Ajattelin alkuun raapustaa jotain yleispätevää viisastelua mun reissailuista, mutta laiskuus iski ja sen sijaan hyppään vaan tarinoimaan heinäkuun hienoista reissuista.
Heinäkuun alussa tuli käytyä tuolla naapurissa, ihan siis Ruotsissa asti. Viime kerrasta olikin ehtinyt hurahtaa jo vuosia ja nyt saatiin laivamatka hurjaan kahden euron hintaan niin eipä siinä tarvinnut lähtemistä kauaa miettiä. Tarkoitus oli käydä vähän kiertelemässä ja ihmettelemässä eikä viettää villiä rellestysreissua ja kerrankin tuli pitäydyttyä suunnitelmassa.
Reitti näytti jotakuinkin tältä: Vanhakaupunki-Keskusta-Djurgårdeni ja Gröna lundista napattiin paatti takas isommalle paatille. Oli tosi kiva minireissu, mutta ei siitä sen kummempia.
Heinäkuun lopulla, tarkemmin sanottuna 23 päivä, meikä sitten hyppäsi lentokoneeseen ja reissasin tyytyväisenä Hollantiin. Köyhänä tietenkin tuli valittua myös se halvin lento, joka sattui sisältämään vaihdon Köpiksessä. Tuntui vähän typerältä juosta köpiksen läpi (vaihtoaika taisi olla 40min, joka tosin tolla kentällä on turhankin paljon..) tommosen ylilyhyen matkan takia, mutta mitäpä pienistä!
Olin jo Suomessa sopinut mun suosikeimman hollantilaiskaiffarin kanssa, että se tulis mua vastaan kentälle tai Damin keskustaan. Soitin herralle sitten kentältä ja sovittiin että mun pitäisi löytää tieni lentokentältä sinne keskustaan. Hahaa jepjep ihan hyvin kun eksyin jo sinne kentälle. Mun onneksi mulla on maailman mahtavimmat kaverit ja niinhän siinä kävi, että Jannes soitti tulevansa sittenkin noutamaan mut kentältä ja mennään siitä yhtä matkaa keskustaan. Jes!
Odottelin tyyppiä kentällä jonkun tunnin, mikä ei pahemmin haitannut kun kävin safkaamassa ja tenttaamassa joltain Infopisteen tädiltä Damin karttaa. En oikeen tiiä, että mikä pakkomielle mulla on aina hamstrata kamalasti karttoja kun enhän mä niitä osaa lukea. Kai se on vaan kiva rutata laukun pohjalle? Paha sanoa.
Vähän ennen kun Jannesin oli tarkoitus saapua kävin ostamassa junalipun valmiiksi. Sitten odottamaan Jannesta ja voi sitä riemua kun kaveri ilmestyi paikalle! Tyhmemmille tiedoksi, että Jannes on aussilasta tuttu, törmättiin Arts Factoryssa Byronilla ja hengattiin aika tiiviisti pari viikkoa, kunnes tiet erkani. Toki nähtiin myöhemmin myös Brisbanessa useempaankin otteeseen.
Jannes onkin yksi mulle tärkeimmistä tyypeistä ikinä ja (yllättäen) aivan mahtava persoona.
Jannes lähti sitten opastamaan meitä oikeeseen junaan ja päädyttiin pienen mutkan kautta (joo ei toi osannut suunnistaa yhtään mua paremmin..) oikeeseen junaan ja lopulta oltiinkin Amsterdamin asemalla! Jipii! Seuraavana operaationa oli hostellin metsästäminen. Mä inhoan kaikkea suunnittelua (tai siis oon vaan laiska ja aikaansaamaton kakka) joten tietenkin saavuin maahan vaan menolipulla ilman tietoa mistään muusta. Mutta hei olihan mulla Jannes! Maailman mahtavin kaveri sitten kyseli tyypeiltä vinkkejä hostellien sijainneista ja sitten vaan talsittiin etsimään niitä. Oli aivan tajuttoman kuuma ja meinasin kuolla. Olin siis hyvinkin onnellinen Jannesin kantaessa mun ylipainavaa rinkkaa ympäriinsä. Kiitoskiitoskiitos!
Mulle aina Ausseissa naljailtiin siitä, että mua onnekkaampaa tyyppiä ei oo olemassa. Mulla on kuulema joku mystinen "lost face" ja sillon kaikki rientää apuun ja mulle ei vaan voi ikinä tapahtua mitään pahaa. Heh. Niinhän se tällä kertaa taas osottautui todeksi, kun metsästettiin sitä hostellia ja käytiin parissa paikassa ja aina ensimmäinen kommentti oli "ei tilaa", kunnes jotenkin mystisesti sitä tilaa sitten yhtäkkiä ilmestykin juuri sen yhden sängyn verran. Hauskaa. Sain sitten lopulta valita kolmesta "täydestä" hostellista ja toki valitsin halvimman.
Kävin sitten heivaamassa rinkan huoneeseen, jubasin yhden kämppiksen kanssa hetken, vaihdoin kevyempää vaatetta päälle ja törmäsin vielä juuri ennen ovesta poistumista toiseen kämppikseen. Se oli hulvaton tyyppi. Sen reaktio kaikkeen mitä sanoin oli tyhjä, tuijottava katse (weeeed look) ja kaikkien sanojen jälkeen se höhötti. Ihan tosi. Vaikka kun se esitteli itsensä. Hey im Matt höhöhöh. Nice to meet you höhöhöh. Aargh.
