TJ 7

Päivät vaan hupenee ihan huomaamatta ja nyt sitä onki sitte enää viikko jäljellä. Paniikki alkaa pikkuhiljaa iskeä päälle kun vihdoin alkaa tajuamaan, että lähtö on ihan just kohta pian. Mä oon vielä onnistuneesti ollut tän viikon kipeenä, joten en oo pahemmin saanut mitään aikaiseksi. Hyvä minä.  Stressiä helpottaa nyt onneksi se, että kaikki pakolliset asiat on nyt hoidettu ja enää on sitten jotain pieniä ostoksiä tehtävänä. Niinkuin vaikka kengät ja laukku kameraa varten.

Kokoonnuttiin eilen Venlan kanssa periaatteessa viimeistä kertaa ennen lähtöä ja saatiin varattua hostelli kahdeksi ensimmäiseksi yöksi. Suunnataan lentokentältä Base hostelliin, josta ollaan nyt kuultu ihan positiivisia juttuja. Odotukset ei kuitenkaan ole mitkään korkeat, mutta eipä me mitään luksusta reissulta odotetakaan. Kunhan nyt jet lagista selvitään ni greaat.
Tarkotus oisi vilkaista tuolla ollessa nyt ainakin se joku rakennus. Oopperatalo tms mitättömyys kun pitäähän sitä itsellekin saada se vakiokuva missä möllötetään etualalla reissupose päällä ja hassunnäköinen rakennus taustalla. Mä oon nähny noita kuvia aika paljon.
Kiertelyn jälkeen luultavasti suunnataan lähemmäs bondia ja vietetään viikko rannalla koomaten. Jos sitä nyt kehtaa lähteä vilauttelemaan näitä hohtavanvalkoisia säihkysääriään kaikkien ruskettuneiden keskelle. Noh ainakin meijät sitten löytää helposti.

Olikohan tässä nyt vielä jotain.. NIIIIII koska tätä vissiin lukee jotkut randomit ja anonyymit ja ties mitkä stalkkaajat, joilla ei ole mitään käsitystä että miltä tää tehoteam näyttää niin heitetäänpäs muutamat kuvaset havainnoillistamaan ! Tiiättepä sitten ketkä tutut suomalaiset sitä näkyykään aussien uutisissa.

Aloitetaan meijän lettukesteistä, millä juhlittiin hostellin varaamista. Venla oli se meijän kokkikolmonen ja mä sitte kannustin vieressä ja syötin koiralle lettuja.
Ommnomm.



Toisesta kuvasta löytyy lettu omnom ja toisesta kokki ja kokin pieni koemaistaja, joka myös Rollenollena tunnetaan. Rolle on toi karvasin.


Sitten mä täytin vuosia. Eiku siis musta tuli viisas. Huomatkaa myös täydellinen rusketus.

Seuraavaksi Vempuliini viisastui. Mä kyllä veikkaan että se huijas jotenkin, koska eihän meijän WIIBAsta ja viisaudesta voida puhua samassa lauseessa. Onneksi kukaan ei puhu tätä tekstiä.



Näin hienosti rutistin pientä neropattia, vaikka neiti ei ollutkaan vielä lupautunut matkaseuraksi.
Oon mä kyllä hyvä ystävä.

Siinä me nyt sitten ollaan. Tunnistettavissa ja kaikkea.
Ihan tässä alkaa nolottaa.
NAAAAAT.