
perilous journey undertaken by Bilbo Baggins and the dwarves."
Hah. Been there !

Pelorus River.

Koko matkan Nelsoniin oli hurjan tuulinen ja meijän koti oli aika huojuvainen. Ei kuitenkaan haitannut menoa ja Nelsonissa palkittiin meijän MÄKKÄRILLÄ ! Ihanaa ihanaa nomnomnom !

Kye teki jonku mahtavimman parkkeerauksen samalla kun läjä uteliaita tätejä ja setiä näytti mäkkärin ikkunasta peukkua ja nauro meille... Mokomat. Meillä suju ihan hyvin.

Me ei pysähdytty vielä edes Nelsoniin vaan uhmattiin pimeyttä ja kylmyyttä ja inhaa ilmaa hurruttelemalla Richmondiin missä vihdoin auto parkkiin.

Lauantai 14.7.12


Ei ollu mikään hieno alotus päivälle, koska Kye oli päättänyt sairastua. Flunssa iski, mutta onneks mä olin varautunut kaikkeen ja lääkelaukku piti herran tolkuissaan. Ilmakin oli inha, kylmä ja satoi vaan.

Sanottiin siinä sitten heipat richmondille ja lähettiin Machisoniin. Siellä lounaaks ehkä paras idea ikinä: Ranei ja kaakaota. Oli ihan hurjan hyvä kaakao. Oikeesti.

Tuolta lähettiin sitten matkaan kohti Buller George Swingbridge. Olin saanut jostain turistilipukkeesta päähäni, että pitää mennä ylittämään "Uuden-Seelannin pisin riippusilta" ja mehän mentiin vaikka vettä satokin kaatamalla. Ajomatka oli lyhyt ja sitte me oltiinkin jo maksamassa meijän hulluttelusta huimat 5 NZD per naama.

Meijän ilmeet oli hyvät kun päästiin sillalle. Semmoinen niin turvattoman näköinen viritelmä hulluna kuohuvan kosken yläpuolella. Eeeehhh... En ollut yhtään vakuuttunut sillan rautalankaviritelmien kyvystä pitää mut hengissä, mutta pitihän sitä nyt yli mennä. Se oli liukas ja hutera ja huojuva, mutta kauheen hauskaa oli taas !

BG swingbridge.

Ylipäästyämme tehtiin vielä sateessa joku vartin kävelylenkki jossain pusikossa, minkä olisin voinu jättää välistä koska mähän tein taktisen pyllähdyksen kun mutavyöry lähti alta. Hups. Onneks oltiin jo valmiiks litimärkiä.

Kävelyn jälkeen uudestaan sillan yli ja nyt se tuntu jo vähän turvallisemmalta. En vaikka pissannu housuun.

Sitten sitten hypättiin autoon ja matkattiin kohti westport. Ajettiin mm semmosen jännän jutun ali ku Hawks Crack tms. Eli kallion läpi menevä tie. Aika huisin näkönen kun kiitos sateen vesi valu jokapuolelta ympäri kun hurruteltiin läpi. Muutenkin koko reitti oli täynnä pieniä vesiputouksia, jotka yleensä tulivat vielä suoraan mutkittelevalle tielle. Hassua.

Meijän seuraava stoppi oli Punakaikissa, missä mentiin vaan suoraan leiriytymään ennen seuraavan päivän visiittiä Pancake rockille ja blowholeseille. Kye teki vieläki kuolemaa ni ei lähetty kaatosateeseen seikkailemaan.

Reitin varrella hihitystä aiheutti varotuskolmio pingviineistä tiellä.

Sunnuntai 15.7.12


Vielä tihkutti aamusella vettä, mutta eikun matkaan vaan ! Käytiin sitten ihmettelemässä jotain kivijuttuja ja oli aika jännää. Kuvaamisen jälkeen kuitenkin takasin autoon ja nokka kohti Hokitikaa.

Pancake rocks.

Hokitikassa me visitoitiin semmonen hurjan jännä paikka kun National Kiwi Centre. Tahottiin nimittäin nähä niitä hassuja pitkänokkasia kanoja.

Siellä jotenkin eksyttiin kuitenkin myös ruokkimaan ankeriaita ja tulipa niitä myös paijattua. Kaikkea sitä. Ne tuntui hassulta. Ihan kun ois hyytelöä koskenut, vaikka ne näyttää limasilta ällötyksiltä.

Näitä me ruokittiin.

Sitten nähtiin kanssa jotain kaloja etc ja päästiin seuraamaan Kiwin seikkailuja. Nähtiin tosiaan vaan yks Kiwi, mut se oli ihan menossa ja tuli tökkimään nenullaan maata ihan meijän eteen. Oli kyl hölmön näköinen kaveri.

Kiwipaikasta käveltiin hakemaan Fish n Chips ja valuttiin autoon safkaamaan. Oli hurjan hyvää.

Hokitika ja joku siltahässäkkä.

Sitten päivän loppurutistuksena ajo Franz Josefille minne leiriydyttiin. Oli kylmä ja lisäksi tuuli puhalsi niin voimakkaasti, että koko auto vaan heilui ja huojui (autovuokraamon tyyppi oli tosiaan varoitellut, että joskus tuuli
on puhaltanut camppereita kumoon...).

Brainstorm

Ive planned to write this post for ages but never had the rite mood of actually doing it - except now. And cos of some really weird reason Ill share this with everyone who can understand my english. So get ready to cross ur eyes and fall asleep. Here we go.

On my last weeks in Australia I really missed home. You know. My dog, my mates, family. I even missed Finland and all the finnish ppl with their ignorance. I missed absolutely everything. And planned all the awesome stuff I would do when heading back. Ha Ha Ha. Please. What was I thinking ?

I have now been back in Finland for what.. 3 months now ? Even more ? No clue. Doesnt really matter. All I know that coming back wasnt that great that I had in mind.

The first weeks were awesome. It was so good to be back. I had great time and really enjoyed everything. It seemed that everyone had missed me and I had missed eveyone.
But now.. ehh.

I realized that most of my days aint filled with crazy adventures and weird people anymore. Instead they are filled with.. nothingness. All my mates are busy with their school and work and who am I to blame them. I have nothing to do during the days. No studying (Thank god for that) no real work and defs no money. Feels pretty good.
I dont know if you can bore urself to death but Im pretty sure we will soon get to find out cos rite now Im the biggest no-lifer I know.
Life ? What is it ? Yup never heard of.

Im already making new plans. Plans that just keep changing every day. The biggest problem seems to be that I have no idea what i want. Everything was so much easier when there was just that one little plan and yeah you got that one rite. It was the trip to Australia. And even thought the plan kinda changed when I got there it didnt matter cos back then I only had that one plan.
Okay yea I did plan to go there with a mate and ended up traveling alone. And yes I was supposed to stay for only 3 months. Ended up staying for 9 months instead. And yea plenty of the stuff kinda ended up differently. But I didnt mind. It was just part of the adventure and I was rocking it.

Of course there were times when I felt lonely and bored and got sick of the rain (seriously what was going on with the rain ?) or whatever. It wasnt always exactly super-awesome to travel alone and to be honest it can be pretty shitty sometimes but luckily most of the times it is still the best thing ever.

I thought that after spending a lil bit time abroad I would know what I wanna do with my life. Kinda waited for the vision where Dumledore comes to tell me I need to save the world or some shyt.
Sadly that didnt happen.

Instead Im planning my next trip to Oz and a lil trip around the world. I have no idea how Im gonna make it all happen but after all my dreams seems to have a wicked way of coming true so I guess all I need to do is stop whining. I hate whining. I hate people that whine. I cant stand it. And now Im doing it. Hate it. Gotta stop.

I have no idea how to make this crazy puzzle in my head into one clear picture but Ill just keep being awesome. I suck with planning but what comes to being awesome.. I am the greatest.
Obviously.

Okay now I have to admit that this post has no idea. Didnt quite come out like I had it in my mind but hey that happens.
Especially when its 3am. And cos of that I will not be bothered to read this through and correct all the misspelt stuff (there must be heaps). And Im sorry that prolly none of the sentences make any sense to anyone. My brains are already asleep and getting ready to wake up 4.30am on monday morning cos this lazy ass is going to work. So I will spend my sunday in bed checking flights to Australia.

Oh did I forgot to mention Ill be heading back if even once everything goes according to the plan ?

No matter what this girl loves her life. But she also likes to complain.

Väliaikatietoja.

Hei sori kaikki kun blogi on vähän päässyt hiljenemään. Tarkotus olisi saada Uuden-Seelannin jutut kasattua tässä joku kaunis päivä, mutta jotenkin se alottaminen on taas ihan hirveän vaikeeta. Koitan nyt ryhdistäytyä lähiaikoina. Tiivistetysti mielettömän hieno reissu upeilla maisemilla ja vähän jopa hulluilla seikkailuilla (mm. hullu huumediileri). Kamera ainakin täyttyi kuvista heh.

Jossainpäin Uutta-Seelantia.

Terkkuja tosiaan täältä ah-niin-ihanasta-espoosta ja melkeen 2kk oon täällä jo jumittanut. Mitään ihmeitä en ole tehnyt ja elämä on aika pitkälti palannut samoille raiteille missä sitä mentiin ennen reissuun lähtöä. Aussiherran kanssa suhde on vielä hengissä vaikka vähän heikompiakin kausia on ollut. Pitää vaan tottua tähän erossa olemiseen ja siihen että välimatkaa onkin yhtäkkiä näin kamalasti. Toisaalta mulla on suunnitelmissa suunnata takaisin byronille tossa marraskuussa noin kuukaudeksi. Jouluksi kotiin.

Uuden-Seelannin matkatoveri.

Mites muut suunnitelmat.. Noh alunperin suunnittelin lähteväni matkaan marraskuun sijaan vasta tammi-helmikuussa ja oisin viettänyt synttärit jälleen maailmalla (eräs tietty aussiherra olisi kuskannut mut juhlimaan Fidjille...), mutta veikkaisin että lähtö siirtynee ensi syksyyn, jolloin nappaan käyttöön 2. vuoden viisumin ja vietän taas pidemmän ajanjakson reissussa. Suuntana tällä kertaa länsi.

Ei tällä kertaa muuta. Koitetaan kaikki pärjäillä täällä Suomen vesisateessa. On muuten hassua, miten nopeasti sitä palasi taas tähän normielämään reissaamisen jälkeen. Parit ekat viikot kärsin suomimasennuksesta, mutta ei täällä nyt niin kaameeta olekaan. Plussaa vielä siitä, että mun suosikkityyppi Byronin Arts Factorystä sattuu asumaan lähitienoilla ja ollaan päästy jälleen rehaamaan yhdessä. Jee Mirella <3
Ihanaa kun joku ymmärtää täysin kaikki aussihehkutukset.. Heh.

Jälleennäkeminen Helsingin auringossa !

Hjuva suomi !

Last days in Australia.

Dead Roo.

Lauantai 7.7.12

Kävin taas tuhlailemassa ja niin ne vimpat rahat menikin tuliaisiin. Alkaisin tässä luettelemaan kaikkia ostoksia, mutta koska rakkaimmat pallerot joutuu vielä odottelemaan pakettejaan (kyllä, ne on vielä tänään 5.9 Kyen kämpillä) ainakin sen 3kk niin pidetään kaverit jännityksessä.

Shoppailun jälkeen valuin hostelliin ja meijän dormiin olikin ilmestynyt uus asukki. Ette ikinä arvaa minkä maalanen. En kerro. Ei ainakaan saksalainen.
Juttelin sen kaa siinä sitte jotain ja päädyttiin lähtee parille hostellin omaan dokausluolaan. Siellä lyöttäydyttiin muiden kämppisten seuraan ja lisäks tutustuin johonkin irkkuun.

Joskus loppuillasta Kye soitteli ja siinä se aika sitte menikin sen kanssa jutellessa kunnes valuin tyytyväisenä nukkumaan.
On mulla rankka elämä.

Bowen.

Sunnuntai 8.7.12

Olin ajoissa kerrankin liikkeellä ja kävin ostamassa vielä vikat tuliaiset. Itelleni ostin puhkuun credittiä ja kävin vodafonen liikkeessä tenttaamassa niitä että kai se sitte toimii uudessa seelannissaki ku ei mun muuten mitään credittiä kannata hankkia. Kuulema pitäs pelittää. Great.
Kävin kans kyselee Chill backpackeristä et paljon ne velottaa tulostamisesta ku halusin lentoliput paperille. Oli joku käsittämätön hinta ni päätin et meen sit vaa suosiol seur. päivänä kirjastoon tulostaa.

Sitte mä valuinki hostellille herkuttelee sipsuilla ja tuijotin vähän Aleksanteria. Siis sitä leffaa.

Leffailun jälkeen päivittelin blogia ja juttelin Kyen kaa mut puhelu katkes taas nopee ni jäi vähän lyhyeks. Kirjotin siis loppuun ja valuin keittiöön safkaamaan.

Huoneessa sitten saksalainen kämppis itkeä vetisteli hulluna kun oli kuullu isoisänsä tekevän kuolemaa tms. Annoin muiden lohduttaa ja katosin vikkelästi peiton alle piiloon.

Cairns - St. Paddys Day with goon n Ppop.

Maanantai 9.7.12

Wuhuu aikanen herätys koska check out.
Olin kerranki aikaseen liikkeellä ja lakanat ja avaimen palautettua valuin keittiöön jumittamaan kun junan lähtöön oli pari tuntia aikaa. Olin siis tosiaan miittaamassa Kyen junalla ja oli tarkotus siitä jatkaa yhessä matkaa kohti byronia.
Lähinki hyvissä ajoin asemalle vaan huomatakseni et pakko lähtee kävelee takasin ku olin unohtanu mun musiikkisoittimen hostelliin... JES.

Helvetin hiostava ilma ja matkalla alkokin sitten myös sataa. Tunsin oloni voittajaks kun menin respasta kysyy et onks soitinta näkyny ku olin unohtanu sen siihe huudeille. Ei kuulema ja sit pengoinki taas kamat läpi eikä löytyny. Kirosin siinä sitte ja olin just heittäny kamat taas kantoon ku respasta yks tyyppi riens mun luo kiikuttaen soitinta. Ihanaa jes !

Hostellilta taas se tutuks tullu tarpominen asemalle missä kysyin kahelta eri tyypiltä et missä mun pitää olla kun haluun tohon junaan ja et missä se oikee laituri on. Heh. Ihmettelin kovasti ku olin ainoo siel laiturilla mut kelasin et koska mut oltiin sinne neuvottu ni ehkä oon jotenki ihmeellisesti ainoo matkustaja. Heh ei sentään. Kye soitti myöhemmin et missä heletissä mä oikeen olen ja hipsinki sitte oikeeseen paikkaan hups. Vastassa mua odotti joku karva-apina, jota en meinannu tunnistaa. Revenny paita ja villiintyny parta.. Jep. Duunilook.

Hypättiin sitte vihdoin joskus oikeeseen junaan, hurruteltiin rubinaan missä Kyen auto odotti ja sit käytiin matkalla safkaamassa fish n chips. Omnom. En voi ymmärtää miten en muuttunut järkyttäväks tankiks tuolla... Hah.

Lopulta oltiin joskus iltasella kotona mis sitte vaan chillattiin ja katottiin vähän kamoja uuteen seelantiin.

Biddaddaba

Tiistai 10.7.12.

Kye kävi aamusella kuskaamassa siskonsa Melinan lekurille ku se oli hurjan kipeenä. Mä kieltäydyin lähtemään mukaan etten saa tartuntaa ja sen sijaan jäin kotiin pakkailemaan. Pakkasin siis kaks isoa laatikkoa täyteen tavaraa mitä en halunnut raahata uuteen seelantiin eli enimmäkseen jotain paperijuttuja ja vaatteita ja tuliaiset ja ridakengät ja näin.

Kyen tullessa olinki jo ehtiny ihan tylsistyä ja ku se yritti pakata ni mä ehkä ihan vähän häiritsin sitä kaatamalla sen koko ajan painiotteella lattialle. Sit juoksin ympyrää sen tavaroiden kanssa ja syötin hupparin hihat koiralle. Aadeehoodee iski.

Sit revinki toisen ylös ku halusin lähtee ulos kävelylle. Piti saada tehtyy jotain ku koko päivä oli menny sisällä. Käveltii sit biitsin huudeille johki leikkipuistoon mis Kye opetti mulle itsepuolustusta. Se oli hauskaa.

Lopulta valuttiin kämpille ja kaaduttiin tellyn eteen kattomaan jenkkien The voice.

Lil accidents in Bdab

Keskiviikko 11.7.12

Viimesimmätkin kamat rinkan syvyyksiin ja sitten olikin aika sanoa byronin kodille heipat. Hypättiin autoon ja lähettiin hurruttamaan kohti Tweed head missä käytiin ostamassa mulle uus 8gb muistikortti kameraan ja tietenkin poikettiin vielä mäkkärissä ostamassa tän reissun vikat nuksut.

Sitten hurruteltiin rubinaan ja hypättiin junaan joka kyyditsi meijät brissyn lentokentälle.

Kentällä käytiin tekemässä check in ja olin aika ilonen että olin tulostanut mun lentoliput. En nimittäin muuten olisi päässyt matkaamaan uuteen seelantiin. Koska pelkkä yhdensuuntanen ja ilmeisesti olin epäilyttävän näkönen. Kai ne luuli että mä oisin sinne salaisesti muuttanut.

Sit ne normi turvatarkastukset ja nää ja eikun odottamaan koneen lähtöä !

Ja sitten me odotettiinkin. Ja odotettiin. Ja odotettiin. Yhessä vaiheessa infottiin että lähtö myöhästyy tunnilla. Sitten päästiin koneeseen asti. Siellä istuttiin  ja ihmeteltiin kun kone vaan seiso eikä mitään lähtövalmisteluja tehty. Lopulta tuli kuulutus että tekninen vika (ylläri...) ja saattaa olla ettei päästä lähtemään. Hieno homma !

Valuttiin sitte ulos koneesta, saatiin jotain 8dollarin arvosia ruokalipukkeita yks per naama (paitsi me saatiin niitä vissiin 5 kun joku tätihenkilö anto meille vielä kolme omaansa. Jipii !

Odoteltiin sitten lentokentällä lisäkuulutusta että päästäänkö me mihinkään vaiko ei ja lopulta tuli tieto, että kone vaihtuu mut lähtö myöhästyy noin 6h. Awesome.

Mentiin sit vaa sohville makoilemaan, tuhlattiin lipukkeet ruokaan ja loput meniki suklaaseen. Heh.

Onneks kentältä löyty ihan mukavat sohvat ja mä jopa nukahdin sinne. Heh.

Ton meijän pienoisen odottelun jälkeen kone tuli paikalle ja alettiin taas valumaan sisään. Paikoilla jännitettiin että päästäänkö nyt vihdoin matkaan ja päästiinhän me.
Ilmasta tuijottelin vielä haikeena taakse jääviä aussilan valoja.

Matka kohti uutta seelantia alkoi.

Scuba diving in Cairns.

Today's special moments are tomorrow's memories.

Maanantai 25.6.12

Kye häippäs aamusella ja mä jäin nukkumaan. Nenäsumutteen keksijälle iso kiitos mun ilmateiden avaamisesta.

Mun päivä meniki sit sängyssä maatessa ja Himymiä tuijotellessa. Olo oli aika kaamee ja olin ilonen etten lähteny kipeilemään hostelliin.

Kye soitteli iltasella et oli päässy leiriin hengissä. Hieno saavutus.

Biddaddaba

Tiistai 26.6.12

Edelleen kipeenä koomaamista. Illemmal Melina tuli jonku frendinsä kans paikalle ja istuin sit niiden kans iltaa jonku aikaa kunnes palasin vällyjen alle.


Keskiviikko 27.6.12

Jo parempi fiilis ni päätinki lähtee aamusella Byronille. Julie työskentelee siellä ni pummin siltä kyydin samalla ku se menee töihin. Oli ok ja joskus kybän tienoilla olinki taas tutuilla kaduilla.
Vettä tuli kaatamalla, mut ei haitannu ku katoksien alla pääsee nii näppärästi kulkemaan kastumatta.

Visitoin myös mun vakkaripaikan, eli byronin peterpansin. Istuin jonku aikaa koneella selailemassa lentoja kotisuomeen. Sit Melina soitti et ne oli sen eilisen frendin kaa tulos kans byronille et saan niilt kyydin takas kotio. Hienoa. Hipsin sit hakee mulle subwayn patskun ja piti kans käydä vilkasemassa byronille ilmestyny Aldi, josta mukaan tarttu vähän suklaata ja jukurttia. Olihan jo aikaki saada Woolworthsille kilpailua ja Aldi on mukavan halpa.

Melina sit jo soittiki et on Aldin ulkopuolella ja miitattiin ja sit mentii hakee niille hampparit ja hypättii autoon ja ajettii vähänmatkan päähän mis auto parkkiin ja ruuat esiin.

Safkaamisen jälkeen kohti kotia, mis jatkoin tutuks tullutta koomaamista ja hengasin jonku aikaa ton kaksikon kanssa.



Torstai 28.6.12

Kooma kotona. Vettä tuli taas kaatamalla ni ei paljoo tehny mieli liikkua.

Kye soitti taas iltasella ja sielläki kaukana tuli kuulemma vettä.

Biddaddaba

Perjantai 29.6.12

Julien kanssa matkattiin ettimään mulle jotain paksumpia pääntsejä nz varten. Kierrettiin vissiin kaheksan eri käytettyjen vaatteiden kauppaa, mut ei nii mitää lämpimiä vaatteita jäljellä. Kyeki soitti jossain välissä ja tilas jonku paksumman paidan, mut sori ei ollu.

Sen sijaan ostin mulle neljällä dollarilla farkkuliivin ja julie löys farkut myöskin neljällä dollarilla. Hyvä tytöt.

Sit poikettiin vielä ostamassa KANA mukaan ja sämpylöitä minkä päälle sen KANAN voi laittaa. Lisäks ihana Julie osti mulle maailman isoimman ja päheimmän suklaamuffinsin. Suklaakuorrutus, Suklaapaloja, Kermavaahtoa, Mansikoita...

Kotiin päästyä pelleilin jonku aikaa taas hassuimman piskin kanssa, mussutin erittäin nautinnollisesti parhaimman suklaamuffinsin ja oisin voinu vetää heti perään toisenki. HERKKUA.

Sit kirjan lukemista, Master Chef, Kanavoikkari.


Lauantai 30.6.12

Lähin Julien mukaan kaupoille ostaa ruokaa ja tarvoin menemään mun koroilla, mikä sai Julien näyttää aika minimaaliselta mun rinnalla haha. Olen pitkä !

Kaupoilt pakkasin pyyhkeen mun hippilaukkuun ja suuntasin biitsille ku sade oli vihdoin väistyny auringon tieltä. Ahh.

Vajaa 2h meni auringosta nauttien kunnes vesi alko nousemaan ja ku se melkeen saavutti mun pyyhkeen ni päätin poistua paikalta. Noin reilu 15min myöhemmin saavuin kotio, hilpasin suihkuun ja pyörin ympyrää. Illemmal istuttii Julien kans ulkoverennal siemailemas viiniä ja juttelemas niitä näitä. Enimmäkseen miehistä.

Satuin kans mainitsee mun suunnitelmast ottaa tatuointi korvan taakse ja et harkitsin meneväni hakkauttamaan sen brisbanessa ennen lähtöö nz. Mama sit ilmotti et ei käy päinsä et jos mä oon aivan vakuuttunu että sen leiman hankin ni hän soittaa Kyen systerille Violetille (joka on tatuoitu ihan päätä myöden) ja kysyy siltä et ketä se suosittelee. Mua ei kuulema oltu päästämässä jolleki ketä nää ei tunne ja tiedä varmasti luotettavaks ja hyväks. Ei valittamista.

Soitti sitte Violetille, sai tyypin nimen ja sano soittavansa huomenna mulle aikaa jos mä nyt ihan oon tosissaan 100 rosenttisen varma.


Sunnuntai 1.7.12

Matkasin taas heräämisrumban jälkeen biitsille ja siellä koomasinki sit jonku aikaa.

Kotosalla päivitin blogitekstejä ja etin mulle kuvan kamrusta mimmosen haluun kurkkimaan korvan takaa.

Julie soitti myöhemmin tatuointimestaan ja saatiin aika maanantaille kymmeneks.

Biddaddaba

Maanantai 2.7.12

ONNEE ISI 52VEE !!

Aamusella herätys ja eiku autoon ja Julie kuskas mut Lennox Head mistä löyty sellai paikka ku Rock of Ages ja tyyppinä Tom Burrey, joka Violetin hyvä frendi ja Julieki tuns. Tosi mukava heppu.

Näytin sit kuvan kamrusta et tän haluun ja Tom pyys palaamaan josksu 20min päästä ni piirtää kuvan ja laittaa kaiken valmiiks. Me mentii sit maman kaa käppäilee ympäriinsä ja oli ihan heleeeevetin kylmä ! Meinasin paleltua hengiltä. Lisäks jänskäs kovasti leiman otto. En ollu maininnu kellekään muulle mun aikeesta paitsi Jannille ja no tietty Julie ja Violet ja Melina ties kanssa. Porukoiden reaktio jänskäs eniten, mut itellehän täällä pallolla eletään ja välillä pitää tehä niitä hassuja omia päätöksiä. Lisäks olin kuitenki pohtinu tätä leimaa jo apaut vuoden, että ei mikään ihan nopsakka päähänpisto kuitenkaa ollu.

Lukijoille, jotka ei mua sen kummemmin tunne ja joille en oo leiman ideaa aikasemmin selittäny, ni valaistakoon tässä välissä sen verta että mulle kamru symboloi sitä kaikkee mitä mulle on tässä parin vuoden aikana nyt tapahtunu.
Eka innostuin kuvaamisesta kiitos Jannin joka myi mulle sen vanhan järkkärin, Nikon d40. Sitte mä jotenki pääsin opiskelemaan valokuvausta tampereen puskiin ylöjärvelle minne muutin asuntolaan vuodeks kökkimään. Sain uusia kavereita, opin hurjasti uutta kameran käytöstä, opin uutta itestäni. Tajusin että mähän selviin yksin varsin helposti.

Voitsin jälkeen mulla oli mun ikioma valokuvanäyttely, joka poiki jopa lehtihaastattelun !

Sitte mä lähinki aussilandiaan. Kamera mukana tietenki. Pääsin ikuistamaan mielettömän hienoja paikkoja ja kokemaan uskomattomia asioita. Livin the dream.

Nyt suunnitelmissa pitää syksymmällä uus näyttely mun aussikuvista. Lisäks myös muita suunnitelmia valokuvauksen suhteen, mitä en nyt kuitenkaan sen enempiä lähde paljastelemaan.

Eli juu, kamruilun ansioista mun lievästi tylsä ja ykstoikkonen elämä sai ihan uuden suunnan ja jos tossa ei oo tarpeeks syitä tatuoinnille ni en tiiä että missä. Ite en kuitenkaa ikinä hankkis mitään leimaa, joka ei mulle tarkota mitään. Terveisin erittäin nopeasti asioihin kyllästyvä. Lisäks sen ottaminen aussilandias oli jotenki tärkeetä.

Ku julie sit vielä viimeseks kysy, et oonko mä nyt ihan oikeesti tosissani tän suhteen, ni vastaus oli edelleen et jep annetaan mennä !

Eka aseteltiin piirros korvan taakse ja kerran siirrettiin asettelua kunnes olin tyytyväinen ja sit eiku  kone käyntiin!

En yhtää tienny et mitä odottaa, mut oli kyl varsin kivuton kokemus vaik pitäs olla aika herkkä paikka kuulema. Kerran kaks varjostuksen aikana tuntu enemmän, mut ei missää nimes sattunu.

Tyyliin 20min siinä meni ja sit se oli valmis ! Miun vauvakamru. Oli just sellai mitä olin kelannuki ja tyytyväisenä kiitin Tomia joka oli musta oikeen ylpeä ku en ollu liikahtanukaa operaation aikana.

Poikettii sit apteekkiin hakee mulle joku öljy tohon ja sit hurruteltiin byronille ostaa ainekset MAKAROONILAATIKKOA varten. Omnom. Namnam illallinen tiedossa.

Napattii kans kotoota piski mukaan ja mentii biitsille tekee pieni kävelylenkki. Pikkupiski oli oikeen villinä ja riehakkaana pinkomassa tuhatta ja sataa. Hassu eläin. Sillä oli kivaa.

Kotona soitin isille onnittelupuhelun ja luin mun kirjan loppuun sit istuin koneen ääreen kaikkien papereiden kanssa ja tein vakuutusilmotusjutun mun lääkärikäynnistä et saisin rahat siitä takasin ja sit ostin mun paluulipun suomeen. Eli nyt se on saletti että meikä poistuu uudesta seelannista, christchurchista 23.7.12 ja on suomessa 24.7.12 siinä joskus puol 6 aikaan illalla. Masentavaa ! Lisäks mun plääni on olla kertomatta kellekään mun tulopäivää. Tietty porukoille pitää kertoa et ne tulee hakemaan mun kentältä ja joo isin piti kustantaa mun lippu ku ei mul enää ollu tommosia summia (1100e) rahaa.

Juttelin sit kans porukoiden kaa ja niiden kans juorutes näin järvessä uiskentelevan käärmeen. Voin kertoo et en tosiaan haluu mennä kastamaan varpaitani tohon lammikkoon enää. Yääh.

Puhelun jälkeen makrulaatikon valmistus ja safkaus Date nigh leffaa katellessa.

Sit tyhjensin kans kamrerasta kuvat ulkoselle kovalevylle että mahtuu uuden seelannin kuvasaldo kortille. Voin kertoa että olinko pikkasen hermoraunion partaalla ku operaation jälkeen hokasin et kaikki kuvat ei ollukaa päätyny kovolle vaan kadonnu täysin. Mm kaikki kuvat mun ja Kyen reissusta Lamington National Parkiin poissa... Kiva.

Tiistai 3.7.12

Julie heitti mut aamusella Robinaan jost nappasin junan brissieen. Sieltä hilpasin varsin kevyen rinkan kanssa (varsin kätevää et voi jättää kaikki kamat Kyelle) City Backpacker hostelliin, eli samaan mis yövyin viime kerrallaki.

Nappasin huoneen ja pääsin samaan 14hlön female dormiin mis olin viimekski. Sain jopa saman sängyn. Ihan ku en ois ikin lähtenykää. Haha.

Heitin vaa kamat huoneeseen ja valuin kauppaan ostaa ruokaaaa. Sit huoneessa aloin kattoo leffaa, mut yks kämppis tuli paikalle jonka kaa aloin sit jubaa ni leffa jäi kesken.

Jubailun jälkeen yläkertaan dataamaan ja tarkotus oli safkaa mun makrulaatikon jämät mitkä olin raahannu mukanani tänne, mut vaikka pengoin jääkaapin läpikotasin pariinki otteeseen ni en löytäny sitä mistään ! KUKA VEI MUN MAKRULAATIKON ?!?!?!??!?! Olisin voinu nirhaa jonku.
Jouduin sen sijaan hilpasemaan hakemaan huoneesta... NUUDELEITA... Voi jes. Oisin nii paljo mielummi mussuttanu makrulaatikkoa. HHMMMPPPHHH.

Keskiviikko 4.7.12

Yö meni valvoen ku oli nii kylmä !! Miksei huoneissa oo lämmitystä ? Olisin kaivannu. Sain sit vihdoin unen päästä kiinni tossa aamusella ja näin jonku ihan ihmeellisen unen, mis olin porukoiden kaa landel ja siel oli joku karhu ja sit olin jumissa jollain pikkusaarella ja en tiiä se oli tosi outo eikä siin ollu mitään tolkkua. Se karhu vaan ilmesty kaikkialle. Okei unentulkitsijat mitä karhu meinaa ? Ahahh.

Heräsin sit uudellee joskus kahelta ja painuin suihkun kautta kävelylle keskustaan. Koitin bongata jotain kivaa tuliaisiks vielä parille kaverille.

Hostellil katoin viel vähä himymiä ja juttelin Kyen kaa puhelimes ja datasin illallisen ohessa.


Torstai 5.7.12

Ikkunashoppailua jälleen ja löysinki jotain ostamisen arvosta, mut en viel ostanu mitään.

Kotimatkalla poikkesin mäkkäriin, mut en sit ostanukaa mitään (!!) vaan siirryin naapurikauppaan ostaa suklaamaidon ja lähin jatkaa matkaa. Pysähdyin kuitenki nauttimaan mun juomasta yhelle dösärille ja hetken pääst seuraan liittyki joku tosi outo uneton kulkija. Selitti kovasti miten se ei oo nukkunu kahteen päivään ja et sen aivot menee iha titityy ja jotain emmä tiiä ihan outo jäbä, mut aika viihdyttävä. Se hyppäs sit kuitenki dösään ja mä jatkoin matkaa hostellille, mis juttelin taas Kyen kanssa ja katoin mun vikat himymit ! 7 kautta takana. Yää. Tarviin lisää ! Oon koukuttunu. Mä tarviin mun himymit.

Perjantai 6.7.12

Shoppailupäivä ! Ostin itelleni uuteen seelantiin kivan neuleen ja sit siihen mätsäävät legginssit. Sillee lievästi värikäs yhistelmä hehe.

Tuolta huoneeseen kattoo Step up 3 ja sen jälkeen lähin kävelylle.

Huoneessa ehin sit jonku aikaa päivittää blogitekstejä kunnes Kye soitti. Puhelun jälkeen safkaamaan ja dataamaan ja sit Kye soitti uudestaan. Kyen jälkeen puhuin sit vielä porukoiden kanssa.

Tässä välissä voin mainita että mun kämppikset on varsin ärsyttäviä ja puhuu pojista ku läjä teinityttöjä. Ihan jatkuvasti. Koko ajan. Aaargh. Vanmaiset.

Byron.

A new day's waiting to start. You must meet it, wake up, and greet it.

Perjantai 22.6.12


Matkattiin Tweed headsiin tekee mulle ajokorttihakemus, ku tarvittiin mulle uuteen seelantiin täys australian ajokortti että saadaan vuokrattua meille joku kiva menopeli sieltä sitte. Kye on vieläki jollain Peellä hetkisen ni sen kortti ei kelvannu haha (tääl ku täyden ajokortin hankkimises menee vähä pitempää mitä suomessa ku on ties mitä punasia ja vihreitä ja ties mitä P –kirjaimia ennen ku sen saa).
Mulle annettii tuolt sit pari lappuu täytettäväks ja huomenna sitte täytettynä takasin ni saan mun kortin. Jepjep.

Tyytyväisinä poikettii tuol Tweedin kauppakeskukseen MÄKKIIN nomnom nugetteja. Sieltä sit käytii ettii Kyelle uudet flipediflopedit City Beachist ja en tiiä miten mulleki tarttu mukaan semmoset tolppakorolliset platformit. Hupss. Ne on kivat. Niis on narpat ja kaikki ja lähti 40 dollarin alennuksella.

Seuraavaks matkattiinki sitte biitsille jonne mä kaaduin aurinkoon ja Kye lähti ylläri taas leikkimään jotain kalastajaa. Jossai välis sen frendi Dan tuli kans ja sit ne innokkaina lähti metsästämään jotain saalista, mut myöhemmin ku palasin niide seuraan rantsust ku tuli kyly ni ei ne ollu mitää saanu. Jonku pikkiriikkisen mut siinä se. Tosi taitavaa pojat.

Sanottii siinä sitte Danille heipat, käytiin ostaa hirvee läjä hedelmiä ja vihanneksia ja oltiin tosi terveellisiä. Sitte matkattiinki takasin kotio, missä hyppäsin suihkuun sil aikaa ku Kye kokkas. Lisäks meikkaus, sit safkaus ja viel piiskan viimestelyt ja vaatteiden valinnat ja kaikki. Oltii nimittäi menos istuu iltaa Kyen joidenki frendien seuraan.

Otettiin matkalta Melina mukaan ja hurruteltiin Emmalle ja Joshualle. Siellä esittelyrumbat ja sit vaa istuttii ja jubailtiin ja noh vietettii iltaa. Kaikki oli kovin mukavia ja tosi rentoja. Kämppäki oli oikeen kiva. Semmone perus aussityylinen. Boheemi. Uima-allas oli kiva.

Meijän oli kovasti tarkotus lähtee takasin jo joskus 12 ku piti seuraavan päivän hoitaa ajokorttiasia kuntoon ennen 12 ku paikka suljettiin. Kye oli kuitenki aivan naamat ja varsin... riehakkaassa mielentilassa kirmailemassa siellä sun täällä ni lähtö vähän venähti. Lisäks koitettiin Melinan kanssa saada se lopettaa juomine vähintää tuntii ennen lähtöä ja siirtymään vesilinjalle ja toimiki lopulta ihan hyvin ku Melina joi kaikki veljensä juomat. Go sis !

Sit ku oltiin melkeen pääsemässä ovesta ulos ni Kyen supermegalomaanisen mahtaava kaveri Isac saapu paikalle ja no ei me sit vieläkään päästy mihkään. Ne oli kuitenki nii sulosia yhessä ni ei mul ollu sydäntä lähtee repii sitä yhtä kääliötä mihkää ni siirryin sit Melinan ja Jaken ja Joshuan seuraan ja kaappas se Isac mut kans jossai välissä juttutuokiolle. Lisäks yks vanhempi saksalainen nainen oli ihan mun joku uus bff ja oli koko ajan jubaamassa. Mukava oli kyl, mut se on kamalaa ku oot jo selvinny kahen metrin päähän vessasta ja sit matka pysähtyyki ku seinään seuraavaks tunniks ku on nii paljon asiaa !

Lopulta joskus kolmen jälkeen, oisko ollu tyylii puol 4 ni päädyin raahaamaan Kyen ulos ku Melina ja Jake oli kans jo iha valmiita lähtemään. Itellä iski loppuillas iha kaamee olo, tukkonen ja kipee ni oi sitä onnea ku pääs kaatumaan sänkyyn.

Lauantai 23.6.12

Ai ihana mikä olo aamusella. Kurkku pipi ja nokka valu. Kiitti Kye ku tartutit. Arvostin.

Suoritin rutiininomaisen aamiaisen ulkona popsien nutri-grainia kuivana suoraan paketista ja sit suklaamaitoa nam. Maattiin siel raatoina Jaken kanssa ja juteltii niitä näitä samal ku Kye kokkas itellee ja Jakelle aamiaista.

Aamiaisen jälkeen täytin sen ajokorttihakemuslappulippusen, nappasin kaikki kortit mukaan mitä tarvitsin sen lisäks ja sit lähettii Melinan ja Julien kaa leffaan Tweediin ! Sitä ennen poikettiin kuitenki ajokorttimestaan viemään paperihommat ja oli tosi kivaa et ne otti ajokorttikuvan siellä ku olin nukkunu iha tosi paljon, olin kipee, oli darra, ei ollu meikkii, piiska oli ku tuhottu linnunpesä... Tosi edustavaa.
Meni ehkä 20min odottaessa ku mun kortti oliki jo valmis ja nii sitä tuli hankittua NSWn täys ajokortti. Vähäks oon paras.

Sitten me jo riennettiinki leffaan. Ohjelmassa oli disneyn uusin, Brave, ja se oli kovin kiva ! Kannattaa käydä vilkasemassa jos ei pelkää karhuja.

Tuolta sit MÄKKÄRIN kautta kotio mis kaaduin suoraan sänkyyn. Joskus siinä sitte Kye tuli herättää ku se tuli himppeen ja pääsin taas naljailee sille kuinka MULLA on aussilan täys ajokortti ku SILLÄ on vaan joku PEE. Hah. Pelle. Se on sentään jo ihan ikäloppuki ja kaikkee. Tuntu hyvältä. Se väitti et olin tosi ärsyttävä. Salee.

Loppuilta sit meniki vaa chillates ja safkatessa. Tujotettiin porukalla Master chef.


Sunnuntai 24.6.12

Vika päivä taas yhessä ennen Kyen paluuta duuniin.

Oltiin jo pitkään puhuttu et lähetää visitoimaan Kyen faija ja samal tulis nähtyy se niide kämppä vuorilla mis Kye vietti lapsuutensa. Eli eiku tuumasta toimeen ja matkaan.

Ajettiin varmaan 20min normiteitä pitkin ja sit suoritettiinki joku ihme selviytyminen tontille asti erittäin mielenkiintoista tietä pitkin. Saatanan jyrkkä ja huonokuntonen hiekka/kiviröykkiötie ties minkä kokosilla kuopilla. Korvat lukkiutu.

Ihmeen kaupalla kuitenki selviydyttiin perille ja siellä ylhäällä meitä odottiki hassu kakskerroksinen puutalo, Kyen faijan ittensä rakentama. Lisäks oli vihannestarhaa, kaks kanaa, pari kania, trampoliini Surille (Kyen puolsisko) ja puita. Paljon korkeita puita. Mangopuu. Joku pähkinäpuu. Macadamia.

Tuolla tapasin sit Kyen Faijan, Eric ja sen uuden vaimon, Lea, ja niide kersan Surin. Eric sit esitteli paikkoja ja sit vaa istutttii niide kans ulkona lattialla ja syötiin sipsejä. Tää uusvaimo oli heti ihan intona musta, ku se on joku eurooppaintoilija ja oli kuulema hyppiny innosta ku kuuli et Kyel eurooppalainen tyttöystävä. Se sit kyseliki kauheesti kaikkee euroopast ja et mite se eroo aussilasta ja meijän aakkoset oli tosi kiinnostavat ja plaaplaa paljon asiaa.

Ku aurinko katos vuoren taakse ni tuli hurjan kylmä ja päätettiinki et lähetää porukalla alas safkaamaan fish n chipsit. Eli ahtauduttiin Kyen kaaraan, hurrutettiin se hullu tie takasin alas ja mentii Mullumiin (mullumbimby) kalailemaan.

Oli hyvää hyvää hyvää. Masut täynnä matkattiinki sit viemään perhe niiden autolle mikä oli joidenki niide frendien luona. Sanottiin heippaset ja sit ajettiin kotio.

Kotona sitte eiku kamojen pakkausta ku mun oli tarkotus lähtee Kyen mukana aamulla Brisbaneen. Olin kuitenki vieläki pipi ja se taas vaa paheni iltaa kohden ni päädyin sit purkamaan kamat ja ilmotin Kyelle et jään hengailee sen kämppään siks aikaa et parannun.

Illalla vielä ennen nukkumaanmenoa ostettiin meijän lennot uuteen seelantiin.

You followed me, I followed you. We were like each other's shadows for a while

Ihan käsittämätöntä miten vaikeeta voi suomeks kirjottaminen olla. Pahoittelen siis virheitä. Niitä näkyi olevan muutama. Hups. Jotkus lauseetkin tosi omaperäisiä. Ei tää suomi nyt oikeen suju. Lisäks muistutan kaikkia, että kuvia tosiaan on naamakirja pullollaan ja lataisin niitä ilomielin tänneki jos netti pelittäis samaa vauhtia mitä kotonakin.

Belcam.
Massive Fail.
Epic Fail.



Lauantai 16.6.12

Kamat kasaan ja check out kybältä. Sit hetkeks keittiöön koomaa kunnes lähin tarpomaan kamojeni kanssa kohti transit centreä. Bussin oli tarkotus lähtee 11.30 ja olin kerranki hyvissä ajoissa paikalla. Nojuu turhaan tuli tälläki kertaa kiirehdittyä ku eihän se bussi ollukaan aikataulussa.

Kahentoista jälkeen päästiin vihdoin liikkeelle ja oli hassua istua pitkästä aikaa greyhoundin kyydissä. Muistaakseni lupasin kyllä itelleni bowen-episodin jälkeen etten enää liiku mokomalla jumittajalla, mutta oh well. Hups.

Tarkotus oli siis matkata aina Byronille saakka, mut sit Kyen mamma Julie soitti et voi tulla nappaa mut brunswick heads, ku se on sille lyhyempi ajomatka. Se toimi siis mun kyytinä Kyelle, ku asuu sen verta syrjäs ettei siihe talon eteen mitkää bussit kulje. Arvostan suuresti talon eteen kuljetuksia. Ne on kivoja. Ei tarvi hikoilla ja eksyä ja nii.

Kävin sit kysyy kuskilt et josko se voi tiputtaa mut tonne ja kävihän se. Näin ollen munki matka-aika lyhenty 30min. En valita.

Joskus siinä kolmen tietämillä saavuin perille ja heitin mamalle infoo et apua oon täällä. Hetken sit sitä venasin kunnes se kurvas paikalle ja eiku kamat ja meitsi autoon ja menoks.

Kämpillä sitte levitin taktisesti mun kaikki kamat pitkin poikin ja pelleilin piskin kaa. En tainnu tehä oikeestaa mitää muuta ihmeellistä. Oli hassua olla taas kotona.


Sunnuntai 17.6.12

Kunhas siitä joskus keskipäivällä kampesin itteni sängystä ylös ni johan Julie käski laittautumaan valmiiks et lähen sen kanssa käymään Ocean Shoresin golf clubilla. Wtf. Okei.

Hurautettiin sit semmoseen aika kivannäköseen paikkaan ja juu vähän oli sellai fiilis etten kuulu joukkoon. Kaikki nii.. emt RIKASTA.

Mentii sit vaa sellaselle isolle lasiterdelle parille jos oli toisel puolel näkymä vuorille ja toisel puolel näkymä golfkentälle. Juu. Ja tietenki true golffareiden tapaan me suoritettiin myös vähän kenoomista. Siis Keno. Kyl te tiiätte. Se rahapeli.
Voitettiin kaks dollaria.

Joskus siinä sitte Julien poikaystävä Dave saapu kans paikalle ja tarjos ruakaaaaaa. Ranei ja erilaisii kalajuttui. Se myös kävi vuokraamassa meille semmosen menopelin. Semmosen mil leffois aina suoritetaan ties mitä takaa-ajoja. Se kärryjuttu. Minikaara. golffikärry.

Lähettiin sit Julien kaa ajelulle ku Dave palas duuniin. Julie ajo eka ja näytti miten homma toimii ja sit meikä pääs rattiin ! Taas yks asia yliviivattavana mun must do –listalta.

Oli hulvattoman hauskaa, mut olin vähän pettyny meijän menopelin vauhtiin. Leffoissa ne menee salee kovempaa ! Hurruteltiin kuitenki varmaan yli tunti ja käytii tsekkaa koko kenttä. Varmaan pariinki otteeseen. Suoritettii vähä off road kruisailua ja ylitettiin monta siltaa. Eksyttiinki.

Tuli naurettuu vedet silmissä, mut kaikki kiva loppuu aikanaan vai miten se tyhmä sanonta nyt meneekään. Ajettiin siis takas clubille, palautettiin meijän valkonen salama ja eiku autoon ja kämpille.


Maanantai 18.6.12

Odottavan aika on pitkä. Liian pitkä.

Kye oli siis vihdoin palaamassa duunista kotio ja en saanu päivän aikana mitään järkevää tehtyä ku vaa venasin herran ilmestymistä. Riekuin vaan piskin kanssa ja olin sekasin. Niinku aina. Oi ja pesin vähän pyykkiä. Hitsi vie mähän olin hurjan tehokas.

Kye sit saapu vihdoin joskus iltapäivällä ja loppuaika meniki sit sen kaa koomatessa ja kokatessa. Mitäköhän me syötiin. Varmaan NUGETTEJA ja RANEJA. Kiitos mun ni pakastin täynnä nuksuja ja raneja. Me likes.


Tiistai 19.6.12

Vaikka kuinka koitan muistella ni ei mitään hajua siitä mitä tehtiin. Tai siis joo käytiin ostaa jotain leireilyvälineitä keskiviikolle mut enempää en muista.

Keskiviikko 20.6.12

CAMPIN AT WOOYUNG !

Telttaretkelle ! Herättiin aamusella, vedettiin aamiainen, pakattiin kamat autoon ja eiku matkaan !

Olin siis hassuilta kuulostavia paikkoja googlatessa törmänny wooyung nimiseen paikkaan ja kekannu et haluun mennä sinne telttailee. Ilmotin Kyelle et mennään ja se oli vaa et joo okei. Eli nyt sitä sitte oltiin matkalla toteuttamaan suunnitelmaa.

Telttapaikan ettiminen ei ollu ihan nii vaivatonta mitä eka kelattiin. Joka puolella oli nimittäin kylttejä kertomassa et telttailu ja yöpyminen kielletty 500 dollarin sakon uhalla. Ehheh. Löydettiin kuitenki yks tosi kiva nurkkaus just yhen tommosen kyltin takaa, mut kelattiin et koitetaan löytää viel joku laillinenki paikka. Etittiin ja etittiin ja pysähdyttiin nappaa fish n chipsit mukaan ja matkattiin sitte suosiolla takasin siihen kivaan nurkkaukseen. Siellä oli keinuki ! Puun oksaan köytetty rengas. Kuin söpöä ! Ihan täydellinen leiripaikka. Lisäks biitsi siin metrin päässä ja näin. Jees.

Otettiin meijän retkituolit esiin ja ituttiin safkaa joen rannalle. Oli superhyvää ! Sit Kye kasas teltan ja mä kannustin auringosta. Oli lämmin.

Aika rennosti tuli otettua. Kye kalasti ja sai pari jotain pikkufisuu, nähtiin 16 pelikaania (mä laskin !), joku merikotka ja paljon pikkurapuja. Ohessa siemailtiin meijän drinksuja ja nautittiin hiljasuudesta.

Illan tullen Kye pisti nuotion kasaan ja siirryttiin tulen lämpöön koska auringon laskettuu tuli ihan mielettömän kylmä !
Nähtiin kans jossain välissä OPOSSUMI ! Se oli punanen ja oikeen söpö. Myös hiukkasen ninjamainen, koska liikku tosi nopeesti ja mielettömän hiljaa niinki paksuks karvakasaks.

Jotta päivä oli täydellinen ni bongasin kans tähdenlennon !

Torstai 21.6.12

Aamusella leiri kasaan ja pois pois pois. Ajettiin johonki biitsille vähä ottaa arskaa tai no mä otin arskaa ja herra hätähousu pomppi meressä onkensa kanssa. Hohhoijaa. Nappas se sentään yhen järkevänkokosen flatheadin. Hehe lättäpää. Ne on omnom.

Tuolta poikettiin taas nappaa fish n chips ja safkattiin puistossa ennen ku lähettiin huristaa kotia kohti.

Kotona meitä odottikin varsin kovaääniset ja känniset sisko ja kaveri. Kyen sisko Melina oli saapunu Sydneyst viettää jonku aikaa byronilla ja sit Kyen joku parhaist frendeist Nigel oli muuten vaan paikalla. Lisäks löydettiin Julie ja Dave.

Ajettiin siis pihaan ja saman tien ku astuttii ulos autosta ni alko jäätävä kiljuminen ja ennen ku ehdin reagoida ni joku tuntematon punapää oli tarttunu muhun kuristusotteella ja kilju mun korvaan ennen ku tajus esitellä ittensä Kyen systeriks. Vähän hämmentävää, mut varsin hauskaa.
Nigel oli sit hiljasempana versiona ottanu puolestaan Kyen kuristusotteeseensa. Sen mä sentään tunnistin ku olin kerran aikasemmin tavannu.

Silleen rauhallinen kotiinpaluu.

Molemmat oli aivan tuhannen tuiskeessa ja kauhee meno päällä. Eikä siinä kauaa menny ku Kye oli hyvässä vauhdissa niiden kanssa ja lopulta Kye, Melina, Julie, Dave ja Nigel joras täysillä keittiössä. Ihan näytti siltä ku joku klubi ois just avattu. The home club.
Mä sit seurasin menoa lievästi hämmentyneenä et mitäköhän hemulia täällä oikeen tapahtuu. Lisäks Nigel kaappas mut jossain välissä mukaansa ja piti mulle varsin intensiivisen juttutuokion mun ja kyen tulevaisuudesta ja et miten Kye on nii hyvä tyyppi ja plaaplaaplaa. Ihan tosi se melkeen itki. Mua vähän pelotti.

Lopulta meno kuitenki hyyty, safkattiin kanavoikkarit ja painuttiin nukkumaan.

I do what I love and I love what I do.

Tiistai 27.3.2012
Check out siinä kymmeneltä aamulla, eli kamat kasaan ja ulos. Valuttiin sit kaikkien tavaroiden kanssa kohti queen st. mall mistä napattiin meille subwayn patskut. Mussutettiin ne ulkosalla halaillen ja auringosta nauttien. Oli oikeen mukavaa.
Sit kellon tikittäessä etiäpäin ni kävin ostaa mulle varastoon farmille mukaan otettavaks pari omppua ja kaks pakettia omnom timtam keksejä. Ai että miten mä rakastankaan noita. Niiiin hyviä !

Sitten olikin jo aika valua transit centreen ettimään mulle oikea juna. Kye kulki mukana ku oli ite menossa Rubinaan, missä sen auto oli parkissa ku ajaa sieltä kotio. Oltiin siis matkalla samaan suuntaan, mitänyt mun pysäkki vähän aikasemmin.

Junalippu taskussa soitin sitten pomoherralle ja kerroin et millon juna lähtee ja plaaplaa ja se sano lähettävänsä Suen matkaan. Hieno homma. Eikun siis junaan missä tuli taas käperryttyä Kyen kainaloon matkan ajaks. Ei nimittäin tiedetty että ollaanko näkemässä miten usein nyt ku alotan duunit ja saan nauttia vaan yhdestä vapaapäivästä.

Noin 40min matkustelun jälkeen oltiinkin jo saavutettu Beenleigh. Tavarat kantoon, Kyelle heipat ja ovista ulos. Hetken ihmettelin että mihinköhän sitä sitten menis kunnes talsin jonneki bussipysäkille varjoon. Juttelin Venlan kanssa siinä kyytiä odotellassa ja sitten Sue soittiki että oli paikalla.

Tässä välissä voisin vaan kasata pienen tiivistelmän mun ajasta Belcamissa.

Belcam 27.3.2012-

Vaikeeta näin jälkikäteen koittaa päättää että mistä aloittaa. Hmm. Aloitan siis esittelemällä mun sijaisperheen. Mun pomona toimi Ulli ja sen vaimona hääräs Sue, jotka molemmat siinä 5-kympin tietämillä. Lisäksi perheessä hääräsi kaks hurjan söpöä (ja lihavaa) koiravanhusta Bully ja Bear, jotka tais rodultaan olla jotain australin lehmäkoiria emmä tiiä. Pitää googlata.
Lisäks tietenki noin miljoona kissaa ja kaks kanaa (joista toinen oli varmasti jonkinsortin koulutettu tappaja).

Kämppä missä asuin oli varsin mainio, rakennettu kahesta erillisestä sodanaikasesta tönöstä jotka Ulli oli sit rempannu ja yhistäny ja jee oli just pähee. Oli oma pieni baarinurkkaus, iiso olkkari, uima-allas, valtava ulkoterde.. Ihan jepa.
Mulla oli käytössä oikeastaan se koko toinen tönö niistä kahesta yhistetystä. Oli oma huone (okei kaks makkaria), oma kylppäri, oma nörttihuone tämmöselle datikselle, oma rauha. Ainoo hetki kun mun rauha häiriinty oli kun Ulli kävi jääkaapilla korkkaamassa kaljan. Asuin siis baaritiskipuolella ja työsuhde-etuihin kuului ilmainen alkoholi. Hassua.

Mun työnkuvaan kuului herääminen aamusella ja Ponieläinten ruokkiminen. Ruokin aamuin vaihtelevasti viidestä kymmeneen hevosta, riippuen paljon meillä milloinkin oli hevosia. Ulkona olevat hurrutin ruokkimaan mönkijällä, ettei nyt liian rankaksi käynyt työnteko.
Ruokkimisen jälkeen siivosin karsinat, yleensä vaan kaksi, mutta välillä oli varsoja sisällä tai junnuja niin sitten määrä nousikin yhtäkkiä kahdesta parhaimmillaan kuuteen. Yleensä vain kaksi tai neljä karsinaa siivottavana kuitenkin. Karsinat kuitenkin kahden normikarsinan kokoisia, että aika tilavia.

Ruokinnan jälkeen lakasin käytävät ja sitten hurrutin varsalaitumelle viemään vauvoille laatikollisen leipää ja sitten eikun talolle vetämään aamupalan (nutri-grain ahh rakkaus) ja suoritin aamudatauksen siinä ohessa. Sitten siinä reilun tunnin päästä ridakamat niskaan ja eikun takasin tallille ja oli aika aloittaa ratsastus.

Kun alotin mun duunin, niin ratsastettaviin kuului August, Alwina ja Pony (oikeelta nimeltä Jetstar aka Jett, mutta tutummin vain Poni). Alwina oli 3v, Augi 4v ja Pony 5v. Junnuja siis kaikki.
Myöhemmin Alwina myytiin, joten ratsastin vain kaksi. Sitten poni lähti takaisin kotiin (oli tuolla vaan koulittavana kun oli ihan mahoton ja kulki lisänimellä little devil) ja vaan Augi jäi. Mun onneksi paikalle saapui kuitenkin uutena Leroy 12v, semmonen ex-kenttähevonen. En oo ikinä ratsastanut yhtä osaavalla hevosella. Se vaan luki mun ajatukset. Siitä oltiin parhaina päivinä tarjottu 300 000 dollaria, mutta nyt oli vaan palautumassa jännevammasta. Ratsastin sillä ensimmäistä kertaa muutaman kuukauden tauon jälkeen ja oli ihan kingi. Mieletön hevonen ja ei kyllä olisi ikinä uskonut luonteen puolesta oriksi. Tosi simppeli otus. Tykkäsin hirveesti ja viikon kohokohta olikin aina se kun pääsin hyppäämään herran kyytiin. Ratsastin Letun siis vaan kerran viikossa sen kinttujen takia.

Noiden lisäksi pääsin keikkumaan ensimmäisenä kahen junnun (Agastina ja Aladdin, 2,5v) kyytiin ja myöhemmin pääsin työskentelemään Suen (joka hoiti junnujen ratsukoulutuksen) kanssa kahen toisen junnun (Agastini ja Cardel, 2,5v) kanssa ihan alusta asti siihen pisteeseen saakka, että oltaisiin hypätty kyytiin. Cardel kuitenkin onnistui jotenkin mystisesti turvottamaan kinttunsa niin, ettei viittitty lähteä tekemään sen suhteen mitään ja Agastinin kaviot vuoltiin päivää ennen aiottua selkäännousua ja oli sitten tosi kipeenä kintuistaan niin päästettiin se pälkähästä ja pääsi tarhaan palautumaan. Oli siis tosi pahannäköset kaviot ja oli ihme, että seppä sai vuoltua ne edes jotenkin kuosiin. Tälläkin junnulla jäi siis selkäännousu kokematta mun toimesta. Mun päivät oli nimittäin käymässä vähiin jo tossa vaiheessa.

Mun oman ratsastuksen lisäksi laitoin Ullille hevoset valmiiksi tai vaihtoehtoisesti hoidin ne ratsastuksen jälkeen. Tähän kaksikkoon kuului World Royal aka Wordly 5v, joka todellakin tiesi olevansa ori. Ihan mahoton tapaus, joka rakasti huomiota. Liiallisuuksiin asti. Kun sen vei tarhaan tai haki sisään niin se oli huutamista ja keulimista kun oli niin hirveesti kavereita ympärillä ja kaikkea !
Toisinaan erittäin rasittavaa.
Kuitenkin ollessaan rauhallinen niin rakasti rapsuttelua ja huomiota yli kaiken. Kunnon halivauva ja mahottoman sympaattinen. Vastapainoksi osasi olla yksi huomiohuora joka ei malttanut seisoa paikallaan hetkeäkään (mielettömän kiva yrittää kääriä pinteleitä) ja huusi niin maan perkeleesti. Kuuroutuminen kävi lähellä. Noina päivinä olisin lähettänyt kaverin pikana makkaratehtaalle.

Wordly oli oikeasti Ullin veljen hevonen ja mieletön liikkuja. Kouluhevonen siis, joka ei hyppäämisestä tajunnut mitään. Tarkoitus käyttää jalostukseen ensi vuoden puolella.

Toisena kaksikosta oli Suen rakkain hevonen eli Kev 6v. Oli tullut Suelle vauvaponina lahjana joltain ja oli ehdottomasti Suen silmäterä.
Toimi nuorempana estehevosena, mutta oli nyt siirtynyt koulupuolelle ja pärjäsi siinä mainiosti. Mieletön hyppääjä ja lahjakas liikkuja ja luonteeltaan mitä leppoisin. Ei hötkyillyt ikinä. Varsin mukava ruuna.

Ratsastamisen ohella hevoset liikkui aina mun parhaaks kattomana päivänä kävelytyskoneessa pessoan juoksutusjärjestelmän kanssa. Yleensä kerran viikossa.

Hevosten liikuttamisen jälkeen mä yleensä hoidin taas ruokinnan ja kävin viskomassa leipää junnuponeille. Päivä oli yleensä pulkassa siinä 4-5pm tienoilla.

Päivät meni hurjan vikkelään. Lisäksi mulla oli aikaa aina välillä seurata mm. Tor van de Bergin treenaamista, joka pyöritti tallia Ullin tiloissa ja rehasin kanssa vähän väliä mun suosikkipiskin kanssa. Polly oli kelpie ja ihan mahtava persoona. Hoiti mun kanssa yleensä ruokinnat istumalla mönkkärissä mun sylissä. Hauska hauva.

Toisinaan käytiin myös kisoissa ja estekisoissa mä hoidin verkat ja Ulli kisas. Koulukisoissa mä hoidin vaan hevoset ja Ulli keikkui kyydissä aina, koska radan suorittava ratsastaja oli ainoa joka sai kilpailualueella olla selässä. Estekisoissa ei moista sääntöä.
Kisoista me tultiin kotiin aina ruusukkeiden kanssa.

Mitäs muuta. Työskentelin siis sen 6krt viikossa. Vapaapäivän sain pitää minä päivänä vaan halusin ja yleensä Sue kyyditsi mut edellisenä iltana Beenleighiin, josta nappasin junan Brisbaneen. Menin siis yleensä miittaa Kyen sinne tai mun rakkaan hollantilaisen kaverin, Jannesin, ja chillasin niiden kanssa kunnes oli aika taas valua takasin töihin.

Kye vietti kans ihan mukavasti aikaa mun seurana tuolla, eli oikeestaan se oli siellä aina kun pääs pois töistä. Etenkin ku se joku päivä sattu sokeutumaan toisesta silmästään päiväks ja siitä johtuen juoksi miljoonissa testeissä ja sai vapaata duunista ni se oli oikeestaan jatkuvasti belcamissa. Sit ku sen päänupista löyty kysta ni oli viel hetken vapaalla ja sit palas töihin ku ei ollu mitään tavattoman vaarallista.
Sen kanssa käytiin sit ajelee ties missä ja käytiin kattoo hurjasti leffoja ja visitoitiin Lamington national park O’Reillys ja syötiin paljon mäkkärin nugetteja.
Great times.

Olikohan vielä jotain tähdellistä. Ei varmaan. En ainakaan muista.
Kaikenkaikkiaan ihan mieletön kokemus ja olin kyl hurjan onnekas että päädyin noin mahtavaan paikkaan.
Laajensin myös mun kokemuksia erikoisten ruokalajien parissa, mistä kiitos Ullille ja sen kokkailuille. En myöskään oo eläissäny syöny yhtä paljon lihaa. Lähes poikkeuksetta illalliseks oli jotain pihviä tai makkaraa tai mitä tahansa lihan kanssa.
Mä tai Sue ei siis koskaan kokattu. Kye kokkas mun puolesta sillon ku se sattu olee paikalla. Hyödyllinen henkilö.

Lauantai 9.6.2012
Mun vika päivä Biddaddabassa.
Ulli ja Sue oli lähteny edellisenä aamuna Byronille viettämään Suen synttäreitä ja mut oli jätetty johtoon. Tuntu aika hyvältä, kun ne luotti muhun sen verran että pysty jättämään koko hoidon mun harteille. Niiden lomailut kun ei kuulunut ihan jokakuukautiseen ohjelmaan, kun ei voinu jättää paikkaa reppureissaaja-työntekijöidensä vastuulle. Olin kuitenki special ja porukat sai niiden tarvitseman loman. Hyvä minä !

Tein siis aamulla normaalisti aamutallin ja vein Kevin ja Wordlyn ulos ja sitten palasin kämpille pakkaamaan mun kamat valmiiksi. Ulli ja Sue palas siinä aamupäivän aikana ja sitten sanoinkin jo heipat Suelle, jonka kaa oltii tultu tosi läheisiks ja hyppäsin kamoineni Ullin lava-auton kyytiin ja sain kyydin Beenleighiin. Siellä sanottiin heipat ja mä kirmasin brisbaneen menevään junaan.

Olin varannu mulle huoneen City backpackeristä, joten talsin mun erittäin painavan rinkan kanssa sinne. Mulla oli ihan mielettömästi tavaraa, vaikka olin lähettäny osan vaatteista ja papereista ja muusta roinasta Kyen mukana byronille sen kämppään. Tavaravyöry.

Hostelli oli tuttu siitä, että oltiin pari kertaa käytetty sen baaria. Viimeks mm Jannesin kanssa ku olin näkemässä sitä mun vapaapäivänä.

Huone oli 14hlön female dorm ja kämppikset kaikki ihan normaaleita ja mukavia. Etenki kaks irkkutyttöä ja yks ruotsalainen. Mun päivä meni kuitenki koomatessa ja työttömyydestä nauttien.

Sunnuntai 10.6.2012
Varsin hidas aamu, kun heräsin vasta siinä joskus 12 tienoilla. Hupsista keikkaa. Sit kävin pyörimässä keskustassa ja sieltä takasin huoneeseen kattomaan vähän HIMYMiä.
Johanna aka ruotsalainen kämppis tuli kuitenki sit jossai välissä takasin duunista ja ilmotti että me lähetään nyt dokaamaan. Koitin kovasti sanoa että emmä nyt oikeen jaksais, mutta vastarinta oli täysin turhaa. Eikun jonkinsortin meikit naamaan, vaatteet päälle ja ettimään Johannan duunikaverit joiden kanssa oltiin menossa YHAn tiloihin dokaamaan goonia.

Meitä oli sitten lopulta ainakin pari saksalaista, muutama ruotsalainen ja yks suomalainen jäbä. Istuttiin YHAn keittiössä ja pelattiin juomapelejä. Juomapelit ei ollu hyvä idea. Ei ollenkaan.

Maanantai 11.6.2012
Darrakooma.

Raahauduttiin kuitenki Johannan kanssa Colesiin ja ostettiin neljä pussia sipsejä. Molemmat.
Sit vaan katottiin HIMYMiä ja koitettiin selvitä.

Tiistai 12.6.2012
Vietin päivän ikkunashoppaillen. Koitin ettiä mulle uusia kenkiä. Ihan huvin vuoks. Oisin halunnu löytää jotku arkiset korot, mut ei toivookaan. Kaikki oli ihan tylsiä tai järkyttävän kalliita.

Illan hengasin taas vaan Johannan kanssa.


Keskiviikko 13.6.12

Matkasin lääkäriin. Mulla oli polvi vammannu jo jonku aikaa kun yks nuorista oli kaatunu meijän ekalla ratsastuskerralla ja olin siinä maastoutuessa sitten jotenki loukannu kinttuni. Päätin sit käydä näyttää sitä ja lisäks mul oli käsivarressa oletettu ring worm, joka ei ottanu lähteäkseen. Piti käydä sitäki sit näyttämässä.

Mun lekuri oli joku kiinan ihme ja ihan pihalla. Tuli semmonen fiilis, että turhaan tuli käytyä. Sain kuitenkin lähetteen magneettikuvaukseen et jos haluun käydä kuvauttamassa vammasen polven ja jotain uutta rasvaa taistelemaan ring wormia vastaan. Hienoa.

Tuolta talsin takasin hostellille safkaamaan ja sit jonku ajan päästä talsin takasin keskustaan miittaamaan Johannan ja yhen toisen ruotsalaisen tytön.

Pyörin sit jonku aikaa niide kanssa, kunnes talsin taaaas hostellille, mis chillasin irkkukämppisten kanssa.


Torstai 14.6.12
Sain kammettua itteni sängystä taas siinä joskus yhen tienoilla ja vietin aamupäivän koomatessa. Heh. Sit revin itteni liikkeelle ja menin keskustaan pyörimään ja hyörimään.

Sieltä palasin hostellille ja hetken koomaamisen jälkeen päädyin lähtee irkkujen kanssa parille hostellin omaan baariin.
Meillä oli varsin hauskaa. Etenkin kun toinen irkuista joi meidän muidenki edestä ja oli sit jossain välissä jo ihan naamat. Hauska tyyppi. Ite jätin ihan tyytyväisenä dokaamisen sille.

Sit ennen sänkyyn kaatumista mentiin vielä johki mestaan hakee meille ruokaaaaa ja safkattiin ja sitte me valuttiin nukkumaan.

Hurja päivä.


Perjantai 15.6.12
Heräämisen jälkeen Johannan kaa keskustaan shoppailemaan. Piti ostaa jotain pientä porukoille ja löysinki kaiken mitä halusin suhteellisen helposti.

Sitte vielä Coles ja eiku huoneeseen soittamaan greyhoundille. Piti nimittäin varata matka byronille, mistä Kyen mama oli lupautunu tulee hakee mut seuraavana päivänä. Jee.Tarkotus oli nimittäin säästää vähän rahaa ja mennä chillaa Kyen nurkkiin ku se oli palaamassa takasin maanantaina.

Oli muuten ehkä hauskin puhelu ikinä. Alotin puhelun jotenki tosi typerästi sanomal hellooouuu ja sit hajosin ja luurin toisessa päässä ollu jäbä hajos kanssa ja sit naurettii tyhminä ja sit koko puhelu suju jotakuinki samalla tyylillä. Hulvatonta. Mä koitin sanoo jotain ja hajosin. Se koitti sanoo jotai ja se hajos.
Meni iäisyys ennen ku sain lipun varattua ku meil oli nii hauskaa.
Loppuun tyyppi sanoki että mä olin sen uran kohokohta. Hauskin asiakas ikinä.
Ylläri.
Kämppiksetki ihmetteli et kenen kaa mä oikee puhuin ku ne luuli et soitin greyhound mut kuulosti ku oisin puhunu jonku tosi hyvän kaverin kaa.
Hehe.

Ton puhelun jälkeen soitinki sit Kyen mamalle ja kysyin et voiks tulla noutaa mut sillon tällön ja tollon byronilta. Oli ok.

Soittelu oli nii rankkaa et piti hetki kattoo Johannan kaa HIMYMiä. Sit valuttiin Johannan uuteen huoneeseen ku oli vaihtanu isompaan ja halvempaan dormiin, mis se sit kopioi vähän leffoja mun kovolta.

Sieltä valuin pakkaamaan mun kamat ja kävin safkaamassa ennen ku palasin koomaamaan Johannan seuraan.

Little town, it's a quiet village. Everyday, like the one before.

Hahaa blogi on täällä taas !

Vähän menee vieläkin väärässä päivässä, taino kuukaudessa, mut hei sivuseikka. Vietin tossa justiinsa 3kk farmiduunia tehden eli siis ratsastin nuoria hevosia ja hoidin ruokkimiset ja paskanlappamiset ja muut oheisduunit siinä sivussa. Mielettömät 3kk ja opin kauheesti uutta. Paikka oli tosi hieno ja ihmiset mukavia, mutta kirjottelen jonkun koosteen siitä tässä joku päivä.
Nyt majailen brisbanessa jälleen kerran. Saavuin lauantaina ja lähden huomenna kohti byronia. Taas. Meen asustelemaan Kyen nurkkiin, vaikkakaan se ei oo paikalla kun vasta maanantaina. Hups.
Tiedossa on ainakin joku reissu jolleki wooyung biitsille. Löysin paikan ku satuin googlailemaan hassun kuulosia paikkoja ja ilmotin Kyelle että me mennään sinne telttailemaan. Hieno idea.
Lisäks meijän pitää nyt vihdoin varata ne lennot uuteen seelantiin.

Koitan saada blogin nyt taas ajan tasalle ja kuvia tulemaan ja kaikkea, mutta juu. Voi mennä hetki haha. Nauttikaa nyt edes tästä pikkusesta pätkästä. Mä oon vieläkin ilonen että pääsin pois bowenista.

Torstai 22.3.2012

Check out jälleen ja eiku pysäkille venaamaan bussia. Olin soittanu greyhoundille ed. iltana ja teiden piti olla kuulema kunnossa. Siinä vaiheessa ku bussi oli kymmenisen minuuttia myöhässä ni paikalle saapu huhu et se on jääny jumiin jonneki jonku hajonneen sillan takia. Tässä vaiheessa teki mieli alkaa itkeä. Kävin sit kysyy matkatoimistotädiltä et okse kuullu mitään ja sano et pitäs olla vaan pieni viivästys.

Valuin sitte oottamaan bussia ja odotin ja odotin ja odotin ja... noh. odotin. Soittelin sitte sinne greyhoundille taas vaihteeks ja miten iloinen uutinen niillä olikaan mulle: jumissa bowenissa lauantaihin asti ! Ei busseja ennen sitä. Voi helvetti.

Ei siinä sitte muuta ku vaihteeks rinkka selkään ja matka kohti hostellia. Tällä kertaa menin kuitenki eri hostelliin, mut ei mitään muistikuvaa että mikä sen nimi oli ? Pitänee googlata joku päivä haha. Oli kuitenki tosi mukava paikka. Hurjan rento ja kämppikset kivoja. Kelasin siis selviytyväni nää pari päivää vielä.


Perjantai 23.3.2012

Yö meni mielenkiintosesti. Heräsin ehkä miljoonasti siihen, et joku random jäbä tiirikoi ittensä meijän huoneeseen. Sillä oli jotain tosi tärkeetä asiaa mun kämppikselle (joka oli sammunu ajat sitte tehtyään turhankin läheistä tuttavuutta ystävämme goonin kanssa), mutta ei kuitenkaan saanut tätä heirelle. Se siis ihan tosissaan tiirikoi tiensä sisälle, heitti valot päälle ja alko huutaa kämppiksen nimeä. Ömm. Just.
En tiiä montako kertaa käskin sen häipyä ja aina kun se hävis ni kävin lukitsee oven ja sammuttaa ne valot. Ilmeisen turhaan kuitenkin, koska johan se kohta taas seiso tutulla paikallaan.
Varmaan tunnin-pari se jakso yrittää, kunnes luovutti. Lievästi vammautunut yksilö.

Päivä meni koomatessa niinku nyt bowenissa yleensäkin. Ei tapahtunut niin mitään ja tylsyyskuolema uhkasi.


Lauantai 24.3.2012

Olin hereillä ja valmiina jo ennen check outtia ! Ihme. Vissiin pieni hinku päästä lähtemään bowenista. Jumitin kuitenki hostellilla aina siihen johonkin iltapäivään kunnes oli aika jälleen kerran nostaa rinkka selkään ja suunnata pysäkille venaamaan bussia.

Lievästi alko jo tuskanhiki iskemään pintaan kun bussi oli kymmenisen minuuttia aikataulusta jäljessä. Olin täysin vakuuttunut siitä, että mä en vieläkäään pääse pois kunnes se ihana punainen greyhoundin logolla varustettu bussi ilmestyi näköpiiriin ! Voi sitä riemua kun vihdoin pääsin hyppäämään kyytiin ja sain sanottua heipat bowenille ! Vihdoin olin matkalla poies !

Loppuaika menikin bussissa istuen kun matkasin kohti mackayta, mihin mun bussipassi päätty.
Bussissa istuessa koitin miettiä että missä mä oikeen vietän mun yön, ku mihkään hostelliin en tuntunu pääsevän. Kye sit huolehti musta jälleen kerran ja varas ja makso mulle jonku mökin johonki traileriparkkiin.

Olin kanssa päättänyt lentää mackaysta brisbaneen bussilla kulkemisen sijaan, koska sillä mä säästin yhen päivän ja halusin viettää sen yhen päivän kyen luona. Sitten kun oli aika matkata vihdoin töihin.

Joskus myöhään saavuin sitten mackayihin ja soitin itelleni taksin tohon mun yöpaikkaan. Kuski oli hurjan mukava ja se esitteli mulle vähän mackayta siinä ajellessa. Tärkein mitä mun kuulema tuli tietää oli että missä on paloasema. Näytti sen mulle. Just in case.
Perille löydettiin helposti ja sain kyydin suoraan oven eteen. Kauheen kilttiä. Maksoin ja kiitin ja sanoin heipat. Sitte eikun mökkiin sisään !
Oli aika kiva pikku mökki ! Oli parisänky ja oma keittiö ja telly ja raamattu ja kaikki. Ahh.

Aika nopeesti hipsin kuitenkin nukkumaan.


Sunnuntai 25.3.2012

Kamat kasaan ja check out kybältä. Pyysin ihmeellisen jenkkileffatyylisen karavaaniparkin pitäjää soittaa mulle taksin lentokentälle ja en kauaa joutunut venaamaan. Joku jäbä kuitenki ehti tulla juttelee niitä näitä. Perus.

Lentokentälle hurrutellessa juttelin taksikuskin kanssa ja aika meni ihan hujauksessa.

Kentällä check in ja kamat ruumaan. Sitten tiedossa olikin mukavasti odottelua, kun olin paikalla siinä puol 11 ja mitäköhän mun lento lähti öö kolmen tienoilla ? Ei niin mitään muistikuvaa.

Istuin sitten kentällä ja hyödynsin paikan kahvilaa (joo oli aika pieni kenttä...) ja ilmasta nettiä ja stalkkasin ohikulkevia ihmisiä. Ihan lepposasti siis meni odottelu.

Vihdoin sitten joskus siinä pääsin koneeseen ja muutaman tunnin lentelyn jälkeen saavuin brisbaneen. Taas. Sitte eikun kamat liukuhihnalta ja taksijonoon. Olin tosiaan miittaamassa Kyen jossain hostellissa missä se aina hengaa ku joutuu duunin takii kökkii brissies aina vähän väliä. En nyt millään muista paikan nimeä, mutta hieno se oli ku mikä. Taksikuskin kurvatessa siihen hotellin eteen ni koitin vielä kovasti änkyttää että onkohan tää nyt ihan se oikee paikka. Intialainen ystäväni kuitenki vakuutti että oikeessa paikassa ollaan, joten soitin Kyelle et oon vissiin oikeessa paikassa että voiko herra raahautua hakemaan mut.
Sieltähän se sitten taapers lasiovista ulos, makso taksin ja otti mun kamat kantoon.

Lähettii melkeinpä heti siitä pörräämään hetkeks kaupunkiin ku nälkä ja kaikkee. Mmm ruokaa.


Maanantai 26.3.2012

Soittelin heräämisen jälkeen sinne mun farmiduunimestaan, että oon vihdoin päässy pois bowenista ja pääsisin matkustamaan Biddaddabaan tiistaina. Asia selvä ja sovittiin että nappaan ti jossain välissä junan beenleighiin ja sieltä joku Sue niminen tyyppi tulee hakemaan mut. Ok. Hienoa.

Maanantai menikin sitten ihan vaan Kyen kanssa hengatessa. Koomattiin, käytiin syömässä,  leffassa... Ei mitää erikoista.