Hostellilta minnekäs muualle kun TERDELLE. Käytiin pyörimässä vähän ympäriinsä hikisinä possuina kunnes löydettiin kiva terde johon jäätiin parille. Mut pakotettiin myös maistamaan jotain hassuja palleroita. Bitterballs. Ne oli outoja.
Loppupäivä menikin sitten eri terdeillä. Käytiin oikeasti varmaan kymmenellä eri terdellä. Ihan mahtavuutta! Paitsi että olin ollut hereillä jostain 4am asti joten ne drinksut teki tehtävänsä aika nopeasti oho hups. Mä en vaan ikinä opi.. Mutta empä mä taida halutakaan.
Jannesin oli tarkoitus viipyä vaan iltaan ja lähteä sitten takas himppeen (asuu jossain tuppukylässä kauempana), mutta koska oon paras sain sen soittamaan pomolleen ja tadaa se saikin vielä toisenkin päivän vapaaksi duunista ja käytiin tsekkaamassa sekin mun hostelliin. Tuli taas todistettua mun mystinen hyvä onni, kun Jannes joutui maksamaan yöstään melkeen puolet enemmän. HAH. On ihan kivaa olla meikä.
Illalla käytiin vielä katsastamassa se ahh-niin-houkutteleva red light district ja joo olihan se nyt aika huvittavaa. Siellä ne itäeuroopan ihmeet möllötti tylsistyneinä. Oletan ainakin että olivat tylsistyneitä. Siltä ne näytti. Nähtiin vaan yhden miehen menevän ovesta, mutta muuten porukka tuntui olevan vaan katselemassa. Kaiken huippu oli (lihava) amerikkalainen perhe. Kuka raahaa 10vee lapset kattelemaan tissejä? Ai joo. Amerikkalaiset.
Seuraavana päivänä käytiin sitten ihmettelemässä Damia terdejen ulkopuolella. Visitoitiin dam square, talsittiin ees-taas damrakia (se joku pääkatu), ylitettiin monta siltaa ja kanaalia, pelattiin bilistä (mä voitin!!!), ihmeteltiin outoja valokuvia foamissa, käytiin parilla, syötiin, ihmeteltiin tulppaaneja markkinoilla, väisteltiin hulluja pyöräilijöitä ja pidettiin hauskaa.
Lopulta oli kuitenkin aika sanoa mahtitoverille heipat. Tuntuu aina yhtä pahalta, mutta eiköhän taas törmäillä jossain välissä.
Ehdin sitten koomaamaan pyhässä yksinäisyydessäni tunnin, pari kunnes oli aika törmäillä Johannan kanssa. Tyhmemmille jälleen tiedoksi, että Johanna on myöskin aussilasta tuttu, törmättiin Bondilla ekana päivänä ja sen jälkeen Johannaa näkikin päivittäin parin (?) kuukauden ajan. Hassua miten pitää lähteä toiselle puolen palloa tutustumaan uusiin suomalaisiin.
Johanna oli Damissa suorittamassa jotain juttua kouluaan varten ja työskenteli hassunnimisessä hotellissa dam squaren huudeilla. Neiti tuli kuitenkin hakemaan mut hostellilta, kun enhän mä nyt osannut suunnistaa yhtään mihinkään tuolla. Avuton täällä hei.
Johannankin kanssa tuli päädyttyä terdelle ja terdeltä johonkin paikalliseen juottolaan pelaamaan bilistä. Olin biliksessä alkuun aivan maaginen, mutta taika haihtui siinä aika nopeasti kun taisin muistaa, että enhän mä mitään bilistä ihan oikeasti osaa pelata. Lisäksi tuli kerrattua Pohkun kanssa kaikki häppeningit ja muut, kun ei kuitenkaan oltu nähty yli vuoteen. Pohkuli oli kuitenkin ihan yhtä hassu mitä ennenkin ja oli tosi kivaa törmäillä pitkästä aikaa!
Olin myös kaamean ilonen kun Johanna oli myös innostunut lähtemään mukaan Saksaan, mihin olin saanut koottua porukan Bondilta. Huippua!
Torstaina halusin nukkua. Olin elänyt muutaman tunnin yöunilla ja silmäpussit roikkuivat lattialla. Onnistuinkin koomaamaan aika hyvin enkä tehnyt pahemmin mitään ihmeitä. Mitä nyt juttelin uusien kämppisten kanssa siihen asti, että Angela laittoi viestiä, että voisi tulla moikkaamaan. Tyhmemmille taas kerran kertauksena, että Angela on myöskin aussilasta tuttu, sieltä Byronilta, Arts Factotysta. Jannesin tavoin hollantilainen ja asuu Damissa. Aivan tolkuttoman hauska tyyppi, jonka kanssa tuli reivattua byronin yössä pariin otteeseen aika villisti. Ihan hävettää myöntää, ettei mulla ole ihan kauhean selkeitä mielikuvia meijän seikkailuista (kiitos kuningas alkoholi), mutta hauskaa oli aina!
_
Nyt harittaa silmät niin pahasti, että lauseista puuttuu sanoja joten jätän kirjottamisen tänään tähän ja palaan asiaan uudestaan uusilla silmillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti